Reissu, osa 7: Calgary
Calgaryn reissun oli alunperin tarkoitus olla vain yhden yön mittainen. Kävisimme katsomassa Flames - Red Wings -pelin ja tulisimme seuraavana päivänä takaisin. Riikalle tuli kuitenkin viikonlopuksi muita suunnitelmia, hänen työhönsä liittyviä, joten me päätimme jäädä viikonlopuksi Calgaryyn. Hotelliksemme olimme alunperin valinneet jotain vähän hienompaa, koska tarkoitus oli viipyä vain yksi yö ja Arin syntymäpäivä osui näihin aikoihin. Palliser Hotel on historiallinen hotelli aivan Calgaryn ydinkeskustassa, ja otimme sieltä halvimman sviitin. Hintaan kuului aamiainen, pikkupurtavaa iltapäivällä, sanomalehdet... Sillä hintatasolla ei tosin ollut varaa yöpyä koko viikonloppua (joten olimme varanneet viikonlopuksi huoneistohotellin)!
Torstaiaamuna jännitimme, ehtisivätkö eBaysta ostetut pelilippumme perille - olimme kyselleet niiden perään useampaan kertaan ja aina oli lupailtu, kyllä ne ehtivät, lähtevät huomenna... Lähettivät kuitenkin vasta keskiviikkona ne Vancouverista Fedexillä Edmontoniin, piti olla ennen puolta päivää, ongelmana oli vaan se, että meidän Greyhound Calgaryyn lähti klo 12. Joten aamu meni soitellessa myyjälle, Fedexille (jossa oltiin vielä mokattu, kuten myöhemmin selvisi) ja jännittäessä. Lopulta 20 minuuttia ennen kuin meidän oli pakko lähteä bussille, saimme myyjän suostumaan lippujen lähettämiseen sähköpostiin (doh! miksei sitä voitu tehdä aiemmin). Vielä vauhdilla Riikan läppäri auki, jotta varmistettaisiin, että olin osannut tavata sähköpostiosoitteeni oikein - liput olivat tulleet! Enää täytyisi saada ne tulostettua hotellissa.
Taksilla ajelimme sitten Greyhoundin asemalle ja nousimme bussiimme. Ajomatka Calgaryyn kesti kolmisen tuntia, Ari torkkui ja minä luin kirjaa. Aikamme harhailtuamme keskustan suuntaan löysimme pysäkin, josta pääsimme bussiin. Onneksi hotellimme oli Calgary Towerin vieressä, oli vaikea ajaa ohi ;)
Sviittiimme kuului myös oma sisäänkirjautumisalue - huone ei ollut valmiina, vaan meidät ohjattiin loungeen odottamaan ja tarjottiin kuumaa juotavaa. Se olikin tarpeen, sillä tuuli oli ollut todella kylmä. Meille molemmille tehtiin pienet kannulliset teetä - kun pyydettiin valitsemaan teelaatu, arvelin että saisimme kupilliset, mutta samoin kun Banffin teekaupassa, kannu oli se pienin yksikkö... Teekauppoja ja -"kahviloita" oli Kanadassa ihanan paljon. Kunpa Cargo & James laajentaisi Suomeenkin! Ennätimme juoda kannumme (tai minä autoin Aria), sillä huoneemme saaminen kuntoon kesti yllättävän kauan. Nälkäkin alkoi olla, kello oli 16:30 kun meille tultiin sanomaan, että huoneemme on valmis! Siinä meni puolisen tuntia - kuulemma oli ensin väärät tyynyt (höyhen) kun olimme pyytäneet allergikoille sopivia. Heitettyämme tavarat huoneeseen lähdimme tulostamaan lippujamme, ja huomasimme kauhuksemme, että peli alkaisi jo kello 18. Meillä oli siis tunti aikaa ehtiä hallille - syömiselle ei siis jäänyt aikaa! Hotellin väki oli kyllä huolissaan, että jäisitte ottamaan vähän kanapeitä (ne iltapäivän ilmaiset pikkusuolaiset). Koska aikaa ei ollut reitin etsintään, otimme taksin, ja kuski arveli, että kävellen olisi perillä yhtä nopeasti ;) Tietysti sinne oli ruuhkaa! Ehdimme kuitenkin ihan hyvin, haimme burgerit kioskilta (hurjan hintaiset, mutta varmasti paras ikinä syömäni! Alberta on pihvialuetta).
