Anorektisia ajatuksia tulee harvoin mieleen heti aamusta, ainakaan samalla tavoin kuin tänä aamuna. En tiedä mitä yritän voittaa, mitä osoittaa ja miksi, saati mitä hyötyä siitä olisi (poislukien laihuus, tarkoitan).
Listaan siis haittoja:
- mahdollinen ikuinen laihdutuskuuri jos aineenvaihdunta ei toivu
- osteoporoosiriski kasvaa ellei mulla jo ole sitä
- keskittymiskyky ja kognitiiviset taidot kärsii eivätkä pitkän ajan kuluttua välttämättä palaudu
- pakkomielteet voimistuu
- ajatukset keskittyy ruokaan
- oksentaminen tekee hallaa hampaille
- vitamiinipuutokset tekee hallaa kaikelle
- ei pysty nauttimaan sosiaalisesta elämästä samoin kuin terveenä
- herkut ja sen sellaiset, mistä joskus on tykännyt, ovat kiellettyä ja syntiä ja ne pitää erikseen (jos ollenkaan) ansaita ja niistä tuntee huonoa omatuntoa
- masennuksen paheneminen
Onhan idioottimaista juosta Lapparissa jossa yritetään parantaa, kun itse roikun kynsin hampain kiinni tässä mielettömyydessä. Mun ensimmäisestä päiväosastojaksosta on nyt vuosi. Olenko edennyt mihinkään? Joo, 4 kg. Kokonaisen yhden BMI-lukeman ja rapiat päälle. Tästä se elämä aukenee... Tai sitten ei.
(
vastamainos)