"There ain't no cure for the summertime blues" (?)
Jotenkin tämän merkinnän kirjoittaminen tai aloittaminen on tuntunut varsin vaikealta. Johtuneeko siitä, että on tuntunut olevan lähinnä negatiivista kerrottavaa? Yritän välttää tekemästä koko tekstistä yltiömasentavaa vuodatusta, vaikka mollisäveliä mukaan valitettavasti mahtuukin. :P
Töiden kanssa on mahtunut viime viikkoina niin paljon mutkia matkaan, että mieleni on tehnyt nostaa kädet pystyyn ennen jo ensimmäistä varsinaista käännöstyötäkään sekä todeta, että olisi varmaan kuitenkin pitänyt lähteä Disneylandiin. Sain nimittäin selville, miks toimeksiantojen ynnä muiden tietojen saaminen oli viivästynyt: olin epähuomiossa jättänyt vastaamatta sähköpostiohjelman hautaamaan viestiin, jossa pyydettiin yhteystietojani käännösohjelman yms. lähettämiseksi. Tajusin siis tuon muutama viikko viestin lähettämisen jälkeen. Kiva. Seuraavaksi vastausta miltei paniikissa lähettäessäni huomasin, että a) lähetin yhden viestin ensin väärästä sähköpostista ja b) yksi yhteystietojani tarvinneista henkilöistä oli mennyt jo isyyslomalle ja sähköpostista tuli vain automaattinen vastaus (tosin juuri siihen väärältä tililtä lähetettyyn), mutta onneksi yksi yhteyshenkilöistäni lupasi välittää viestin eteenpäin isyyslomalaisen tuurajalle. Äärettömän nolo, häpeissäni sekä jokseenkin vihainenkin itselleni olin, mutta sen kummemmitta sanktioitta selivisin.
Pian kuitenkin nousi näkymätön aita hetkeksi eteen. Olin jo yhteystietoja lähetellessäni joutunut lähettämään eräälle ihmiselle viestin moneen kertaan ennen kuin se pääsi perille, mutta yhtäkkiä kaikki toimeksiantajalle lähettämäni viestit alkoivat tulla bumerangeina takaisin - jopa niiltä, joille olin aiemmin pystynyt viestejä lähettämään. Siihen asti olin oletuksena käyttänyt vanhaa Hotmail-tunnustani sähköpostien lähettämiseen, mutta epäilyksen kasvaessa päätin hakea netistä tietoa ja lopulta kokeilla Gmail-tunnuksen rekisteröimistä ja sieltä viestin lähettämistä. Bingo: viesti lähti heti ilman ongelmia. Ei siinä sitten auttanut kuin kiroilla ääneen ja lähettää kaikille yhteyshenkilöilleni uudestaan viesti: "hei, lähetin teille juuri sähköpostini mutta se ei toimikaan, käyttäkää ennemmin tätä pliis anteeksi olen nolo" uudesta Gmail-osoitteesta. Jälleen kerran tunsin sain olla kiitollinen siitä, että toimeksiantajissani on ainakin pari hyvin mukavan ja rennon oloista ihmistä: sain yhden vastauksen, jossa todettiinkiin firmalla olleen Hotmailin kanssa ongelmia mutta pyydettiin minua olemaan murehtimatta sitä liikaa, vieläpä hymiön kera. Huokaisin hetkellisesti helpotuksesta ja asensin käännösohjelman koneelleni vaivatta.
Noin puolitoista viikkoa sitten sain ensimmäisen työtarjoukseni, ja ei liene yllättävää, etten kauan harkinnut ennen kuin sanoin olevani valmis ryhtymään toimeen. Paha vain, että olin hätiköinyt: eräässä aiemmassa (toisen henkilön lähettämässä oli kyllä aiemmin mainittu jotain etäkoulutuksesta, mutta ajattelin, että pystyn varmaankin hoitamaan sen samaan aikaan käännöksen kanssa. Vaan ei. Kun toimeksiantajan sisäiset viestintäkatkot kurottiin umpeen, sain kuulla, etten valitettavasti voisikaan tehdä töitä ennen etäkoulutusta, ja niinpä työ peruttiin. Innosta hihkuminen lakkasi kuin joku olisi läimässyt minua kasvoihin, ja sain jäädä taas odottelemaan seuraavaa yhteydenottoa. Viikon kuluttua minulta kysyttiin, olisinko valmis Skypen kautta käytävään luentoon muutaman päivän kuluttua, ja eilen pääsin vihdoinkin osallistumaan itse koulutukseen ja tänään palauttamaan harjoitustekstin. Toivottavasti nyt minulla olisi oikeasti mahdollisuus saada töitä pian.