Kiprusoffilla ei ollut ihan paras iltansa, haparoi vähän ;) Calgaryn hallissa ei näytetty yleisöä läheskään niin paljon kuin Edmontonissa (plussaa siitä), vaan hidastuksia. Kiss cam sentään oli. Wings voitti pelin 4-1. Zetterberg oli edelleen vedossa.
Hotellille tultiin paikallisjunalla takaisin, kaikki ravintolat ja kahvilat näytti olevan jo kiinni, löydettiin kuitenkin Mäkkäri (joka sekin oli menossa kiinni), josta saatiin vielä vähän syötävää. Suomessa ois varmaan heitetty armotta ulos kun tulee just sulkemisaikaan, mutta täällä sai jäädä syömään. Henkilökunta siivoili ja antoi jopa refillejä, vaikka olivat jo periaatteessa kiinni. Päivä oli ollut pitkä ja jännittävä, joten aikaisin nukkumaan tuntui hyvältä idealta.
Olimme sopineet, että huoneen luovutus olisi vasta kahdelta - seuraavaan hotelliimme voisimme mennä kolmelta. Nukuimme kohtalaisen pitkään, söimme hintaan kuuluvan aamiaisen (ei yleistä siellä) ja kävimme hotellin uima-altaalla ennen lähtöämme. Allas oli todella matala, mutta kyllä sen ympäri ui pariin kertaan. Tila oli vaan niin kylmä, että minä likosin ennemmin kuumavesialtaassa. Tämä allastila kun ei ollut mikään Vegasin "auringon ottaminen on tärkeämpää kuin uiminen" vaan se sijaitsi hotellin kellarissa, ikkunat kadulle.
Jätimme laukut vielä tunniksi säilöön ja kävimme Tornissa, kun se vieressä sopivasti oli. Outoa, että siellä lasilla kadun päällä käveleminen tuntui pahemmalta kuin Grand Canyonilla - toisaalta, siellä et voinut verrata mistään kuinka korkealla olit - täällä allasi oli tulitikkulaatikkoautoja.
Osasimme kävellä toiselle hotellillemme, jätimme laukut sinne ja lähdimme etsimään ruokaa. Calgaryn keskusta tuntui todella tyhjältä. Ihmisiä ei ollut kuin juna-asemilla. Ystävällinen hotellin työntekijä oli neuvonut meitä, että parin korttelin päässä olisi ostari, jossa olisi useampikin food court (pikaruokapaikkoja vierekkäin, yhteinen ruokailutila). Löysimmekin sinne, mutta päätimme mennä ravintolaan, joka kehui pihvejään Albertan parhaiksi. Kuten jo aiemmin mainittua, Alberta on karjankasvatusseutua ja pihvit paikallinen erikoisuus. Koska en vielä ollut pihviä syönyt, tilasin sellaisen. Lisäkkeeksi otin risoton. Kyllähän se pihvi oli ihan hyvää, mutta entä se risotto? Mahtavaa. Melko lähellä parasta mitä ikinä olen syönyt. Ikävä kyllä pihvikokemukseni jäi pahasti risoton varjoon ;) No mutta ainakin edellisenä päivänä pelissä syötyjen burgereiden pihvit oli parhaita burgeripihvejä ikinä, joten kai se on uskottava että Albertasta tulee maailman parhaat pihvit.
Menimme hotellille ja katselimme jääkiekkoa sängyssä, pop cornia syöden. Vielä kolmannen erän puolivälissä Minnesota - Edmonton oli tilanteessa 1-1, mutta kun kerran minä katsoin - Edmonton hävisi 4-1.
