Lukemiskokemuksia vuodelta 2013
Aloitan tänä vuonna uudelleen lukuhaasteen, jonka tavoitteena on lukea 100 kirjaa yhdessä vuodessa! Viime vuonna asetin tavoitteekseni 52 kirjaa - yhden kirjan jokaista viikkoa kohti - ja lopulliseksi lukumääräksi taisi muodostua 46. Luin kuitenkin enemmän kuin sitä edellisenä vuonna, mitä pidän hyvänä asiana.
Tänä vuonna olen kickstartannut omaa lukemistani jo mukavissa määrin, ja tässä pieniä makupaloja lukemistani kirjoista. Varoitan jo etukäteen, että luvassa on runsaasti runoutta.
1/52 100 Liian lyhyt hame - Sofi Oksanen
Runokertomuksia keittiöstä Sofi Oksasen malliin. Nuoret, joiden parissa työskentelen, innostuivat tästä runokokoelmasta eräällä tapaamiskerralla. Alunperin lauluiksi sävelletyissä runoissa on sekä iskeviä helmiä että vähemmän nappaavia pakkopullarunoja. Asia on painavaa naisasiaa, ja erityisesti mieleeni on jäänyt repliikit, joissa "siellä se nainen istuu minun keittiössäni, laittaa kenkänsä minun kenkieni paikalle, hiplaa minun verhojani".
2/100 Taivaan tuuliin
Kirja Ulrike Meinhofista. Tai ehkä enemmänkin häntä ihannoivasta äidittömästä kapinallisesta, jonka tarina pakotti itseni lähtemään lenkille ja ajattelemaan omat asiani läpi - jälleen kerran. Samalla voimakas ja pysäyttävä tarina koulukiusaamisen sadistisesta maailmasta. Loppu ei ollut onnellinen - kai. En kerro enempää. Lukemisen arvoinen, mutta vaatii jälkihoidoksi romanttisen komedian.
3/100 Huonekasvit kukoistamaan
Kyllähän tietokirjatkin lasketaan!
4/100 E is for Exceptional
5+6/100 Pablo Neruda - Kysymysten kirja ja Kapteenin laulu
7/100 Sapfon runoja
8/100 Pentti Saaritsa - Tatuointeja ja lävistyksiä
(taas)
9+10/100 T. Tabermann - Maa ja Soturi
11/100 Pentti Saaritsa - Virtaava seinä
12/100 50 Shades darker
Koska päästäkseni sataan kirjaan minun on luettava kaksi kirjaa viikossa, olen toistaiseksi oikein hyvällä mallilla. Yksi kymmenesosa tavoitteesta takana, ja noin yksi kymmenesosa vuodesta. Kylläpä tammikuu menikin nopeasti.
50 Shades-kirjasarjasta voisin todeta tiivistetysti seuraavaa: Päähenkilö on idiootti.
Pidemmin: Ilman pehmopornokohtauksia kirja olisi siedettävä, mutta ne tuntuvat jotenkin olevan out of place. Tekee aina mieli skippailla ne yli ja katsoa, mitä tarinassa tapahtuu; suhtaudun siis ilmeisesti kirjaan täysin päinvastaisella asenteella kuin muut sen lukeneet - Cosmopolitan oli muunmuassa tehnyt listan siitä, millä sivuilla on "actionia", ettei tarvitsisi lukea sitä muuta tylsää osuutta.
Päähenkilö on oikeasti idiootti. Raivostuttava sellainen.
Ehkä pitää jättää tämä teksti tähän, kun aamuteetkin nyt löytyvät näppäimistöltä tämän intohimoisen lausahduksen seurauksena.
Tänä vuonna olen kickstartannut omaa lukemistani jo mukavissa määrin, ja tässä pieniä makupaloja lukemistani kirjoista. Varoitan jo etukäteen, että luvassa on runsaasti runoutta.
1/52 100 Liian lyhyt hame - Sofi Oksanen
Runokertomuksia keittiöstä Sofi Oksasen malliin. Nuoret, joiden parissa työskentelen, innostuivat tästä runokokoelmasta eräällä tapaamiskerralla. Alunperin lauluiksi sävelletyissä runoissa on sekä iskeviä helmiä että vähemmän nappaavia pakkopullarunoja. Asia on painavaa naisasiaa, ja erityisesti mieleeni on jäänyt repliikit, joissa "siellä se nainen istuu minun keittiössäni, laittaa kenkänsä minun kenkieni paikalle, hiplaa minun verhojani".
2/100 Taivaan tuuliin
Kirja Ulrike Meinhofista. Tai ehkä enemmänkin häntä ihannoivasta äidittömästä kapinallisesta, jonka tarina pakotti itseni lähtemään lenkille ja ajattelemaan omat asiani läpi - jälleen kerran. Samalla voimakas ja pysäyttävä tarina koulukiusaamisen sadistisesta maailmasta. Loppu ei ollut onnellinen - kai. En kerro enempää. Lukemisen arvoinen, mutta vaatii jälkihoidoksi romanttisen komedian.
3/100 Huonekasvit kukoistamaan
Kyllähän tietokirjatkin lasketaan!
4/100 E is for Exceptional
5+6/100 Pablo Neruda - Kysymysten kirja ja Kapteenin laulu
7/100 Sapfon runoja
8/100 Pentti Saaritsa - Tatuointeja ja lävistyksiä
(taas)
9+10/100 T. Tabermann - Maa ja Soturi
11/100 Pentti Saaritsa - Virtaava seinä
12/100 50 Shades darker
Koska päästäkseni sataan kirjaan minun on luettava kaksi kirjaa viikossa, olen toistaiseksi oikein hyvällä mallilla. Yksi kymmenesosa tavoitteesta takana, ja noin yksi kymmenesosa vuodesta. Kylläpä tammikuu menikin nopeasti.
50 Shades-kirjasarjasta voisin todeta tiivistetysti seuraavaa: Päähenkilö on idiootti.
Pidemmin: Ilman pehmopornokohtauksia kirja olisi siedettävä, mutta ne tuntuvat jotenkin olevan out of place. Tekee aina mieli skippailla ne yli ja katsoa, mitä tarinassa tapahtuu; suhtaudun siis ilmeisesti kirjaan täysin päinvastaisella asenteella kuin muut sen lukeneet - Cosmopolitan oli muunmuassa tehnyt listan siitä, millä sivuilla on "actionia", ettei tarvitsisi lukea sitä muuta tylsää osuutta.
Päähenkilö on oikeasti idiootti. Raivostuttava sellainen.
Ehkä pitää jättää tämä teksti tähän, kun aamuteetkin nyt löytyvät näppäimistöltä tämän intohimoisen lausahduksen seurauksena.