Valtaosin voin tosin syyttää viiveestä ja ylläolevista sotkuista itseäni, sillä ilman huolimattomuuttani olisin varmaankin päässyt aloittamaan jo ainakin puoli kuukautta sitten. Sähläyksessä stressaa eniten se, että hukatut viikot ovat paitsi kuluneet vailla juuri minkäänlaista sisältöä paitsi tehneet loven kukkarooni, jonka pohja kiilui jo ennestään näkyvissä. Koska toimeksiantajallani on ilmeisesti yleensä laskuissa 30 päivän maksuaika, saatan joutua selvittelemään, miten teen heinäkuun ennakkoverojen kanssa (koska maksaisin niitä töistä, joita en ole päässyt aloittamaan) sekä ylipäänsä miettimään, mistä revin hätätilanteessa elokuun vuokran kasaan. Vanhemmat ovat jo nyt autelleet kysymättä kutakuinkin enemmän kuin itsetuntoni sallii, joten en haluaisi ainakaan lähteä mitään pyytelemään.
Stressauksen ja rahavajeen myötä kuukin pääsi oikeastaan vaihtumaan ennen kuin tajusin, etten taidakaan viettää hulppeita syntymäpäiviä hienosta vuosiluvusta ja haaveistani huolimatta. Jotain tavallisuudesta poikkeavaa sentään on luvassa, kun lyöttäydyn Minervaöollön ja synttärikaimani Ombrelle Verten kanssa yhteen, elättelen vielä toiveita siitäkin, että viikonlopun sää ei olisi niin kurja kuin ennusteet näyttäisivät lupaavan. C'mon - ei heinäkuun kahdeksas ole ollut eikä voi olla koko päivää kurja keli. Eihän?
...Tällä hetkellä merkintäni tuntuu miltei hehkuvan emo kid -energiaa, joten taitaa olla parasta vaihtaa aihetta. Ööh, myrskypilvilläkin on hopeareunuksensa?
Palasin taannoin isoveljeni vaikutuksesta Slayersin pariin, ja satuin löytämään kahden uusimman kauden jaksoja tekstitettyinä. 13 jakson Revolution hujahti läpi miltei huomaamatta, kun tajusin, miten hyvä sarja Slayers onkaan ja miten mukavaa etenkin oli päästä näkemään tarinalle jatkoa. Se on hyvällä tavalla jokseenkin yliampuvaa viihdettä, jonka huumori jopa oikeasti naurattaa ja jonka hahmoihin on ollut helppo kiintyä vuosien mittaan. Edelleenkin mietin, olisiko päähenkilö pahissankari Lina Inversen cosplayaaminen itseltäni toteutettavissa... Vaikka golem-demoni-ihmishybridi Zelgadiskin olisi aika reteä. Zelgadis on muutenkin animessa varsin herttainen hahmo kaikessa näennäisessä vakavuudessaan sekä huonossa onnessaan. Pakko myöntää, että samaan aikaan tunsin sympatiaa ja repesin nauruun, kun Zelgadis otti Evolution-R:ssä nokkiinsa dullahanien pidettyä häntä kaltaisenaan ("I... I'm not a monster! D-Damn it! Rezo no bakaa!" *juoksee pois tippa linssissä* :'D)
Heinäkuun viimeisen viikonlopun tekeminen on myös 90 % varmistettu, sillä näillä näkymin olen menossa Ropeconiin. Woo!
Kuvallista materiaalia tai muitakaan tuotoksia ei ole juurikaan esitellä, koska ikivanha skannerini ei suostu toimimaan Windows 7:n tai kannettavani kanssa, joten halutessani skannata jotain minun pitää aina säätää kiintolevyjen buuttausjärjestystä BIOSissa ja sitten kirjautua sisään puoliksi murenemispisteessä olevaan vanhaan Windows XP -asennukseeni - sekä tietenkin skannauksen jälkeen säätää BIOSin asetukset uudestaan kuntoon. Uusi skanneri olisi ihan kiva, mutta kun rahaa ei ole ja minulla olisi oikeastaan akuutimpi tarve uudelle näytölle (jota ei tarvitsisi ravistaa saadakseen kuvan näkyviin) tai vedenkeittimelle (Rniltä saamani sanottua käytösopimuksensa irti vuosien urhean yhteistyön jälkeen), niin ei auta haikailla. .__.
Noh, eipä kai enempiä kertomuksia (tai valituksia) tällä kertaa; saa nähdä, saanko aikomusteni mukaisesti parin päivän kuluttua uuden merkinnän kasattua vai uppoaako sekin saamattomuuden suohon (tai itsekriittisyyden "ketä kiinnostaa lukea ajatuksia omasta sisimmästäni ja elämästi" -metsään). Hyvää kesää kuitenkin itse kullekin, ja toivon mukaan jokaisella meno jatkuu aurinkoisena tai aurinkoisempana kuin tähän asti!
