Hail the pages turning

[pauliinan]

Poikkesin Briossiin, Päken ja minun kantakahvioon syömään kukkakaalikeiton ja sämpylän, koska päivän muut ateriat ovat menneet -- hmm -- tai oikeastaan eivät ole. Keitto on hyvää mutta ärsyttää syömishäiriön myötä kehittynyt ilmiömäinen kyky nähdä rasvaa minkä tahansa ruoan pinnassa. Varmasti keitossa on kermaa, mutta koska annos nyt on edessäni,

Comments

[anonymous]

Mä en saa sitä täysipainoista hoitoa, koska Lapparin osastolla ei saa olla kasvissyöjä. How's that for fair, huh? Kysyin niiltä, että eikö tänne muka koskaan ole tullut kasvissyöjää aikaisemmin; kuulemma on, mutta "ne on sitten taivuteltu syömään lihaa". Mitä helkkaria?? Ei minua ainakaan voi taivutella pyörtämään periaatteitani, mulle tärkeintä asiaa. Ei ketään saa uskontonsakaan takia syrjiä, niin miksi sitten eettisten valintojen? Eikös olekin kummallista. Meitsi nostaa tästä äläkän, trust me. Kiva juttu kaiken kaikkiaan: oon saanut yli vuoden hyvää hoitoa Lapparin polilla, ja nyt sitten perästä kuuluu...Jotenkin vaan huvitti sulle kertoa tämä, kirjoitat älyttömän hyvin ja tunnut pohtivan asioita tarkkaan. Hirveesti voimia elämiseen, pakkohan sitä on vaan sinnitellä kun eihän sitä luovuttaakaan kehtaa. :)

[saragee]

eihän se reilulta tunnu mutt oon (kuten käsittääkseni suurin osa hoitohenkilökunnasta niin lapparissa ku sh-keskuksessakin) vakuuttunut siitä, ettei syömishäiriöinen PYSTY tekemään rationaalista saati eettistä päätöstä siitä, syökö lihaa vai ei, koska jossain määrin (väitän, että jopa kaikilla) se liittyy A) syömisten jonkinlaiseen rajoittamiseen B) energiamäärän minimointiin.

miksi väitän näin? koska oon itse eläny tätä 10 vuotta ja koska olen itse ollut kasvissyöjä, kasvissyöjä+maito+muna, kala-kasvissyöjä, täysvegaani, punaisen lihan rajoittaja, maidoton kasvissyöjä jiiänee.

rajoituksia ehtii tekemään sitten, kun on terve. siihen asti on paras koittaa elää/syödä ilman mitään rajoituksia.

[pauliinan]

Mut jos on tehny ne valinnat ennen sairastumista, on mun mielestä eri juttu.

[saragee]

On se tavallaan.
Mut sit tulee se ongelma, et koska sairaus alko ja mikä siihen vaikutti? Vaikuttiko just ruokavalion rajoittaminen jossain määrin siihen sairauden puhkeamiseen? Ei välttämättä, mutta hyvin mahdollista kaiketi.

En tiijä. Oon ite ollu pitkään sillä kannalla, et joojoo totkai pitää saada syödä niinku oma "etiikka" sanoo, mut alan yhä enemmän vakuuttuu siitä, ettei se syömishäiriöisten kohdalla vaan toimi niin ku se toimis terveessä päässä. Mene ja tiedä.

Siks oon itse asiassa kannattanu tota Lapparin systeemii et pitää vähintään kala-kasvis (eiks se niin ollu?) olla, et saa olla osastolla? Toisaalta se on hyvä keino saada itsensä heitetyks ulos sieltä -> saada mahdollinen maksusitoumus vaikkapa sh-keskuksen osastolle. Mut aikamoista kikkailua...

Nyt saan kaikkien sh-tyyppien vihat päälle ku oon tätä mieltä :P En yleensä jostain kumman syystä saa kauheesti kannatusta tälle väitteelleni :>

[saragee]

hei piti kysästä et onks sullakin ollu enemmän noita sähköshokkeja ts. vierotusoireita efestä vaikka päiväannos olis otettu normisti? en muista paljon sä syöt sitä, mut mulla oli ihan samal taval pitkään. illasta alko tuntuu siltä et oonkohan nyt oikeesti ottanu aamulääkkeeni, ku oli epämääränen tatina koko ajan. lääkäri epäili tätä eikä suostunut nostamaan annosta, vaikka kehoni sitä selkeästi vaati (no ehkä hyvä niin).

jonkin verran on auttanut, että otan 150mg aamulla ja 75mg illalla serojen kera. pysyy venlafaksiinit tasaisemmin kehossa tai jotain.

[pauliinan]

Joo, on. Niitä tulee iltasin enemmän, otan siis koko annoksen aamulla (300 mg). Vois ehkä auttaa jos jakaisin annoksen aamuun ja iltaan, mut kun nyt jo meinaan unohdella niin miten ihmeessä muistaisin kahdesti päivässä?! Toi on niin ärsyttävää kun ei meinaa muistaakaan, onko ottanut lääkkeensä vai ei. En haluu edes ajatella minkälaista vanhuutta tässä itselleni aiheutan.

