Selkeää, 11 astetta.
Kun asiat, joista luen, tuntuvat niin omilta ja ihanilta, ja silti pelottaa, ettei mitään jää päähän, tai että kaikki pyyhkiytyy jotenkin pois vahingossa. Pelkään, etten osaakaan kirjoittaa asioista oikein, tai hallitse hyvää kirjallista ilmaisua.
Pitäisi selkeästi mennä aikaisemmin nukkumaan, kun aina klo 23 jälkeen maailma alkaa näyttää inhottavalta, oma elämä kurjaakin kurjemmalta ja tahtotilat putoavat lattian rakoon. Pelottaa, etten jaksa, tai muista, tai ehdi!
Huomenna voisin kiertää hivenen katselemassa mekkovalikoimaa pikkusiskon juhlia varten. Jotain sievää ja somaa, minua.
Hengittelen sisään ja ulos, katselen ikkunasta tummaan yöhön, lyhtyjen heittämiin hentoisiin valokeiloihin vastapestyille, kirkkaille laseille. Ja totean, että minulla on ihana koti. Minun oma tila, täynnä minun muistoja, kokemuksia, elämyksiä, tuoksuja, tunteita! Toisen muistoissa tämäkin paikka näyttää erilaiselta, ehkä naivilta, nukkekodilta tai leikkimökiltä? Amelien kodilta, sanoivat kerran. Rakkausnurkaksi minä sitä sanon, aurinkokammariksi. Pesäksi.
Lopuksi lainaus siitä ihanasta, omasta opuksesta, joka jännittää ja saa vatsassa tuntumaan omituiselta, paksulta perhoselta!
”Kellään ei voi olla samoja muistoja, sillä kukaan ei ole elänyt hänen kohdallaan juuri niinä hetkinä kuin hän.” (Leena Krohn)
Pitäisi selkeästi mennä aikaisemmin nukkumaan, kun aina klo 23 jälkeen maailma alkaa näyttää inhottavalta, oma elämä kurjaakin kurjemmalta ja tahtotilat putoavat lattian rakoon. Pelottaa, etten jaksa, tai muista, tai ehdi!
Huomenna voisin kiertää hivenen katselemassa mekkovalikoimaa pikkusiskon juhlia varten. Jotain sievää ja somaa, minua.
Hengittelen sisään ja ulos, katselen ikkunasta tummaan yöhön, lyhtyjen heittämiin hentoisiin valokeiloihin vastapestyille, kirkkaille laseille. Ja totean, että minulla on ihana koti. Minun oma tila, täynnä minun muistoja, kokemuksia, elämyksiä, tuoksuja, tunteita! Toisen muistoissa tämäkin paikka näyttää erilaiselta, ehkä naivilta, nukkekodilta tai leikkimökiltä? Amelien kodilta, sanoivat kerran. Rakkausnurkaksi minä sitä sanon, aurinkokammariksi. Pesäksi.
Lopuksi lainaus siitä ihanasta, omasta opuksesta, joka jännittää ja saa vatsassa tuntumaan omituiselta, paksulta perhoselta!
”Kellään ei voi olla samoja muistoja, sillä kukaan ei ole elänyt hänen kohdallaan juuri niinä hetkinä kuin hän.” (Leena Krohn)