Reykjavík
Terveiset maailman pohjoisimmasta pääkaupungista. Tänne saavuttiin melkoisen häslingin saattelemana, tiivistetysti kodittomana, laukuttomana ja rahattomana. Onneksi kaikki ei kuitenkaan sattunut yhdelle ihmiselle, vaan eri vastoinkäymiset koettelivat meitä kaikkia seitsemää suomalaista. Nyt kuitenkin on allt i lagí eli homma hanskassa. Asun keskellä kaupunkia mahtavassa vanhassa talossa kahden ruotsalaistytön ja yhden norjalaistytön kanssa. Det är så fint att tala svenska med dem och snakke norsk med henne.
Tunnen olevani aikamoisen myllerryksen keskellä. On kyllä hieman omituisen tuntuista olla suomalainen ja tulla pakolliseen ruotsin kieliharjoitteluun Islantiin, jossa opiskellaan islantia tanskaksi. Päivittäin käytetyt kielet siis: suomi, englanti, ruotsi, tanska, norja ja islanti. Härregyyd, vain turkki, hollanti ja saksa tästä enää puuttuu... MUTTA olen erityisen ylpeä siitä, miten hyvin ymmärrän tanskaa ja norjaa ruotsini perusteella, det är fint att kunna blandinaviska!
Täällä päivät menee todella nopeasti, kun koulussa istutaan aamusta iltapäivään ja illalla vaan väsyttää niin paljon, että tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan. Mulla on kamala stressi siitä, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Täällä on liikaa mahdollisuuksia ja matkanjärjestäjien ylitarjonta. Reykjavík on kiva, mutta todellinen Islanti alkaa vasta siitä, mihin tämä kylä loppuu. Nyt kun viikonloppu on vapaa koulusta niin aion lievittää ahdistustani ainakin Blue Lagoonin ja issikkaratsastuksen myötä.
Täällä on semmoinen jännä fiilis, että nyt pitää kauheasti päästä sisälle islantilaiseen kulttuuriin. Kävellä pitkin Laugaveguria ja piipahtaa design-kappoihin ostamaan vaikka kalansuomuista valmistettu käsilaukku ja illalla kulkea baarista toiseen tuoppi kädessä. Uida joka päivä uima-altaassa, joka on lämmitetty geotermisella energialla. Ostaa islantilainen käsinkudottu villapaita ja taistella sen turvin läpi hyytävän viiman, joka puskee pohjoisesta niin, ettei pystyssä tahdo pysyä. Vuokrata auto ja ajaa viikonlopuksi maaseudulle söymään hienossa kalaravintolassa ja bongata lampaita. Kuunnella Sigur rósia ja Björkiä ja ottaa selvää islantilaisista bänditulokkaista pikkuklubeilla.
No, ainakin ostettiin tänään kämppisten kanssa liput 18. päivälle Gus gusin konserttiin, mikä taas vähän lievittää ahdistustani. Mutta tänään kyl missasin silti Eaglesin. Hassua, että jos Eagles tulisi Suomeen, ei varmaan tulisi mieleenkään laittaa rahaa pääsylippuun, mutta täällä suhtautuminen on ihan toinen: jos joku bändi on vaivautunut lentämään Atlantin yli nuhjuiselle saarelle, jossa ei kasva edes puita ja lampaita on enemmän kuin asukkaita (300 000 asukasta) niin onhan se nyt nähtävä!
Nyt kallistun mukavaan parisänkyyni vällyjen alle. On puoliyö eikä aurinko ole laskenut. Kai se jossain välissä laskee, mutta kolmelta yöllä se kyllä jo paistaa.. Ihme touhua.
Gaman að sjá þig! Vertu blessað!
Tunnen olevani aikamoisen myllerryksen keskellä. On kyllä hieman omituisen tuntuista olla suomalainen ja tulla pakolliseen ruotsin kieliharjoitteluun Islantiin, jossa opiskellaan islantia tanskaksi. Päivittäin käytetyt kielet siis: suomi, englanti, ruotsi, tanska, norja ja islanti. Härregyyd, vain turkki, hollanti ja saksa tästä enää puuttuu... MUTTA olen erityisen ylpeä siitä, miten hyvin ymmärrän tanskaa ja norjaa ruotsini perusteella, det är fint att kunna blandinaviska!
Täällä päivät menee todella nopeasti, kun koulussa istutaan aamusta iltapäivään ja illalla vaan väsyttää niin paljon, että tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan. Mulla on kamala stressi siitä, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Täällä on liikaa mahdollisuuksia ja matkanjärjestäjien ylitarjonta. Reykjavík on kiva, mutta todellinen Islanti alkaa vasta siitä, mihin tämä kylä loppuu. Nyt kun viikonloppu on vapaa koulusta niin aion lievittää ahdistustani ainakin Blue Lagoonin ja issikkaratsastuksen myötä.
Täällä on semmoinen jännä fiilis, että nyt pitää kauheasti päästä sisälle islantilaiseen kulttuuriin. Kävellä pitkin Laugaveguria ja piipahtaa design-kappoihin ostamaan vaikka kalansuomuista valmistettu käsilaukku ja illalla kulkea baarista toiseen tuoppi kädessä. Uida joka päivä uima-altaassa, joka on lämmitetty geotermisella energialla. Ostaa islantilainen käsinkudottu villapaita ja taistella sen turvin läpi hyytävän viiman, joka puskee pohjoisesta niin, ettei pystyssä tahdo pysyä. Vuokrata auto ja ajaa viikonlopuksi maaseudulle söymään hienossa kalaravintolassa ja bongata lampaita. Kuunnella Sigur rósia ja Björkiä ja ottaa selvää islantilaisista bänditulokkaista pikkuklubeilla.
No, ainakin ostettiin tänään kämppisten kanssa liput 18. päivälle Gus gusin konserttiin, mikä taas vähän lievittää ahdistustani. Mutta tänään kyl missasin silti Eaglesin. Hassua, että jos Eagles tulisi Suomeen, ei varmaan tulisi mieleenkään laittaa rahaa pääsylippuun, mutta täällä suhtautuminen on ihan toinen: jos joku bändi on vaivautunut lentämään Atlantin yli nuhjuiselle saarelle, jossa ei kasva edes puita ja lampaita on enemmän kuin asukkaita (300 000 asukasta) niin onhan se nyt nähtävä!
Nyt kallistun mukavaan parisänkyyni vällyjen alle. On puoliyö eikä aurinko ole laskenut. Kai se jossain välissä laskee, mutta kolmelta yöllä se kyllä jo paistaa.. Ihme touhua.
Gaman að sjá þig! Vertu blessað!