http://areena.yle.fi/tv/1989429 "Koska minulla on nyt aika hyvä fiilis niin aijon nyt ampua itseani polveen ja katsoa tämän", kirjoitti FB-tuttavani. Kuumeiluun heränneenä ja toiselle sairastelupäivälle jäävänä ajattelin, että hittoakos tässä, katsotaan sitten itsekin. Silminnäkijä - Liikaa homotusta. Aihe, josta mielestäni on ollut syytä keskustella jo pitkään.
Voiko ja pitääkö homovastaisia asenteita ymmärtää? Tietysti. Kyseessä on ihmisen mielipide, ja tulisi ymmärtää että hänellä on omat lähtökohtansa, jotka vaikuttavat mielipiteen muodostumisen. Asenteen ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita mielipiteen hyväksymistä, ja nyt dokumentin katsottuani olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että "homosaation" vastustajilla ei ole käytössään yhtä ainoaa järkiperäistä argumenttia tasa-arvon vastustamiseen.
Eriäviä mielipiteitä saa olla, mutta niistä on kyettävä keskustelemaan. Omia mielipiteitään on kyettävä argumentoimaan ja perustelemaan. Tämä kansalaistaito puuttuu ainakin Silminnäkijän "Irti SETAn otteesta"-paitaa pitävältä herrasmieheltä. Aionkin siis nyt harrastaa toista kansalaistaitoa ja eritellä argumentit vasta-argumentoinnin rattaisiin.
Meinasin pudota tuolilta, kun mainittu herrasmies puhuu videolla siitä, miten meidät on luotu mieheksi ja naiseksi. Sen enempää luomiskertomukseen tai vakaumuksellisuuteen kajoamatta, näinhän asia on - ja luonto on myös luonut osan meistä homoseksuaaleiksi, samoin kuin osan eläimistä. Kyse ei ole opitusta käytöksestä. Tämän argumentin kruunasi myös "Minun Mannerheim on valkoihoinen"-paita, joka aika lopullisen tuntuisesti maalasi minulle käsityksen tästä ihmisestä. Ensivaikutelman voi antaa vain kerran.
Dokumentissa esiintyvä nainen tuntuu säikyltä kottaraiselta, eikä kaikkein vähiten sen vuoksi, että hän alkaa jo dokumentin alkupuolella puhua siitä, miten itse ei puhu kaikista asioista jotka ovat hänen sydäntään lähellä, koska hän haluaa "suojella itseään kiusatuksi tulemiselta ja maailman pahuudelta".
Hohhoijaa.
Kiusatuksi tuleminen on kamala asia, tapahtui se sitten töissä tai koulussa, syystä tai ilman syytä. Mutta se, että ihmisiä aletaan hyssyttelemään sen takia, että "minäkään en uskaltanut puhua ja yrittää muuttaa maailmaa, niin sitten et saa sinäkään sitä tehdä", on...
... ja sama nainen toteaa, että hänen mielestään homoseksuaalisuuden vastustaminen on "perinteisen ydinperhemallin kannattamista". Minun näkökulmastani näillä kahdella on hyvin vähän tekemistä toistensa kanssa. Raamattukorttikin tulee vedettyä esiin - se perinteinen argumentti, joka on ammuttu alas jo monta kertaa. Maailma muuttuu. TÄrkein ja suurin on rakkaus. Orjiakaan ei enää ole.
Ymmärrystä vaille jää myös näkemys, jonka mukaan suurin tavoiteltava arvo olisi yhteiskunnan rauha. Ei siis tulisi keskustella ihmisarvosta, korruptiosta, kritisoida valtaapitäviä, puhua eläinten oikeuksista tai luonnonsuojelusta - koska se saattaisi häiritä yhteiskunnan rauhaa. Muuttakaamme siis kaikki samantien Pohjois-Koreaan, jossa ei varmasti ole levottomuuksia.
HETAsta minulla ei ole mitään tämän parempaa sanottavaa:
"Voi että repesin tuolle HETA-jutulle
Pitääpä hakea markkinoijaksi hetero-prideen, ois jo sloganikin valmiina: "Älkää antako meidän oikeuksia muille!""
(Lähde: Facebook)
Rajakarille ongelmaksi dokumentista tuntuu muodostuvan tasa-arvo: että hänen (ja hänenkaltaistensa) näkemyksiä siitä, että ihmiset tulisi luokitella heidän seksuaalisuutensa mukaan eriarvoisesti, jäävät huomiotta. Hänelle tämä on vaikea asia, ja ilmeisesti kynnyskysymys siitä, saako hän heterona olla tasa-arvoinen.
Minun on vaikea ymmärtää, mistä lähtien heteroiden tasavertaisuus on ollut riippuvainen siitä, että heillä on enemmän ihmisoikeuksia kuin homoilla. Viimeksi kun tarkistin, tällä ei ole mitään tekemistä tasavertaisuuden kanssa - päinvastoin.
Voi Rajakari. Ongelmaksi muodostuu myös että joutuu harkitsemaan mitä sanoo. Miettimään sanomisiaan. Ja sitten hän vielä kuuluttaa aidosti vuorovaikutuksellista keskustelua. Toki on totta, että myös homoliittojen kannattajien riveistä löytyy idiootteja ("kaikki heterot pitäisi ampua", muunmuassa) mutta yleisesti ottaen ajattelu on hyvä asia. Sekään ei toki kaikille sovi.
Dokumentista jäi pääasiassa sellainen olo, että mitähän tästä nyt oikeasti pitäisi muka sanoa. Tuntuu siltä, että kaikki on sanottu jo niin moneen kertaan, ettei jaksaisi enää.
Ehkä jätän tällä kertaa kommentointiosion jollekin muulle ja menen syömään valkosipulia.