Lampimia kyyneleita ja laskettuja oita
Nii. Otsikko kertoo jo aika paljon. Noin kymmenen kuukautta sitten kirjotin merkinnan vahan samanlaisilla fiilareilla. Itketti vahan lahtea, mut edessa oli uusia kokemuksia: ilosia ja surullisia. Nyt kun oon tulossa takasin Suomeen, neljan yon paasta mun matkani sinne alkaa, niin voisin sanoa, etta mun tunteen on vahan enemman toisin pain. Tosi paljon kyyneleita, mutta silti vahan innostunut tulevasta. Siella muo oottaa taas ne kaverit, perhe ja sukulaiset, jotka 10 kk sitten jatin oottamaan. Uskollisesti on varmaan oottaneetkin :)
Tanaan oli mun vika paiva koulussa. Kolmas lukukausi alko, ja ma kavin Malinin kaa pitaa jaahyvaispuheen koko koulun eessa. Hyi herrajee, kuin ma sita aluks jannitin ja manasin. Mut hyvin se sit meni. Tosi roosasti mun aani vaan vapatti, koulukaverit tietaa. Sain jopa porukan nauramaan mun loppukevennyksella: olis pitany ganbaree vahan enemman poikaystava saralla :D Siita sit kuittailuu varmaan loppuelamaks.
Nain siis kavereita viikaa kertaa. Tietty mun parhaat kaverit (Maki, Yuri, Hitomi ja Shouko) tulee Nagoyaan sanomaan mulle heippa, kun kolmen yon paasta taa elama jaa sivuun. Mut silti itketti.
Maki oli meilla yotakin :) Mentiin yhessa kouluun ja tultiin kotiinkin.
En voi kasittaa, etta ma oikeesti en enaa kohta oo taalla. Niinkun Makikin sano, tuntuu, etta jatkaisin taalla viela paljon pitempaan. En tajua. Maki sano, etta se varmaan jaa huutelemaan mun nimea, kun sen aivot ei tajua, etten ma enaa oo taalla. .
Jepa, paivittelen sitten Suomesta, mita oon tehny tan vikan kolmen viikon aikana. Lisaks varmaan jossain vaiheessa kirjotan jonkun pitemman muistelman :) Sita ootellessa, heeellou!
Tanaan oli mun vika paiva koulussa. Kolmas lukukausi alko, ja ma kavin Malinin kaa pitaa jaahyvaispuheen koko koulun eessa. Hyi herrajee, kuin ma sita aluks jannitin ja manasin. Mut hyvin se sit meni. Tosi roosasti mun aani vaan vapatti, koulukaverit tietaa. Sain jopa porukan nauramaan mun loppukevennyksella: olis pitany ganbaree vahan enemman poikaystava saralla :D Siita sit kuittailuu varmaan loppuelamaks.
Nain siis kavereita viikaa kertaa. Tietty mun parhaat kaverit (Maki, Yuri, Hitomi ja Shouko) tulee Nagoyaan sanomaan mulle heippa, kun kolmen yon paasta taa elama jaa sivuun. Mut silti itketti.
Maki oli meilla yotakin :) Mentiin yhessa kouluun ja tultiin kotiinkin.
En voi kasittaa, etta ma oikeesti en enaa kohta oo taalla. Niinkun Makikin sano, tuntuu, etta jatkaisin taalla viela paljon pitempaan. En tajua. Maki sano, etta se varmaan jaa huutelemaan mun nimea, kun sen aivot ei tajua, etten ma enaa oo taalla. .
Jepa, paivittelen sitten Suomesta, mita oon tehny tan vikan kolmen viikon aikana. Lisaks varmaan jossain vaiheessa kirjotan jonkun pitemman muistelman :) Sita ootellessa, heeellou!