Lauantaina vietimme koko päivän Calgaryn eläintarhassa. Näimme vauvaelefantin ja isompiakin elefantteja, hirvittävän pienissä häkeissä olevia kissoja, kirahveja ja virtahepoja, Kanadan villieläimiä kuten karhuja, biisoneita ja myskihärkiä - ja oravia. Näemmä on jotkut kuvat onnistuneetkin, että niitä ehkä sitten jossain netissä joskus. Edelleen Calgaryn kaupunki tuntui todella hiljaiselta. Iltapalaksi haimme voileivät kulman Subwaysta. Montakohan kertaa tulikaan Subissa syötyä reissun aikana? Täytyy kokeilla Selloin Subia nyt kun on makuun päässyt. (edit: Tapiolassakin on Subway! Jipii, lähempääkin siis löytyy. Kuinka en ole huomannut?)
Sunnuntaiaamuna hotellin ravintolassa tuli ensimmäisen kerran huonoa palvelua. Ari pyysi omenamehua ja sai appelsiinia, siinä vaiheessa olimme ihan että ei mitään väliä, mutta kun tarjoilijatyttönen jäi jatkossa flirttaamaan toiseen pöytään tulleiden miesten kanssa eikä enää juuri meidän pöytäämme ehtinyt - kävi kahvipannun kanssa kysymässä haluammeko jotain, pyysin toisen kupillisen teetä, en sitä koskaan saanut - siinä jäivät tipit saamatta.
Sunnuntain vaan pyörimme ostoskeskuksessa ja ihmettelimme missä kaikki ovat. Okei, oli satanut lunta ja aamulla oli ihan hirveä sumu, mutta hei! Searsilla oli alennusmyynti ja asiakkaita oli pari hassua meidän lisäksi. Ja vaikka kävisikin kirkossa kai jossain vaiheessa päivää pääsee liikkeellekin. Ei me mitään aamuvirkkuja olla. Ihan tavallisena päivänä Tapiolan Stokkalla on PALJON enemmän porukkaa kuin mitä me koskaan nähtiin täällä Calgaryn keskustan ostarilla. Mutta ilmeisesti keskustan ostarit onkin out, autolla sitä täytyy käydä laitamilla. Söimme food courtissa, aivan upeaa thai-pikaruokaa.
Ostarin yläkerrassa oli iso sisäpuisto, Devonian Gardens. Siellä olisi kuljeskellut ja katsellut ja istunut ja rauhoittunut vaikka kuinka pitkään. Hieno paikka. Helsinkiinkin voisi keskustatunnelin sijaan rakentaa sisäpuutarhan, joka olisi avoinna kaupunkilaisille.
Sitten olikin aika taas hypätä Greyhoundiin ja körötellä takaisin Edmontoniin. Päivä pimeni, Ari torkkui ja minä luin kirjaani. Olimme Edmontonissa seitsemän aikoihin.
Torstaiaamuna jännitimme, ehtisivätkö eBaysta ostetut pelilippumme perille - olimme kyselleet niiden perään useampaan kertaan ja aina oli lupailtu, kyllä ne ehtivät, lähtevät huomenna... Lähettivät kuitenkin vasta keskiviikkona ne Vancouverista Fedexillä Edmontoniin, piti olla ennen puolta päivää, ongelmana oli vaan se, että meidän Greyhound Calgaryyn lähti klo 12. Joten aamu meni soitellessa myyjälle, Fedexille (jossa oltiin vielä mokattu, kuten myöhemmin selvisi) ja jännittäessä. Lopulta 20 minuuttia ennen kuin meidän oli pakko lähteä bussille, saimme myyjän suostumaan lippujen lähettämiseen sähköpostiin (doh! miksei sitä voitu tehdä aiemmin). Vielä vauhdilla Riikan läppäri auki, jotta varmistettaisiin, että olin osannut tavata sähköpostiosoitteeni oikein - liput olivat tulleet! Enää täytyisi saada ne tulostettua hotellissa.
