Uusia tietoja vanhoista kirkoista
Neuvosto Karjala lehti, 30.11.1990 Petroskoi
Viime ajan informaatiotuva osoittaa, miten paljon ns. valkoisia täpliä elit untemattomia sivuja historiassamme on. Melkein jokainen käynti arkistossa lupaa uuden aineston löytämistä ja vanhojen kirjojen lukeminen oivalluksia. Mutta historiassamme on myös sellaisia ”härmaita” täpliä, yleisesti tunnettuja asioita, jotka vaativat täsmennystä.
Kizhin Kristuksen Kirkastuksen kirkko, perustettu 6,6,1714
Ottakaamme esimerkiksi Kizhin Kristuksen Kirkastuksen kirkon rakennusvuosi. Yleisesti luullaan, että kyseessä on vuosi 1714. Äänisniemen kirkoista ja kellotapuleista kertovia ainestoja on säilynyt vähän. Leningradissa olevasta Pyhän Synodin arkistosta vuosikirjojen asemesta pikemmin valituskirjetä, joissa hiippakunnan johto syytti kirkkoherroja siitä, että nämä laiminlöivät vuosikirjojen pitämisen. Tiedot Kizhin Kristuksen Kirkastuksen kirkon rakennusvuodesta perustuvat myöhepiin, 1800-luvun asiakirjoihin. Niistä ilmenee, että lähikohtaina on pidetty alttariristissä olevaa kirjotusta, jossa mainitaan vuoden 1714 kesäkuun 6 päivä. Sitä on tulkittu eri tavalla: että silloin päättyivät rakennustyöt, että silloin kirkko vihittiin käyttöön. Viime aikoina on syntynyt kolmas versio, jonka mukaan silloin laskettiin kirkon perusta, ensimmäinen hirsivarvi.
Kun kirkkoja rakennettiin niin ensimmäiseksi tehtiin todella alttari. Sinne sijoitettiin risti, joka rakennustöiden päätettyä nostetiin pääkupolin päälle. Alttariristissä oleva kirjoitus merkitseekin rakennustöiden alkuvaihetta.
Valitettavasti itse risti ei ole säilynyt nykypäiviin. Eika arkistoista ole ainakaan toistaiseksi löytänyt kirkon rakennustöistä kertova aineistoa. Joukkoviestimiin pääsee toisinaan vääriä tietoja. Esimerkiksi jokin aika sitten ilmeistyi Sever-aikakausjulkaisussa Grigori Saltupin laaja kirjoitus, jossa tekijä kertoo maailmalle, että ko. kirkko on rakennettu 1694.
Tieteessä käytetään nykyään sellaisia menetelmiä, joiden avulla voidan määrittää rakennusaineiden ikä. Tarkimmat tulokset saadaan dendrokronologian avulla (dendro on puu ja chronos aika). Vuosirenkaiden perustella voidan sanoa sekä puun ikä että aika, jolloin puu oli hakattu.
Menetelmää käytettiin rakennuksen iän määrittämisessä Äänisniemellä. Tutkija Pentti Zeterberg Joensuun yliopistosta tarjotui selvittämään totuuden. Samankalaiset ilmasto-olot ja puiden kasuolot mahdollistavat samojen dendrokronologisten asteikkojen käytön.
Analyysi on osoitanut, että kirkon pääsalvos ja lattiapalkit ovat vuodelta 1713. myös myöhemmät korjaustyöt ja erillisten hirsien vaihtoaika on pystytty määrittämään. Sen jälkeen löydetyt asiakirjat ovat vahvistaneet nämä tulokset - 1869.
Siis tiedetään, että rakennusaineksi tarvittu metsä oli kadettu 1713 ja 6 kesäkuutta 1714 alttari oli jo vihitty käytöön ja salvoksen alku tehty. Tuskin koko kirkko, joka on niin monimutkainen rakennelma, olisi voinut valmistua niin lyhyessä ajassa, vain vuodessa.
Toisen tutkimuksen mukaan, jonka ovat suorittaneet moskovalaiset asiantutijat B. Koltshinin johdolla, voidan väittää, että rakennustyöt kestivät muutaman vuoden, sillä jotkit hirret ovat vuosilta 1717 ja 1718.
Pentti Zetterbergin tutkimukset, joita emme valitettavasti voi rahoittaa valuutan puutteen takia, ovat tuottaneet mielenkiintoisia tuloksia. Jos tutkimuksia olisi voitu jatkaa, olisimme varmaan saaneet mullistavia tietoja historian muistomerkeistä ja yleensä Karjalan historiasta.
Jumalan ilmestyksen kirkko, Tsolmuzhi, 1642
Monet ovat kuulleet tarinan Marfa-nunnasta, joka oli ensimmäisen Romanovien suvusta tulleen tsaarin Mihail Romanovin äiti. Hänet karkoitettiin Äänisniemelle. Kun hän vapautui 1605, hän perusti Tsolmuzhin kylään Jumalan ilmestyksen kirkon, jossa oli Pyhan Pietarin ja Paavalin alttari. Tutkijat, joiden joukossa olin minäkin, luulivat, että ko. kirkko oli rakennettu aikaisemmin, vuonna 1577, ja että Marfan aikana siihen tehtiin vain muutoksia. Zetterbergin ansiosta kirkko nuoreni huomattavasti. Alttariosan hirret osoittautuivat olevan vuodelta 1642 ja myöhemmin tehdyt osat vuosilta 1734 ja 1775 (kuten kellotornin osa ja kirkon seinän keskiosa satulakaton alla).
Toisetkin tutkimukset ovat osoittaneet, että muinaisen rakennustaiteen tutkijat ovat hyvin usein ”vahentaneet” tutkittavaansa muisomerkkiä keskimäärin 50 vuodella. Niin esimerkiksi Neitsyt Maarian taivaaseen astumisen tsasouna Vasiljevan kylässä Kizhin saarella onkin rakennettu vuoden 1702 jalkeen eikä 1600-luvun puolivälissä. Pyhän Iljan tsasouna Lazarevon kylässä on rakennetu 1571 eikä 1500-luvun alussa.
Kuulu Lazarin Ylösnousemuksen kirkko on todennäköisesti rakennettu 1400-luvun loppupuoliskolla, vaikka ennen luultiin, että Muromskin luostarin perustaja Lazar Muromski rakensi sen 1300-lopulla. Tämä asia on vielä tutkittavana.
Rakennustaiteen muistomerkien iän määrittämistä on jatkettava. Dendrokronologisia tutkimuksia suoritetaan parhailaan Karjalan tiedekeskuksen metsäinstituutissa. Toivottavasti ne täsmentävät käsityksiämme ja antavat uusia tietoja vanhoista rakennustaiteen muistomerkeistä.
Sergei Kulikov,
Kizhi-museon pääarkkitehti
1990