Töiden kanssa on mahtunut viime viikkoina niin paljon mutkia matkaan, että mieleni on tehnyt nostaa kädet pystyyn ennen jo ensimmäistä varsinaista käännöstyötäkään sekä todeta, että olisi varmaan kuitenkin pitänyt lähteä Disneylandiin. Sain nimittäin selville, miks toimeksiantojen ynnä muiden tietojen saaminen oli viivästynyt: olin epähuomiossa jättänyt vastaamatta sähköpostiohjelman hautaamaan viestiin, jossa pyydettiin yhteystietojani käännösohjelman yms. lähettämiseksi. Tajusin siis tuon muutama viikko viestin lähettämisen jälkeen. Kiva. Seuraavaksi vastausta miltei paniikissa lähettäessäni huomasin, että a) lähetin yhden viestin ensin väärästä sähköpostista ja b) yksi yhteystietojani tarvinneista henkilöistä oli mennyt jo isyyslomalle ja sähköpostista tuli vain automaattinen vastaus (tosin juuri siihen väärältä tililtä lähetettyyn), mutta onneksi yksi yhteyshenkilöistäni lupasi välittää viestin eteenpäin isyyslomalaisen tuurajalle. Äärettömän nolo, häpeissäni sekä jokseenkin vihainenkin itselleni olin, mutta sen kummemmitta sanktioitta selivisin.
Pian kuitenkin nousi näkymätön aita hetkeksi eteen. Olin jo yhteystietoja lähetellessäni joutunut lähettämään eräälle ihmiselle viestin moneen kertaan ennen kuin se pääsi perille, mutta yhtäkkiä kaikki toimeksiantajalle lähettämäni viestit alkoivat tulla bumerangeina takaisin - jopa niiltä, joille olin aiemmin pystynyt viestejä lähettämään. Siihen asti olin oletuksena käyttänyt vanhaa Hotmail-tunnustani sähköpostien lähettämiseen, mutta epäilyksen kasvaessa päätin hakea netistä tietoa ja lopulta kokeilla Gmail-tunnuksen rekisteröimistä ja sieltä viestin lähettämistä. Bingo: viesti lähti heti ilman ongelmia. Ei siinä sitten auttanut kuin kiroilla ääneen ja lähettää kaikille yhteyshenkilöilleni uudestaan viesti: "hei, lähetin teille juuri sähköpostini mutta se ei toimikaan, käyttäkää ennemmin tätä pliis anteeksi olen nolo" uudesta Gmail-osoitteesta. Jälleen kerran tunsin sain olla kiitollinen siitä, että toimeksiantajissani on ainakin pari hyvin mukavan ja rennon oloista ihmistä: sain yhden vastauksen, jossa todettiinkiin firmalla olleen Hotmailin kanssa ongelmia mutta pyydettiin minua olemaan murehtimatta sitä liikaa, vieläpä hymiön kera. Huokaisin hetkellisesti helpotuksesta ja asensin käännösohjelman koneelleni vaivatta.
Noin puolitoista viikkoa sitten sain ensimmäisen työtarjoukseni, ja ei liene yllättävää, etten kauan harkinnut ennen kuin sanoin olevani valmis ryhtymään toimeen. Paha vain, että olin hätiköinyt: eräässä aiemmassa (toisen henkilön lähettämässä oli kyllä aiemmin mainittu jotain etäkoulutuksesta, mutta ajattelin, että pystyn varmaankin hoitamaan sen samaan aikaan käännöksen kanssa. Vaan ei. Kun toimeksiantajan sisäiset viestintäkatkot kurottiin umpeen, sain kuulla, etten valitettavasti voisikaan tehdä töitä ennen etäkoulutusta, ja niinpä työ peruttiin. Innosta hihkuminen lakkasi kuin joku olisi läimässyt minua kasvoihin, ja sain jäädä taas odottelemaan seuraavaa yhteydenottoa. Viikon kuluttua minulta kysyttiin, olisinko valmis Skypen kautta käytävään luentoon muutaman päivän kuluttua, ja eilen pääsin vihdoinkin osallistumaan itse koulutukseen ja tänään palauttamaan harjoitustekstin. Toivottavasti nyt minulla olisi oikeasti mahdollisuus saada töitä pian.