Taksilla ajelimme sitten Greyhoundin asemalle ja nousimme bussiimme. Ajomatka Calgaryyn kesti kolmisen tuntia, Ari torkkui ja minä luin kirjaa. Aikamme harhailtuamme keskustan suuntaan löysimme pysäkin, josta pääsimme bussiin. Onneksi hotellimme oli Calgary Towerin vieressä, oli vaikea ajaa ohi ;)
Sviittiimme kuului myös oma sisäänkirjautumisalue - huone ei ollut valmiina, vaan meidät ohjattiin loungeen odottamaan ja tarjottiin kuumaa juotavaa. Se olikin tarpeen, sillä tuuli oli ollut todella kylmä. Meille molemmille tehtiin pienet kannulliset teetä - kun pyydettiin valitsemaan teelaatu, arvelin että saisimme kupilliset, mutta samoin kun Banffin teekaupassa, kannu oli se pienin yksikkö... Teekauppoja ja -"kahviloita" oli Kanadassa ihanan paljon. Kunpa Cargo & James laajentaisi Suomeenkin! Ennätimme juoda kannumme (tai minä autoin Aria), sillä huoneemme saaminen kuntoon kesti yllättävän kauan. Nälkäkin alkoi olla, kello oli 16:30 kun meille tultiin sanomaan, että huoneemme on valmis! Siinä meni puolisen tuntia - kuulemma oli ensin väärät tyynyt (höyhen) kun olimme pyytäneet allergikoille sopivia. Heitettyämme tavarat huoneeseen lähdimme tulostamaan lippujamme, ja huomasimme kauhuksemme, että peli alkaisi jo kello 18. Meillä oli siis tunti aikaa ehtiä hallille - syömiselle ei siis jäänyt aikaa! Hotellin väki oli kyllä huolissaan, että jäisitte ottamaan vähän kanapeitä (ne iltapäivän ilmaiset pikkusuolaiset). Koska aikaa ei ollut reitin etsintään, otimme taksin, ja kuski arveli, että kävellen olisi perillä yhtä nopeasti ;) Tietysti sinne oli ruuhkaa! Ehdimme kuitenkin ihan hyvin, haimme burgerit kioskilta (hurjan hintaiset, mutta varmasti paras ikinä syömäni! Alberta on pihvialuetta).
Kiprusoffilla ei ollut ihan paras iltansa, haparoi vähän ;) Calgaryn hallissa ei näytetty yleisöä läheskään niin paljon kuin Edmontonissa (plussaa siitä), vaan hidastuksia. Kiss cam sentään oli. Wings voitti pelin 4-1. Zetterberg oli edelleen vedossa.
Hotellille tultiin paikallisjunalla takaisin, kaikki ravintolat ja kahvilat näytti olevan jo kiinni, löydettiin kuitenkin Mäkkäri (joka sekin oli menossa kiinni), josta saatiin vielä vähän syötävää. Suomessa ois varmaan heitetty armotta ulos kun tulee just sulkemisaikaan, mutta täällä sai jäädä syömään. Henkilökunta siivoili ja antoi jopa refillejä, vaikka olivat jo periaatteessa kiinni. Päivä oli ollut pitkä ja jännittävä, joten aikaisin nukkumaan tuntui hyvältä idealta.
Olimme sopineet, että huoneen luovutus olisi vasta kahdelta - seuraavaan hotelliimme voisimme mennä kolmelta. Nukuimme kohtalaisen pitkään, söimme hintaan kuuluvan aamiaisen (ei yleistä siellä) ja kävimme hotellin uima-altaalla ennen lähtöämme. Allas oli todella matala, mutta kyllä sen ympäri ui pariin kertaan. Tila oli vaan niin kylmä, että minä likosin ennemmin kuumavesialtaassa. Tämä allastila kun ei ollut mikään Vegasin "auringon ottaminen on tärkeämpää kuin uiminen" vaan se sijaitsi hotellin kellarissa, ikkunat kadulle.
Jätimme laukut vielä tunniksi säilöön ja kävimme Tornissa, kun se vieressä sopivasti oli. Outoa, että siellä lasilla kadun päällä käveleminen tuntui pahemmalta kuin Grand Canyonilla - toisaalta, siellä et voinut verrata mistään kuinka korkealla olit - täällä allasi oli tulitikkulaatikkoautoja.
