Viikko vielä
Aikaa on Islannissa jäljellä vielä viikon verran. Ensi perjantaina lento lähtee takaisin Suomeen, ja odotankin sitä innokkaana siitä huolimatta, että täällä on ollut kivaa. Reykjavíkin kurssi on nordkursseista kuuleman mukaan raskain, ja kyllä tässä on istuttukin koulussa, pidetty esitelmää ja kirjoitettu esseitä. Olen joka päivä todella väsynyt ihan jo pelkästään sen takia, kun yritän ymmärtää norjaa ja tanskaa. Lisäksi kaipaan suomalaisia kauppoja ja suomalaista ruokaa. Täällä vaihtoehtona on lähinnä vain kala, lampaanpäät ja valaanliha. Kanaa ei saarella ole omavaraisena, joten se on kallista ja jostain jenkeistä tuotua. Lisäksi kaupoissa ei tuotteisiin ole merkitty hintaa. Eilen minun piti pulittaa gouda-juustosta liki 20€, kun kassatyttö onnistui vahingossa ottamaan nelinkertaisen hinnan. Olen myös pikkuhiljaa alkanut kyllästyä asumaan neljän solussa. Lämmin vesikin haisee mädälle kananmunalle, koska se on rikkipitoista.
Siihen nähden, miten paljon koulussa on pitänyt istua, olen ehtinyt tehdä ilahduttavan paljon Islanti-asioita: Olen käynyt uimassa monessa geotermisesti lämmitetyssä uimalassa, vaeltanut pitkin katuja valokuvaamassa, käynyt lenkillä merenrannassa, kolunnut läpi baareja, tutustunut paikallisiin kirpputoreihin ja levykauppoihin ja ostanut islantilaisen villapaidan (Se on iiiihana! <3 Ekin jaksaa joka päivä muistuttaa, että se on sen mielestä ruma, mutta jätän sellaiset kommentit kyllä ihan omaan arvoonsa). Olen myös kiivennyt vuorelle, liottanut jalkojani kuumassa lähteessä, ratsastanut islanninhevosella, uinut Sinisessä Laguunissa ja ollut valassafarilla, nähnyt lunnilinnun. Islantilaiset ovat hyvin ystävällistä porukkaa, ja se korostuu, kun kadulla liikkuu yksin. Ihmiset aloittavat keskusteluja, tulevat juttelemaan. Olin myös katsomassa islantilaisbändi Gus Gusia, ja sielläkin eräs vanhempi herrasmies puku päällä aloitti keskustelun. Pidin hänelle paikkaa sillä aikaa kun hän kävi vessassa, ja hän tarjoutui tuomaan minulle drinkin vastapalvelukseksi ilman mitään taka-ajatuksia.
Enää ei ole montaa Islanti-asiaa, jotka pitäisi tehdä. Tai ainahan sitä voisi keksiä vaikka mitä uutta, kuten jäätikkövaelluksen tai vuorikiipeilyn. Lauantaina matkaamme Gullfoss-vesiputoukselle ja näämme aidon ja alkuperäisen geysirin. Sunnuntaiksi olemme vuokranneet auton ja aiomme suunnata kohti Vestmannaeijareita, eli pientä saariryhmää Islannin edustalla. Ensi viikolla aion vielä käydä meren rannalla uimassa ja ehkä kipaista jossain museossa. Ehkä istun jossain kahvilassa ja tarkkailen villapaitaan pukeutunutta islantilaishippiä. Sitten Islanti on valmis. Ilahduttavaa muuten, miten itseironisesti tämä kansa suhtautuu kotimaahansa. He tietävät, että ovat olemattoman vähälukuinen kansa ja että heidän kielensä on käsittämätöntä, että heidän pankkinsa romahtivat ja heidän tulivuorensa pilasivat ihmisten matkasuunnitelmat, että he ovat kaukana kaikesta. Kaikkeen suhtaudutaan huumorilla, ei täällä muuten voisi elää.
Siihen nähden, miten paljon koulussa on pitänyt istua, olen ehtinyt tehdä ilahduttavan paljon Islanti-asioita: Olen käynyt uimassa monessa geotermisesti lämmitetyssä uimalassa, vaeltanut pitkin katuja valokuvaamassa, käynyt lenkillä merenrannassa, kolunnut läpi baareja, tutustunut paikallisiin kirpputoreihin ja levykauppoihin ja ostanut islantilaisen villapaidan (Se on iiiihana! <3 Ekin jaksaa joka päivä muistuttaa, että se on sen mielestä ruma, mutta jätän sellaiset kommentit kyllä ihan omaan arvoonsa). Olen myös kiivennyt vuorelle, liottanut jalkojani kuumassa lähteessä, ratsastanut islanninhevosella, uinut Sinisessä Laguunissa ja ollut valassafarilla, nähnyt lunnilinnun. Islantilaiset ovat hyvin ystävällistä porukkaa, ja se korostuu, kun kadulla liikkuu yksin. Ihmiset aloittavat keskusteluja, tulevat juttelemaan. Olin myös katsomassa islantilaisbändi Gus Gusia, ja sielläkin eräs vanhempi herrasmies puku päällä aloitti keskustelun. Pidin hänelle paikkaa sillä aikaa kun hän kävi vessassa, ja hän tarjoutui tuomaan minulle drinkin vastapalvelukseksi ilman mitään taka-ajatuksia.
Enää ei ole montaa Islanti-asiaa, jotka pitäisi tehdä. Tai ainahan sitä voisi keksiä vaikka mitä uutta, kuten jäätikkövaelluksen tai vuorikiipeilyn. Lauantaina matkaamme Gullfoss-vesiputoukselle ja näämme aidon ja alkuperäisen geysirin. Sunnuntaiksi olemme vuokranneet auton ja aiomme suunnata kohti Vestmannaeijareita, eli pientä saariryhmää Islannin edustalla. Ensi viikolla aion vielä käydä meren rannalla uimassa ja ehkä kipaista jossain museossa. Ehkä istun jossain kahvilassa ja tarkkailen villapaitaan pukeutunutta islantilaishippiä. Sitten Islanti on valmis. Ilahduttavaa muuten, miten itseironisesti tämä kansa suhtautuu kotimaahansa. He tietävät, että ovat olemattoman vähälukuinen kansa ja että heidän kielensä on käsittämätöntä, että heidän pankkinsa romahtivat ja heidän tulivuorensa pilasivat ihmisten matkasuunnitelmat, että he ovat kaukana kaikesta. Kaikkeen suhtaudutaan huumorilla, ei täällä muuten voisi elää.