Valtaosin voin tosin syyttää viiveestä ja ylläolevista sotkuista itseäni, sillä ilman huolimattomuuttani olisin varmaankin päässyt aloittamaan jo ainakin puoli kuukautta sitten. Sähläyksessä stressaa eniten se, että hukatut viikot ovat paitsi kuluneet vailla juuri minkäänlaista sisältöä paitsi tehneet loven kukkarooni, jonka pohja kiilui jo ennestään näkyvissä. Koska toimeksiantajallani on ilmeisesti yleensä laskuissa 30 päivän maksuaika, saatan joutua selvittelemään, miten teen heinäkuun ennakkoverojen kanssa (koska maksaisin niitä töistä, joita en ole päässyt aloittamaan) sekä ylipäänsä miettimään, mistä revin hätätilanteessa elokuun vuokran kasaan. Vanhemmat ovat jo nyt autelleet kysymättä kutakuinkin enemmän kuin itsetuntoni sallii, joten en haluaisi ainakaan lähteä mitään pyytelemään.
Stressauksen ja rahavajeen myötä kuukin pääsi oikeastaan vaihtumaan ennen kuin tajusin, etten taidakaan viettää hulppeita syntymäpäiviä hienosta vuosiluvusta ja haaveistani huolimatta. Jotain tavallisuudesta poikkeavaa sentään on luvassa, kun lyöttäydyn Minervaöollön ja synttärikaimani Ombrelle Verten kanssa yhteen, elättelen vielä toiveita siitäkin, että viikonlopun sää ei olisi niin kurja kuin ennusteet näyttäisivät lupaavan. C'mon - ei heinäkuun kahdeksas ole ollut eikä voi olla koko päivää kurja keli. Eihän?
...Tällä hetkellä merkintäni tuntuu miltei hehkuvan emo kid -energiaa, joten taitaa olla parasta vaihtaa aihetta. Ööh, myrskypilvilläkin on hopeareunuksensa?
Palasin taannoin isoveljeni vaikutuksesta Slayersin pariin, ja satuin löytämään kahden uusimman kauden jaksoja tekstitettyinä. 13 jakson Revolution hujahti läpi miltei huomaamatta, kun tajusin, miten hyvä sarja Slayers onkaan ja miten mukavaa etenkin oli päästä näkemään tarinalle jatkoa. Se on hyvällä tavalla jokseenkin yliampuvaa viihdettä, jonka huumori jopa oikeasti naurattaa ja jonka hahmoihin on ollut helppo kiintyä vuosien mittaan. Edelleenkin mietin, olisiko päähenkilö pahissankari Lina Inversen cosplayaaminen itseltäni toteutettavissa... Vaikka golem-demoni-ihmishybridi Zelgadiskin olisi aika reteä. Zelgadis on muutenkin animessa varsin herttainen hahmo kaikessa näennäisessä vakavuudessaan sekä huonossa onnessaan. Pakko myöntää, että samaan aikaan tunsin sympatiaa ja repesin nauruun, kun Zelgadis otti Evolution-R:ssä nokkiinsa dullahanien pidettyä häntä kaltaisenaan ("I... I'm not a monster! D-Damn it! Rezo no bakaa!" *juoksee pois tippa linssissä* :'D)
Heinäkuun viimeisen viikonlopun tekeminen on myös 90 % varmistettu, sillä näillä näkymin olen menossa Ropeconiin. Woo!
Kuvallista materiaalia tai muitakaan tuotoksia ei ole juurikaan esitellä, koska ikivanha skannerini ei suostu toimimaan Windows 7:n tai kannettavani kanssa, joten halutessani skannata jotain minun pitää aina säätää kiintolevyjen buuttausjärjestystä BIOSissa ja sitten kirjautua sisään puoliksi murenemispisteessä olevaan vanhaan Windows XP -asennukseeni - sekä tietenkin skannauksen jälkeen säätää BIOSin asetukset uudestaan kuntoon. Uusi skanneri olisi ihan kiva, mutta kun rahaa ei ole ja minulla olisi oikeastaan akuutimpi tarve uudelle näytölle (jota ei tarvitsisi ravistaa saadakseen kuvan näkyviin) tai vedenkeittimelle (Rniltä saamani sanottua käytösopimuksensa irti vuosien urhean yhteistyön jälkeen), niin ei auta haikailla. .__.
Noh, eipä kai enempiä kertomuksia (tai valituksia) tällä kertaa; saa nähdä, saanko aikomusteni mukaisesti parin päivän kuluttua uuden merkinnän kasattua vai uppoaako sekin saamattomuuden suohon (tai itsekriittisyyden "ketä kiinnostaa lukea ajatuksia omasta sisimmästäni ja elämästi" -metsään). Hyvää kesää kuitenkin itse kullekin, ja toivon mukaan jokaisella meno jatkuu aurinkoisena tai aurinkoisempana kuin tähän asti!