"Suurta unelmaa" toteuttamassa
Tänään olen kokenut eräänlaisen ideologian rappeutumisen. Menin autokouluun. Olen ollut aina sitä mieltä, että yksityisautoilu on pahasta ja kaupungissa pärjää kävellenkin. Periaatteessa pärjää joo, mutta entäs sitten kun pitää poistua keskustan ulkopuolelle? Muualle Suomeen? Kahden mäyrän ja tavaroiden kanssa junailu kuluttaa hermoja ja on sitäpaitsi aika kallista. Ja on vielä tosi nihkeää ruinata aina toista viemään ja hakemaan, kun harrastukset (hepat ja talli!) ei oikein mene yksiin.
Olin aina ajatellut että menen autokouluun sitten joskus kun samassa taloudessa on auto jo muutenkin. Silloinhan se ekologinen rasite on jo olemassa ja kallista autoa ei tarvitse omistaa yksin. No se päivä kun auto on taloudessa tuli tässä kuukausi takaperin ja aloin suunnitella ajatukseni lunastamista. Heti ensimmäiseksi selvisi, että ne rahat millä olin suunnitellut reissaavani joskus ainakin kuukauden jossain Aasiassa, menisivät viimeistä senttiä myöten tähän tarkoitukseen. Hyvin katkerana mietin, että no kai se sitten vaan täytyy.
Yhtenä perjantaina menin töihin vasta iltapäivällä, joten ajattelin käydä muutamassa autokoulussa kyselemässä hintoja ja kuulostelemassa palvelua. Yhden löysin ja siellä oli paikalla vain pissisteini. "Ope tulee ehkä tunnin päästä tai jotain. En tiiä mitä maksaa, mut voit sit tulla kysyyn". Ehkä voin mennä toiseen autokouluun, sanoin pissikselle. En jakanut enää kierrellä, joten soitin uuden kotikaupunkini suosituimpaan autokouluun ja ilmoittauduin. "Tervetuloa toteuttamaan suuri unelma", toimistotäti sanoi juhlallisesti puhelun lopuksi. Kyllä tää on enemmän ihan käytännön juttu, sanoin sille.
Tänään sitten menin työpäivän päätteeksi ensimmäiselle teoriatunnille. Ensimmäisenä kysyttiin, että onko joku jo täyttänyt. Minä ja joku tyttö viitattiin. Myöhemmin tyttö kertoi, että hänen miehensä on tosi hyvä liikenneasioissa. Opettaja puhui korostunutta savon murretta ja kuvitteli olevansa hauska. Heilutteli luokan edessä auton moottorin osia ja tiedusteli että mitä ne mahtavat olla. Eturivin mopopojat tiesivät jokaisen sylinterin, kaasarin ja mutterin.
Tunnilla päästiin opettajan lukuisten vitsien lisäksi siihen, että tehtäiskö nyt se teoriakoe ihan vaan kokeeksi. Ei kuitenkaan ehditty, mutta katsottiin jotain dioja kuitenkin. Olisi kai pitänyt automaattisesti tietää, että kuka saa ajaa mistäkin risteyksestä ensimmäisenä. Eturivin mopopojat tiesivät. Huomisen teoriatunnin jälkeen saa kuulemma mennä ekalle ajotunnille. Toivon mukaan huominen tunti on siis hieman informatiivisempi kuin tämänpäiväinen.
Opetusmateriaali on muuten vuodelta -92 (oma arvio). Poliisi ajaa kuvissa littanan näköisellä saabilla ja ihmisillä on pöllörillit. Visuaalinen ilme on kaikkiaan aika historiallinen. Oikeastaan koko autokoulun ilme. Onneksi se on sivuseikka. Kohta olen auton ratissa! Matkalla kohti suurta unelmaa. Tsiisus.
Olin aina ajatellut että menen autokouluun sitten joskus kun samassa taloudessa on auto jo muutenkin. Silloinhan se ekologinen rasite on jo olemassa ja kallista autoa ei tarvitse omistaa yksin. No se päivä kun auto on taloudessa tuli tässä kuukausi takaperin ja aloin suunnitella ajatukseni lunastamista. Heti ensimmäiseksi selvisi, että ne rahat millä olin suunnitellut reissaavani joskus ainakin kuukauden jossain Aasiassa, menisivät viimeistä senttiä myöten tähän tarkoitukseen. Hyvin katkerana mietin, että no kai se sitten vaan täytyy.
Yhtenä perjantaina menin töihin vasta iltapäivällä, joten ajattelin käydä muutamassa autokoulussa kyselemässä hintoja ja kuulostelemassa palvelua. Yhden löysin ja siellä oli paikalla vain pissisteini. "Ope tulee ehkä tunnin päästä tai jotain. En tiiä mitä maksaa, mut voit sit tulla kysyyn". Ehkä voin mennä toiseen autokouluun, sanoin pissikselle. En jakanut enää kierrellä, joten soitin uuden kotikaupunkini suosituimpaan autokouluun ja ilmoittauduin. "Tervetuloa toteuttamaan suuri unelma", toimistotäti sanoi juhlallisesti puhelun lopuksi. Kyllä tää on enemmän ihan käytännön juttu, sanoin sille.
Tänään sitten menin työpäivän päätteeksi ensimmäiselle teoriatunnille. Ensimmäisenä kysyttiin, että onko joku jo täyttänyt. Minä ja joku tyttö viitattiin. Myöhemmin tyttö kertoi, että hänen miehensä on tosi hyvä liikenneasioissa. Opettaja puhui korostunutta savon murretta ja kuvitteli olevansa hauska. Heilutteli luokan edessä auton moottorin osia ja tiedusteli että mitä ne mahtavat olla. Eturivin mopopojat tiesivät jokaisen sylinterin, kaasarin ja mutterin.
Tunnilla päästiin opettajan lukuisten vitsien lisäksi siihen, että tehtäiskö nyt se teoriakoe ihan vaan kokeeksi. Ei kuitenkaan ehditty, mutta katsottiin jotain dioja kuitenkin. Olisi kai pitänyt automaattisesti tietää, että kuka saa ajaa mistäkin risteyksestä ensimmäisenä. Eturivin mopopojat tiesivät. Huomisen teoriatunnin jälkeen saa kuulemma mennä ekalle ajotunnille. Toivon mukaan huominen tunti on siis hieman informatiivisempi kuin tämänpäiväinen.
Opetusmateriaali on muuten vuodelta -92 (oma arvio). Poliisi ajaa kuvissa littanan näköisellä saabilla ja ihmisillä on pöllörillit. Visuaalinen ilme on kaikkiaan aika historiallinen. Oikeastaan koko autokoulun ilme. Onneksi se on sivuseikka. Kohta olen auton ratissa! Matkalla kohti suurta unelmaa. Tsiisus.