Hail the pages turning
Poikkesin Briossiin, Päken ja minun kantakahvioon syömään kukkakaalikeiton ja sämpylän, koska päivän muut ateriat ovat menneet -- hmm -- tai oikeastaan eivät ole. Keitto on hyvää mutta ärsyttää syömishäiriön myötä kehittynyt ilmiömäinen kyky nähdä rasvaa minkä tahansa ruoan pinnassa. Varmasti keitossa on kermaa, mutta koska annos nyt on edessäni, aion sen syödä.
Huomenna vihdoin on odottamani ja pelkäämäni aika Eevalle. Tekisi mieli lykätä sitä, en jaksaisi enää. Olen romahtanut, mitä sitten, olen kelvoton ja väsynyt eikä minun anneta olla rauhassa.
Tuntuu että kehoni oirehtii aina pienemmästä ja pienemmästä. Tänään vapisin parista kahvikupillisesta tunteja, vatsani on melko sekaisin (harkitsin jopa dosettini täyttämistä) ja Efexor-sähköiskuja satelee vaikka olen ottanut annokseni aamupäivällä.
Todellakin pelkään huomista lääkäriaikaa. Olen miettinyt asioita joita hän pyysi, mutten tiedä onko tällä hetkellä apua tai hyötyä mistään. Olen niin väsynyt sairauksiini, jotka tuntuvat olevan yhtä kuin minä, etten keksi mitään mikä auttaisi, paitsi totaalinen breikki elämästä tai irtisanoutuminen hoidosta (jälkimmäinen auttaisi vai näennäisesti, koska tiedän, ettei minusta ole yksin taistelemaan). Minulle jatkuvasti tarjottuun puolinaiseen hoitoon en jaksa tarttua. Sitä on tarjottu ainoana apuna, ja vasta kun itse pyysin enkä suostunut muuhun, pääsin hetkeksi täysipainoiseen hoitoon - vain hetkeksi.
Olen väsynyt todistelemaan olevani sairaampi kuin fyysinen kokoni edellyttää.
Huomenna vihdoin on odottamani ja pelkäämäni aika Eevalle. Tekisi mieli lykätä sitä, en jaksaisi enää. Olen romahtanut, mitä sitten, olen kelvoton ja väsynyt eikä minun anneta olla rauhassa.
Tuntuu että kehoni oirehtii aina pienemmästä ja pienemmästä. Tänään vapisin parista kahvikupillisesta tunteja, vatsani on melko sekaisin (harkitsin jopa dosettini täyttämistä) ja Efexor-sähköiskuja satelee vaikka olen ottanut annokseni aamupäivällä.
Todellakin pelkään huomista lääkäriaikaa. Olen miettinyt asioita joita hän pyysi, mutten tiedä onko tällä hetkellä apua tai hyötyä mistään. Olen niin väsynyt sairauksiini, jotka tuntuvat olevan yhtä kuin minä, etten keksi mitään mikä auttaisi, paitsi totaalinen breikki elämästä tai irtisanoutuminen hoidosta (jälkimmäinen auttaisi vai näennäisesti, koska tiedän, ettei minusta ole yksin taistelemaan). Minulle jatkuvasti tarjottuun puolinaiseen hoitoon en jaksa tarttua. Sitä on tarjottu ainoana apuna, ja vasta kun itse pyysin enkä suostunut muuhun, pääsin hetkeksi täysipainoiseen hoitoon - vain hetkeksi.
Olen väsynyt todistelemaan olevani sairaampi kuin fyysinen kokoni edellyttää.