Got my nothing that I've grown so attached to
Heräsin 05:24. Sitä ennen olin herännyt puoli kahden maissa ja pohtinut, pitäisikö vaihtaa univaatteet päälle. En kuitenkaan jaksanut nousta. Tein sen siis puoli kuuden maissa, noustuani (johdonmukaista toimintaa). Nyt olen jo lukenut Hesarin ja ruokaillut. Kohta voisin kömpiä takaisin petiin. Syy aikaiseen tajuissani olemiseen on eilisiltainen
( Read more... )
Jostakin lääkkeestä olen itsekin saanut raajojen nykinöitä, joka tulee lähinnä paikallaan ollessa. Se on omituista.
Rauhoittavia en syö usein. Oxaminia olen ottanut vain muutaman kerran, Seroquelia söin pienellä annoksella vuosi sitten säännöllisenä iltaisin, mutta se väsytti niin paljon vielä seuraavana päivänäkin että jätin pois. Osastolla tuputtivat jatkuvasti Seroquelia, mutta en suostunut syömään sitä (hah, joutuivat kestämään minua "selvin päin") kuin pari kertaa, eikä se silloinkaan ainakaan unensaantiin auttanut. Vieroitusoireita ei siis ole tullut, ja pyrin pysymään erossa rauhoittavista niin pitkään kuin mahdollista ettei tulisikaan. Syön jo muutenkin ihan riittämiin lääkkeitä...
Efen ikävimmät haittavaikutukset ja viekkarit ovat ne sähköiskun tunteet, joista olen täällä aiemminkin manaillut. Kurjaa on myös näkökentän seuraaminen viiveellä päätä kääntäessä, mutta sitä esiintyy mulla onneksi harvemmin (koputan puuta).
Ihanaa että jaksat uskoa pääseväsi eroon lääkkeistä. Sillä on suuri merkitys, tror jag! Mulle jää kummiskin noi Crohn-lääkkeet vielä, enkä ole uskaltanut ajatellakaan että joskus vielä kykenisin elämään ilman mielialalääkkeitä, mutta... Ehkä vielä!
Reply
Leave a comment