Elegantly wasted
Kävin Stockalla tapaamassa läheisiä ystäviäni. Join paljon kahvia ja söin kasvisvoileivän.
Pari juttua mihin kaipaisin vastauksia. Tällä kertaa ne ovat helpompia kuin edelliset.
Kuten huomaatte, paljon jaksaa reikäjuustolättynen korvieni välissä vielä kammeta tavaraa eessuntaassun. Taannoinen Efe-keskustelu
sarageen kanssa sai hapertuneelle aivokudokselleni lisää töitä. Aloin nimittäin miettiä, että jos olen näin huonossa kunnossa jo kohtalaisen suuren (Lääkelaitoksen mukaan 3 x 125 mg on suurin suositeltava päivittäinen annos, ja mullahan menee siis 2 x 150) annoksen kanssa niin eihän musta olisi mihinkään ilman sitä. Voihan tauti mikä raakki musta on tullut. On kyllä raison d'être todellakin hakusassa.
Yllä olevasta voitte päätellä että masennus on pahemmassa jamassa taas kuin hetkeen. En tiedä voisko ruokavaliolla olla näin paljon osuutta asiaan. Tosin mitä kauemmin tällaista puolittaista syömähäirää jatkuu, sitä herkemmin ruumis ja mieli reageeraa.
Yhden asian olen ainakin selvittänyt. Autuaita ne, jotka eivät ajattele turhaan. Olisin varmaan jo väikkärin kimpussa jos olisin käyttänyt kaiken sairaaseen tai muuten vaan häiriöityneeseen käyttäytymiseen tuhraamani aivoenergian opiskeluun. Mutta hei, paljon fiksumpaahan on tämä ikiaikainen sairausloma ja yhteiskunnan elättinä oleilu. Voi katsokaas päivittää blogiinsa yhä uuden samanlaisen päivän yhtä tylsät kuulumiset hieman eri sanankääntein kuin eilen (ja lopulta ne sanankäänteetkin alkavat kiertää kehää). Onhan se nyt huomattavasti ansiokkaampaa... Että jaksaa hengata elossa kun nyt on sattunut syntymäänkin.
Jos vanhemmat saisi nyt valita kolmannen tyttärensä, valitsiskohan ne mut tästä kaikesta huolimatta?
Pari juttua mihin kaipaisin vastauksia. Tällä kertaa ne ovat helpompia kuin edelliset.
- Mihin voi valittaa yksityispraktiikkaa pitävästä psykiatrista, joka käyttäytyy ammattitaidottomasti ja asiattomasti? (Pakko tarkentaa että kyse ei siis ole omasta lääkäristäni).
- Onko kellään Panic at the discon levyä A Fever You Can't Sweat Out tai onko joku kuullut sitä ja voisi kertoa kannattaisiko se hankkia? Näin videon biisistä I write sins not tragedies ja se oli loistava. Nyt sitten pohdin pitäisikö kustantaa koko levy.
Kuten huomaatte, paljon jaksaa reikäjuustolättynen korvieni välissä vielä kammeta tavaraa eessuntaassun. Taannoinen Efe-keskustelu
sarageen kanssa sai hapertuneelle aivokudokselleni lisää töitä. Aloin nimittäin miettiä, että jos olen näin huonossa kunnossa jo kohtalaisen suuren (Lääkelaitoksen mukaan 3 x 125 mg on suurin suositeltava päivittäinen annos, ja mullahan menee siis 2 x 150) annoksen kanssa niin eihän musta olisi mihinkään ilman sitä. Voihan tauti mikä raakki musta on tullut. On kyllä raison d'être todellakin hakusassa.
Yllä olevasta voitte päätellä että masennus on pahemmassa jamassa taas kuin hetkeen. En tiedä voisko ruokavaliolla olla näin paljon osuutta asiaan. Tosin mitä kauemmin tällaista puolittaista syömähäirää jatkuu, sitä herkemmin ruumis ja mieli reageeraa.
Yhden asian olen ainakin selvittänyt. Autuaita ne, jotka eivät ajattele turhaan. Olisin varmaan jo väikkärin kimpussa jos olisin käyttänyt kaiken sairaaseen tai muuten vaan häiriöityneeseen käyttäytymiseen tuhraamani aivoenergian opiskeluun. Mutta hei, paljon fiksumpaahan on tämä ikiaikainen sairausloma ja yhteiskunnan elättinä oleilu. Voi katsokaas päivittää blogiinsa yhä uuden samanlaisen päivän yhtä tylsät kuulumiset hieman eri sanankääntein kuin eilen (ja lopulta ne sanankäänteetkin alkavat kiertää kehää). Onhan se nyt huomattavasti ansiokkaampaa... Että jaksaa hengata elossa kun nyt on sattunut syntymäänkin.
Jos vanhemmat saisi nyt valita kolmannen tyttärensä, valitsiskohan ne mut tästä kaikesta huolimatta?