(Kuulemani mukaan) jotkut haluavat viettää sunnuntaisen hellepäivän merellä, syli täynnä jäämurskeisia raparperidrinkkejä ja vahvasti ruskettuneita purjeveneen kapteeneja. Toiset taas lakoavat syreenipensaan varjoon lukemaan Dickensiä ja hörppimään kylmää kurkkukeittoa siihen saakka kunnes aurinko saadaan tipahtamaan horisonttiin.
Sitten on niitä, jotka keksivät ryhtyä valmistamaan kantarellipiirasta lounaaksi eivätkä viitsi lämmittää uunia pelkästään yhden ruoan takia, joten saavat neronleimauksen ja ryhtyvät tekemään piirakan ohella saaristolaisleipää. Uuni hohkaa kaksi tuntia punaisena kilpaa kokin kanssa ja tekee siinä sivussa asunnosta loppuillaksi kahden huoneen ja keittiön saunan kaikilla kalusteilla. Mutta kas, sunnuntai osoittautuukin myös hyväksi työpäiväksi ja seuraava viisituntinen tässä pätsissä sitten hikoillaan päätetöitä paiskien, koneen käydessä niin kuumana, että se on vähällä korventaa reiän työpöydän pintaan. Välillä puraistaan itseä käsivarteen, ettei lämpö vie tyystin tajua kankaalle.
Minulla on eniten tietämystä ratkaisusta numero kolme. Taisi olla ensimmäinen kerta tänä vuonna kun en vetänyt sisällä villasukkia jalkaan.