Viisi kysymystä, ei yhtään vastausta!
Miksi elämässä on paljon vaikeita kysymyksiä.
Miksi, miten, mitä?
Joka hetki niitä pomppaa mieleen entistä kinkkisempinä ja vaikeampina!
Miksi ihminen on riippuvainen muista ihmisistä?
Miksi, olenko, tykkääkö?
Joka hetki päässä pyörii asioita mitkä tekevät vainoharhaisemmaksi eivätkä ajatukset lopu! Ne vain alkavat pyörimään yhä uudestaan ja uudestaan kunnes ne tulevat uniin.
Miksi ihmisiä arvoluokitellaan tekojen takia?
Pitääkö, täytyykö, kuinka?
Onko pakko tehdä todellakin niitä asioita mitä ei halua, jotta voisi olla parempi ihminen, oikea ystävä tai suosittu?
Siinä uupuu ja väsyy,
pitääkö ihmisten kilpailla paremmuudesta niin paljon että toiset jätetään yksin.
Miksi ihminen ei voi luotta itseensä?
Olenko, käynkö, kuvittelenko?
Jos vain ihmiset avaisivat silmänsä ja pyytäisivät lähimmäistään tekemään jotakin yhdessä, piristäisi se monen itseluottamusta.
Mutta ei, ihmiset vain ajattelevat itseänsä eivätkä pidä mitään yhteyttä. Toinen saa aina olla se joka kysyy ja joka ottaa yhteyttä.
Siinä väsyy, voimat katoavat ja ajatukset lisääntyvät.
Miksi ihminen ei anna anteeksi toiselle hänen tekojansa?
Mikset, etkö, kuinka?
Vai onko ne jo annettu anteeksi? Kuka sen kertoisi jos kukaan ei puhu ja auttaako se jos pyytää anteeksi?
"Se joka ei ole tehnyt syntiä saa heittäköön hän kiven."
Miksi, miten, mitä?
Joka hetki niitä pomppaa mieleen entistä kinkkisempinä ja vaikeampina!
Miksi ihminen on riippuvainen muista ihmisistä?
Miksi, olenko, tykkääkö?
Joka hetki päässä pyörii asioita mitkä tekevät vainoharhaisemmaksi eivätkä ajatukset lopu! Ne vain alkavat pyörimään yhä uudestaan ja uudestaan kunnes ne tulevat uniin.
Miksi ihmisiä arvoluokitellaan tekojen takia?
Pitääkö, täytyykö, kuinka?
Onko pakko tehdä todellakin niitä asioita mitä ei halua, jotta voisi olla parempi ihminen, oikea ystävä tai suosittu?
Siinä uupuu ja väsyy,
pitääkö ihmisten kilpailla paremmuudesta niin paljon että toiset jätetään yksin.
Miksi ihminen ei voi luotta itseensä?
Olenko, käynkö, kuvittelenko?
Jos vain ihmiset avaisivat silmänsä ja pyytäisivät lähimmäistään tekemään jotakin yhdessä, piristäisi se monen itseluottamusta.
Mutta ei, ihmiset vain ajattelevat itseänsä eivätkä pidä mitään yhteyttä. Toinen saa aina olla se joka kysyy ja joka ottaa yhteyttä.
Siinä väsyy, voimat katoavat ja ajatukset lisääntyvät.
Miksi ihminen ei anna anteeksi toiselle hänen tekojansa?
Mikset, etkö, kuinka?
Vai onko ne jo annettu anteeksi? Kuka sen kertoisi jos kukaan ei puhu ja auttaako se jos pyytää anteeksi?
"Se joka ei ole tehnyt syntiä saa heittäköön hän kiven."