Muuttoa, osa 2.
Olen tänään sulattanut pakastelokeron, pessyt jääkaapin, pessyt uunin pelteineen, pakannut astioita, myynyt sohvan ja esitellyt asuntoa potentiaaliselle vuokralaiselle. Ja tämä kaikki kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen. Paitsi töistä tultua lenkitin koirat ja kokkasin.
Muuttaminen alkaa ihan oikeasti käydä kohta hermoille. Onneksi mun viimeinen työpäivä täällä on torstaina ja muuttopäivä lauantaina. Ei siis enää montaa päivää! Ja sit kaikkia ihania ihmisiä haluaa tulla muuttoavuksi, kuten Pauliina. Se on ihan innoissaan laatikoiden kantamisesta. En toisinaan voi käsittää ihmisten ystävällisyyttä. Omassa lähipiirissä ei ole ketään, jota kiinnostaisi laatikoiden kantaminen.
Olen myös iloinen siitä, että sain loput roinat myytyä. Pesukoneen osti joku laiha opiskelijapoika. Se tuli hakemaan konetta ilman mitään työkaluja. Ai tähän tarvii jakaria? Turha kai mainita ettei mulla ollut sellaista ja siinähän meni sitten koko ilta kun poika etsi sitä jakaria. Loppuillasta pyykkikone kuitenkin irtosi onnistuneesti seinästä.
Olin kirjoittanut lipaston myynti-ilmoitukseen, että muuten hyvässä kunnossa mutta nupit pitää vaihtaa (Maissi söi ne pentuna). No sitten tulee katsoja ja alkaa valittaa nupeista. Ja kysellä että no ai mistä niitä muka voi ostaa ja mitä ne maksaa. KYLLÄ! 15 egen lipaston mukana saa sisustusneuvontaakin!
Loppujen lopuksi kaikesta myyntiduunista koitui rahaa 175 euroa. Ihan hyvin mun mielestä. Eli kannatti kuunnella typeriä juttuja ja ruikutusta puhelimessa ja muutamana iltana omassa kotona. Ehkä ostan mäyrille jotain kivaa siitä hyvästä, kun ne teljettiin häkkiin joka kerta kun joku tuli hakemaan jotakin. Tai sitten laitan rahat Maissin steriointirahastoon. Ei, ei enää yhtään juoksua ja valeraskautta.
Hirveä päänsärky kaikesta kiillottamisesta. Meen nukkuun.
Muuttaminen alkaa ihan oikeasti käydä kohta hermoille. Onneksi mun viimeinen työpäivä täällä on torstaina ja muuttopäivä lauantaina. Ei siis enää montaa päivää! Ja sit kaikkia ihania ihmisiä haluaa tulla muuttoavuksi, kuten Pauliina. Se on ihan innoissaan laatikoiden kantamisesta. En toisinaan voi käsittää ihmisten ystävällisyyttä. Omassa lähipiirissä ei ole ketään, jota kiinnostaisi laatikoiden kantaminen.
Olen myös iloinen siitä, että sain loput roinat myytyä. Pesukoneen osti joku laiha opiskelijapoika. Se tuli hakemaan konetta ilman mitään työkaluja. Ai tähän tarvii jakaria? Turha kai mainita ettei mulla ollut sellaista ja siinähän meni sitten koko ilta kun poika etsi sitä jakaria. Loppuillasta pyykkikone kuitenkin irtosi onnistuneesti seinästä.
Olin kirjoittanut lipaston myynti-ilmoitukseen, että muuten hyvässä kunnossa mutta nupit pitää vaihtaa (Maissi söi ne pentuna). No sitten tulee katsoja ja alkaa valittaa nupeista. Ja kysellä että no ai mistä niitä muka voi ostaa ja mitä ne maksaa. KYLLÄ! 15 egen lipaston mukana saa sisustusneuvontaakin!
Loppujen lopuksi kaikesta myyntiduunista koitui rahaa 175 euroa. Ihan hyvin mun mielestä. Eli kannatti kuunnella typeriä juttuja ja ruikutusta puhelimessa ja muutamana iltana omassa kotona. Ehkä ostan mäyrille jotain kivaa siitä hyvästä, kun ne teljettiin häkkiin joka kerta kun joku tuli hakemaan jotakin. Tai sitten laitan rahat Maissin steriointirahastoon. Ei, ei enää yhtään juoksua ja valeraskautta.
Hirveä päänsärky kaikesta kiillottamisesta. Meen nukkuun.