(no subject)
Mun silmassa on punainen pilkku.
Tulostin just semidecentin Othello-luonnosesseen ja maailman laiskimman ADA-kieliesseen. Tasta vois jopa tulla 4/6 (n. kukaan ei saa vahempaa kuin 5/6 mistaan). En ees tieda suunnitteleeko Penny mitaan esseiden uudelleenkirjoitusmahdollisuutta lol. Nyt voisin menna Morrison'sin kahvilaan syomaan pullaa.
em. Othello-esseesta johtuen mun paassa vaan soi ja soi Queenin Too much love will kill you, eika se ees liity.
Paleltaa vahan (...), tajusin tanaan etta se saattaa ehka ohhoh johtua siita etta mun takki on liian ohut. Oon palannut poolopaitaan ja aidin mummolan ullakolta tuomaan villapaitaan (vakioasuni viime talvena, oon tosin hukannut sen mustan nauhan jota kaytin sen kaventamiseen takaa, joudun kayttamaan sinista tuplaruseteilla), poolokaulus on taas ihan jees, taa omistamani yksilo vaan on vahan tyhma. Taa kaulus on liian lyhyt ja loysa. Ja tarviin talvisaappaat, haluun korot. Mun jalat on jostain syysta jo nyt menossa samanlaisiksi ihmevammasiksi kuin viime talvena, joten ehka anturoiden kasvattaminen ja lihaskivut ei liittyneetkaan koroilla kavelyyn! voin siis huoletta alkaa etsia vaik topattuja stripparikenkia.
Nain arsyttavaa unta, jossa tein mukatarkeita ratkaisuja ja ihmiset olivat vammaisia.
Aion lopettaa kuviksen. Tein listan hyvista ja huonoista puolista ja tulin siihen tulokseen etta syyni olla lopettamatta ovat lahinna ihmisiin liittyvia, etenkin Mrs Z. Kerroin sille etten usko haluavani jatkaa samalla kun sain takaisin sketchbookini (arvosanatta, oon niin noob etten oo ees asteikolla :-----D), mut se kaski viela miettia, mut oon miettinyt ja ajatellut etta ehka voisin lopettaa mut kayda tekemassa ton ekan projektin kunnolla. Jos kehtaan, en oikeesti kesta ajatella koko kirjaa, se on niin saalittava. Mut en vaan halua tehda tata tokaa projektia enka oo tehnytkaan sen eteen mitaan eika mua vaan innosta enka osaa, toi eka sketchbook on ihan todenmukainen ote mun taidoista ja viitseliaisyydesta. Enka haluu olla mikaan erikoistapaus paivakotilapsi joka istuu siella puuhailemassa omiaan.
Ja ajatelin etta niiden tuntien jattamille hypareille voisin ohjelmoida itselleni kirjoittamistaeidatausta. Tai lukemista (esim. shoeboxia...). Jotain hyodylliselta tuntuvaa.
Musta tuntuu nykyaan kuin kelluisin tassa huivissa, tavallaan irtonainen ja tavallaan syva, pehmea.
Tulostin just semidecentin Othello-luonnosesseen ja maailman laiskimman ADA-kieliesseen. Tasta vois jopa tulla 4/6 (n. kukaan ei saa vahempaa kuin 5/6 mistaan). En ees tieda suunnitteleeko Penny mitaan esseiden uudelleenkirjoitusmahdollisuutta lol. Nyt voisin menna Morrison'sin kahvilaan syomaan pullaa.
em. Othello-esseesta johtuen mun paassa vaan soi ja soi Queenin Too much love will kill you, eika se ees liity.
Paleltaa vahan (...), tajusin tanaan etta se saattaa ehka ohhoh johtua siita etta mun takki on liian ohut. Oon palannut poolopaitaan ja aidin mummolan ullakolta tuomaan villapaitaan (vakioasuni viime talvena, oon tosin hukannut sen mustan nauhan jota kaytin sen kaventamiseen takaa, joudun kayttamaan sinista tuplaruseteilla), poolokaulus on taas ihan jees, taa omistamani yksilo vaan on vahan tyhma. Taa kaulus on liian lyhyt ja loysa. Ja tarviin talvisaappaat, haluun korot. Mun jalat on jostain syysta jo nyt menossa samanlaisiksi ihmevammasiksi kuin viime talvena, joten ehka anturoiden kasvattaminen ja lihaskivut ei liittyneetkaan koroilla kavelyyn! voin siis huoletta alkaa etsia vaik topattuja stripparikenkia.
Nain arsyttavaa unta, jossa tein mukatarkeita ratkaisuja ja ihmiset olivat vammaisia.
Aion lopettaa kuviksen. Tein listan hyvista ja huonoista puolista ja tulin siihen tulokseen etta syyni olla lopettamatta ovat lahinna ihmisiin liittyvia, etenkin Mrs Z. Kerroin sille etten usko haluavani jatkaa samalla kun sain takaisin sketchbookini (arvosanatta, oon niin noob etten oo ees asteikolla :-----D), mut se kaski viela miettia, mut oon miettinyt ja ajatellut etta ehka voisin lopettaa mut kayda tekemassa ton ekan projektin kunnolla. Jos kehtaan, en oikeesti kesta ajatella koko kirjaa, se on niin saalittava. Mut en vaan halua tehda tata tokaa projektia enka oo tehnytkaan sen eteen mitaan eika mua vaan innosta enka osaa, toi eka sketchbook on ihan todenmukainen ote mun taidoista ja viitseliaisyydesta. Enka haluu olla mikaan erikoistapaus paivakotilapsi joka istuu siella puuhailemassa omiaan.
Ja ajatelin etta niiden tuntien jattamille hypareille voisin ohjelmoida itselleni kirjoittamistaeidatausta. Tai lukemista (esim. shoeboxia...). Jotain hyodylliselta tuntuvaa.
Musta tuntuu nykyaan kuin kelluisin tassa huivissa, tavallaan irtonainen ja tavallaan syva, pehmea.