[saragee]

Joo, no se on munkin ongelma... Iltalääkkeet muistan, koska mun pitää ottaa seroquelit, jotta nukun. 300mg on muuten aika iso/tuju annos ilman tasottavia :o Vai syötsä vielä niitä seroja tai jotain muuta? Mulla 225mg ilman seroja aiheuttaa jo niin ääretöntä maniaa/levottomuutta ja ennen kaikkea unettomuutta, ettei sellastakaan jaksa. Mut yksilökohtasiahan nääkin.

[pauliinan]

En syö seroja tai muitakaan tasottavia, paitsi joskus jos on ihan järkky ahdistus niin bentsoja (Oxamin). Mut niitäkin vaan ihan viimesessä hädässä. Toi annos Efeä pitää mun mielen sen verran virkeämpänä että jaksan toimia edes jotenkin. Serot taas vetää mut niin fleguksi etten voi syödä niitä senkään vuoksi - ja yritän nyt muutenkin pärjätä mahdollisimman pienellä annostuksella psyykenlääkkeiden suhteen. Pelottaa jo tosta Efestä irtipääseminen sit joskus.

[anonymous]

mä tarvitsen vain yhden kupin kahvia ja jo alkaa tärisyttää - juon kahvia todella harvoin siis. juo sinäkin harvoin ))

Voxi

[pauliinan]

Mut kun kahvi on Hyvää.........

[anonymous]

Oon ollut kasvissyöjä jo ennen sairastumistani, ja bulimikkona mulla ei suhde ruokaan ole samalla tavalla vääristynyt kuin anorektikolla (oon sairastanut myös tosi pahan anoreksian, joten tiedän mistä puhun). Minä en vain halua syödä KETÄÄN. Se on tasan se syy, miksi oon kasvissyöjä. Eihän kasvisruokavalio edes ole sen kevyempi kuin esim. kalaa syövien! Lihasta sais paljon hyviä ravinteita, mutta ne pystyy korvaamaan täysin kasvisruokavaliossakin. Mun mielestä on täysin laitonta syrjiä kasvissyöjiä. Ja inhoan sitä holhoavaa asennetta, millä hoitajat suhtautuu kasvissyöjiin. Mä olen ollut täysin säännönmukaisesti ja tiukasti lakto-ovovegetaristi nyt reilun 7 vuotta, eikä tää todella ole mikään syömishäiriöön liittyvä "vaihe". Lapparilla ei ole mitään oikeasti päteviä perusteita kieltää kasvissyöntiä. Senhän kertoo jo se, että kun asiasta kysyin, mulle vastattiin, että "meillä vaan on nyt tämmöinen käytäntö". MIKSI?? Anteeks Pauliinan, kun kuormitan sun päiväkirjaa tällä. Pistää vaan niin vihaks, kun toiset suhtautuu alentuvasti mulle

[pauliinan]

Ei tarvi pyydellä anteeksi, on kiva että on keskustelua.

Ykkösellä on sellanen ongelma että hoitajilta lipsahtaa hirmu usein selitykseksi mihin tahansa "tää on käytäntö" tai "tällaset nää säännöt vaan on". Osastokokouksessa on pyydetty että säännöt ja käytännöt perusteltais myös. Harva hoitaja nimittäin sitä tekee. Tai itse asiassa ei kukaan. Ja on niin pirun turhauttavaa kun yrittää keskustella asiallisesti, niin vittuillaan päin naamaa että tää nyt on vaan sääntö ja piste. Argh. Onko sun ravitsemusterapeutti/lääkäri polilla tosta tietonen?

[anonymous]

En oo vielä sen esihaastattelun jälkeen nähnyt lääkäriäni, kai se olis sanonut jotain jos se tietäis. Ja ainiin, huvittava lisä tähän episodiin: se esihaastattelun pitänyt hoitaja sanoi vielä varmistavansa asian "ylemmältä taholta" ja soittavansa mulle sitten. Noh, se soitti samana iltana ja sanoi että joo, on se ehdoton ei kasvissyönnille. Ja kun sanoin sille, että se on kyllä tosi epäreilua, niin sen vastaus oli iloisesti "nii-in, elämä on! Se on niinku DNA-mainos juu". MITÄH?? Siinäpäs vasta mukava vastaus kun toinen yrittää saada apua. Maanantaina puhun asiasta lääkärini kanssa. Joo mäkin inhoan ihan kauheasti tuota "se on vaan meidän käytäntö" -selitystä, siitä tulee sellainen olo, ettei mulle vaivauduta selittämään asioita kunnolla, koska en oo Oikea Aikuinen. Aion nyt seuraavaks kysyä lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosastolta, että miten tässä tilanteessa voi menetellä.

[saragee]

emmä halunnu dissata sitä valintana enkä mitenkään loukata. tiedän, että se on monille elintärkeä juttu. ja hienoa, et jaksaa olla jotain mieltä ja seisoa sanojensa takana