Osasimme kävellä toiselle hotellillemme, jätimme laukut sinne ja lähdimme etsimään ruokaa. Calgaryn keskusta tuntui todella tyhjältä. Ihmisiä ei ollut kuin juna-asemilla. Ystävällinen hotellin työntekijä oli neuvonut meitä, että parin korttelin päässä olisi ostari, jossa olisi useampikin food court (pikaruokapaikkoja vierekkäin, yhteinen ruokailutila). Löysimmekin sinne, mutta päätimme mennä ravintolaan, joka kehui pihvejään Albertan parhaiksi. Kuten jo aiemmin mainittua, Alberta on karjankasvatusseutua ja pihvit paikallinen erikoisuus. Koska en vielä ollut pihviä syönyt, tilasin sellaisen. Lisäkkeeksi otin risoton. Kyllähän se pihvi oli ihan hyvää, mutta entä se risotto? Mahtavaa. Melko lähellä parasta mitä ikinä olen syönyt. Ikävä kyllä pihvikokemukseni jäi pahasti risoton varjoon ;) No mutta ainakin edellisenä päivänä pelissä syötyjen burgereiden pihvit oli parhaita burgeripihvejä ikinä, joten kai se on uskottava että Albertasta tulee maailman parhaat pihvit.
Menimme hotellille ja katselimme jääkiekkoa sängyssä, pop cornia syöden. Vielä kolmannen erän puolivälissä Minnesota - Edmonton oli tilanteessa 1-1, mutta kun kerran minä katsoin - Edmonton hävisi 4-1.
Lauantaina vietimme koko päivän Calgaryn eläintarhassa. Näimme vauvaelefantin ja isompiakin elefantteja, hirvittävän pienissä häkeissä olevia kissoja, kirahveja ja virtahepoja, Kanadan villieläimiä kuten karhuja, biisoneita ja myskihärkiä - ja oravia. Näemmä on jotkut kuvat onnistuneetkin, että niitä ehkä sitten jossain netissä joskus. Edelleen Calgaryn kaupunki tuntui todella hiljaiselta. Iltapalaksi haimme voileivät kulman Subwaysta. Montakohan kertaa tulikaan Subissa syötyä reissun aikana? Täytyy kokeilla Selloin Subia nyt kun on makuun päässyt. (edit: Tapiolassakin on Subway! Jipii, lähempääkin siis löytyy. Kuinka en ole huomannut?)
Sunnuntaiaamuna hotellin ravintolassa tuli ensimmäisen kerran huonoa palvelua. Ari pyysi omenamehua ja sai appelsiinia, siinä vaiheessa olimme ihan että ei mitään väliä, mutta kun tarjoilijatyttönen jäi jatkossa flirttaamaan toiseen pöytään tulleiden miesten kanssa eikä enää juuri meidän pöytäämme ehtinyt - kävi kahvipannun kanssa kysymässä haluammeko jotain, pyysin toisen kupillisen teetä, en sitä koskaan saanut - siinä jäivät tipit saamatta.
Sunnuntain vaan pyörimme ostoskeskuksessa ja ihmettelimme missä kaikki ovat. Okei, oli satanut lunta ja aamulla oli ihan hirveä sumu, mutta hei! Searsilla oli alennusmyynti ja asiakkaita oli pari hassua meidän lisäksi. Ja vaikka kävisikin kirkossa kai jossain vaiheessa päivää pääsee liikkeellekin. Ei me mitään aamuvirkkuja olla. Ihan tavallisena päivänä Tapiolan Stokkalla on PALJON enemmän porukkaa kuin mitä me koskaan nähtiin täällä Calgaryn keskustan ostarilla. Mutta ilmeisesti keskustan ostarit onkin out, autolla sitä täytyy käydä laitamilla. Söimme food courtissa, aivan upeaa thai-pikaruokaa.
Ostarin yläkerrassa oli iso sisäpuisto, Devonian Gardens. Siellä olisi kuljeskellut ja katsellut ja istunut ja rauhoittunut vaikka kuinka pitkään. Hieno paikka. Helsinkiinkin voisi keskustatunnelin sijaan rakentaa sisäpuutarhan, joka olisi avoinna kaupunkilaisille.
Sitten olikin aika taas hypätä Greyhoundiin ja körötellä takaisin Edmontoniin. Päivä pimeni, Ari torkkui ja minä luin kirjaani. Olimme Edmontonissa seitsemän aikoihin.