Lukuhaaste: 9. Saksa
Lukuhaasteeni yhdeksäs maa on Saksa. Luin Judith Schalanskyn romaanin Kirahvin kaula - Kehitysromaani.
Romaanin "alaotsikko" oli loistava, sillä kehityskertomus/kehitysromaani viittaa yleensä hahmon kehitykseen, ns. Bildungsromaaniin jossa hahmo kasvaa ja kehittyy jostain varhaisemmasta ja yleensä vähemmän moraalisemmasta tilasta johonkin jalompaan tilaan. Tässä kyse ei ehkä ollut siitä (ainakaan minä en löytänyt juuri tällaista kehitystä), vaan enemmänkin siitä, että teoksessa käytiin läpi evoluution opettamisen kautta maailmanhistoriaa, ihmisen kehittymisen kertomusta.
Päähenkilö oli biologianopettaja, hyvin tunnekylmä ja karu hahmo, jota en toivoisi tosielämään kenenkään opettajaksi. Oli todella jännittävää päästä hänen ajatusmaailmaansa hieman sisällekin teoksen edetessä. Se oli kaunis, järjestelmällinen, mutta ihan kauhea maailma. Osin varmaan ajattelen näin siksi, että siinä maailmassa minä olisin arvoton, mutta pidän sitä myös muuten moraalini vastaisena sekä kaikessa loogisuudessaankin epäloogisena. Teoksen edettessä paljastuu asioita päähenkilöstä vanhempana ja opettajana ja nämä asiat asettavat mielestäni sekä hänet että hänen maailmankatsomuksensa hyvin ristiriitaiseen valoon. Ihmislapset tarvitsevat hoitoa, huolenpitoa ja empatiaa selvitäkseen. Yhteistyöllä on suuri merkitys siinä, miksi ihminen on "ravintoketjun huipulla" (päähenkilön ajatusmaailman mukaisesti).
Toisaalta päähenkilön ajatusmaailmassa oli hyvin mielenkiintoisia ajatuksia esimerkiksi siitä, kuinka yksisoluiset oliot ovat niin täydellisiä, että niiden ei tarvitse kehittyä, ne selviävät jo kaikesta. Kehittyminen on epätäydellisyyden osoitus. Lisäksi pidin kirjailijan tyylistä, joka sopi päähenkilön ajatusmaailmaan. Teos oli täynnä lyhyitä päälauseita, mutta sen rytmi toimi kuitenkin eli vaihtelua löytyi sopivasti. Haluaisin verrata tätä kirjailijan muihin teoksiin, onko tyyli aina samanlaista vai vaihteleeko se päähenkilön mukaan. Vai onio päähenkilöt muovattu aina sellaisiksi, että kirjailijan tyyli sopii heihin?
Romaanin "alaotsikko" oli loistava, sillä kehityskertomus/kehitysromaani viittaa yleensä hahmon kehitykseen, ns. Bildungsromaaniin jossa hahmo kasvaa ja kehittyy jostain varhaisemmasta ja yleensä vähemmän moraalisemmasta tilasta johonkin jalompaan tilaan. Tässä kyse ei ehkä ollut siitä (ainakaan minä en löytänyt juuri tällaista kehitystä), vaan enemmänkin siitä, että teoksessa käytiin läpi evoluution opettamisen kautta maailmanhistoriaa, ihmisen kehittymisen kertomusta.
Päähenkilö oli biologianopettaja, hyvin tunnekylmä ja karu hahmo, jota en toivoisi tosielämään kenenkään opettajaksi. Oli todella jännittävää päästä hänen ajatusmaailmaansa hieman sisällekin teoksen edetessä. Se oli kaunis, järjestelmällinen, mutta ihan kauhea maailma. Osin varmaan ajattelen näin siksi, että siinä maailmassa minä olisin arvoton, mutta pidän sitä myös muuten moraalini vastaisena sekä kaikessa loogisuudessaankin epäloogisena. Teoksen edettessä paljastuu asioita päähenkilöstä vanhempana ja opettajana ja nämä asiat asettavat mielestäni sekä hänet että hänen maailmankatsomuksensa hyvin ristiriitaiseen valoon. Ihmislapset tarvitsevat hoitoa, huolenpitoa ja empatiaa selvitäkseen. Yhteistyöllä on suuri merkitys siinä, miksi ihminen on "ravintoketjun huipulla" (päähenkilön ajatusmaailman mukaisesti).
Toisaalta päähenkilön ajatusmaailmassa oli hyvin mielenkiintoisia ajatuksia esimerkiksi siitä, kuinka yksisoluiset oliot ovat niin täydellisiä, että niiden ei tarvitse kehittyä, ne selviävät jo kaikesta. Kehittyminen on epätäydellisyyden osoitus. Lisäksi pidin kirjailijan tyylistä, joka sopi päähenkilön ajatusmaailmaan. Teos oli täynnä lyhyitä päälauseita, mutta sen rytmi toimi kuitenkin eli vaihtelua löytyi sopivasti. Haluaisin verrata tätä kirjailijan muihin teoksiin, onko tyyli aina samanlaista vai vaihteleeko se päähenkilön mukaan. Vai onio päähenkilöt muovattu aina sellaisiksi, että kirjailijan tyyli sopii heihin?