Aamu armas sunnuntain
Viime yön uni oli omituisin aikoihin. Sain jopa sitä kaipaamaani seikkailua.
Olin vartijan mukana vankimielisairaalassa kierroksella. Syystä tai toisesta kaikki vangit olivat pukeutuneet mustiin päälaelta alkaen. Yllättäen yksi vangeista tappoi vartijan (en muista kuolinko itse) ja karkasi. En tiedä miten pitkälle hän kuvitteli pääsevänsä mutta eihän yrittänyttä laiteta. Laitos muistutti Hämeenlinnan vankilaa, sitä osaa siis joka nykyisin on avoinna yleisölle.
Unessa oli kyllä muutakin, jotain aivan muuta, leppoisampaa, mutta sen ehdin jo kadottaa...
Ei nukuttanut enää kasin jälkeen, nyt olen laittanut tiskit likoon ja keittänyt kahvia sekä lähettänyt pari tekstaria (huomenta ystävät, enää ei nukuta kun Pauliinakin on hereillä. Tai verhot ainakin on avattava ettei naapurit luule että siellä nukutaan). Pitäisi syödä aamupalaa, mutta väsyttää niin kovin... Epäinhimillisiä nämä aamu-unettomuudet. Jotain positiivista kuitenkin on se, että olen alkanut saada rytmistä taas kiinni - väsymys iskee puolen yön jälkeen niin että on pakko käydä uinumaan. On ihanaa mennä sänkyyn kun väsyttää. Nukun edelleen college-takki ja fleecehousut päälläni ja villasukat jalassa (haha, eroottinen yöasu mulla. Sori jos pilasin kuvitelmat). Enkö mä ole muka tuntenut kylmää aiemmin? Mikä se sellainen anorektikko on? Aivan! Ei mulla mitään anoreksiaa olekaan. Tykkään kyllä mieluummin liian kylmästä kuin liian kuumasta. Eikä sekään ole kivaa jos tarkenisi talvellakin kesävaatteissa sisällä, nimimerkillä kasvanut vanhassa hirsitalossa jossa kovilla pakkasilla koiran vesikupissa on jääriite aamuisin kun ei ole lämmitetty.
No niin, en järkytä ketään kertomalla lisää yksityiskohtia. Pitäkee kivaa.
Olin vartijan mukana vankimielisairaalassa kierroksella. Syystä tai toisesta kaikki vangit olivat pukeutuneet mustiin päälaelta alkaen. Yllättäen yksi vangeista tappoi vartijan (en muista kuolinko itse) ja karkasi. En tiedä miten pitkälle hän kuvitteli pääsevänsä mutta eihän yrittänyttä laiteta. Laitos muistutti Hämeenlinnan vankilaa, sitä osaa siis joka nykyisin on avoinna yleisölle.
Unessa oli kyllä muutakin, jotain aivan muuta, leppoisampaa, mutta sen ehdin jo kadottaa...
Ei nukuttanut enää kasin jälkeen, nyt olen laittanut tiskit likoon ja keittänyt kahvia sekä lähettänyt pari tekstaria (huomenta ystävät, enää ei nukuta kun Pauliinakin on hereillä. Tai verhot ainakin on avattava ettei naapurit luule että siellä nukutaan). Pitäisi syödä aamupalaa, mutta väsyttää niin kovin... Epäinhimillisiä nämä aamu-unettomuudet. Jotain positiivista kuitenkin on se, että olen alkanut saada rytmistä taas kiinni - väsymys iskee puolen yön jälkeen niin että on pakko käydä uinumaan. On ihanaa mennä sänkyyn kun väsyttää. Nukun edelleen college-takki ja fleecehousut päälläni ja villasukat jalassa (haha, eroottinen yöasu mulla. Sori jos pilasin kuvitelmat). Enkö mä ole muka tuntenut kylmää aiemmin? Mikä se sellainen anorektikko on? Aivan! Ei mulla mitään anoreksiaa olekaan. Tykkään kyllä mieluummin liian kylmästä kuin liian kuumasta. Eikä sekään ole kivaa jos tarkenisi talvellakin kesävaatteissa sisällä, nimimerkillä kasvanut vanhassa hirsitalossa jossa kovilla pakkasilla koiran vesikupissa on jääriite aamuisin kun ei ole lämmitetty.
No niin, en järkytä ketään kertomalla lisää yksityiskohtia. Pitäkee kivaa.