Neulominen ja kesä
Mitä silloin pitäisi tehdä kun telkkarista katsottu ohjelma oli niin jännä, ettei varmana saa unta? Ykköseltä tuleva Murha mielessä on niin jänskä, että nyt on maha ihan sykkyrällä kun katsoin koko jakson. Hui.
Neulominen on jatkunut, joskin melko hitaana. Tällä hetkellä silmukoita on vasta reilu 230, mutta silti yhden kerroksen neulomiseen menee niin kauan, etten enää saa montakaan kerrosta aikaan yhden elokuvan aikana. Toisaalta, tämä on se vaihe kun tuntuu ettei huivi edisty lainkaan vaikka se kasvaa koko ajan. Nyt lähestyy se vaikea kysymys: milloin pitää lopettaa. Pingotus suurentaa huivia roimasti enkä halua saada aikaan joukkuetelttaa vaan hyvän kokoisen hartiahuivin. Eli milloin on paras aika lopettaa? Ratkaisu: sovitan huivia vähän väliä harteilleni ja testailen venyttämällä sitä että kuinkahan iso se jo oikeasti on. Aika suurpiirteistä menoa, mutta eipä mulla ole ennenkään tapana ollut liiaksi suunnitella etukäteen.
Juhannus tulee ja mie lähen taas pois maisemista. Viime viikonloppu viuhahti Sodankylän festareilla, nyt menen ystävien juhannuskekkereihin. Odotettavissa hyvää ruokaa ja juomaa, mainiota seuraa ja pelejä joka lähtöön! Suomen kesä näyttänee parhaimmat puolensa eli varaudun kaikkeen ottamalla mukaan sekä villapaidan että hellemekon. Eihän sitä koskaan tiedä. Ja meidän kesä se ruukaa tarjota sadetta ja aurinkoa samana viikonloppuna. Ainoastaan uiminen ei taida onnistua, olen nimittäin laittanut bikinini liian hyvään talteen enkä vielä ole paikallistanut alaosaa. Voisihan uimapuvullakin uida, se ei vaan ole niin hauskaa. Kesällä pitää laittaa bikinit, hälläväliä jos makkarat tursuileekin!
Olen kyllä viettänyt taas liian paljon aikaa sisällä, koneen ääressä ja sohvalla (ne on sama asia). Onneksi tulee tuo Jussi ja vie isolla porukalla mukanaan toiselle paikkakunnalle ystävän talolle juhlimaan keskikesän taikaa! Tuleepa lähdettyä pois oman sohvan imusta ja irrotettua itsensä arjesta. (niin kuin mie olisin siihen vielä edes osunut tälle kesälle...)
Iso raportti etelänkiertueesta ja muusta on tulossa, jos vaan saan itseni sen kirjoittamaan. Pitänee joku ilta sulkea tv ja netti ja vaan kirjoittaa. Sama pätee graduunkin, I presume.
Neulominen on jatkunut, joskin melko hitaana. Tällä hetkellä silmukoita on vasta reilu 230, mutta silti yhden kerroksen neulomiseen menee niin kauan, etten enää saa montakaan kerrosta aikaan yhden elokuvan aikana. Toisaalta, tämä on se vaihe kun tuntuu ettei huivi edisty lainkaan vaikka se kasvaa koko ajan. Nyt lähestyy se vaikea kysymys: milloin pitää lopettaa. Pingotus suurentaa huivia roimasti enkä halua saada aikaan joukkuetelttaa vaan hyvän kokoisen hartiahuivin. Eli milloin on paras aika lopettaa? Ratkaisu: sovitan huivia vähän väliä harteilleni ja testailen venyttämällä sitä että kuinkahan iso se jo oikeasti on. Aika suurpiirteistä menoa, mutta eipä mulla ole ennenkään tapana ollut liiaksi suunnitella etukäteen.
Juhannus tulee ja mie lähen taas pois maisemista. Viime viikonloppu viuhahti Sodankylän festareilla, nyt menen ystävien juhannuskekkereihin. Odotettavissa hyvää ruokaa ja juomaa, mainiota seuraa ja pelejä joka lähtöön! Suomen kesä näyttänee parhaimmat puolensa eli varaudun kaikkeen ottamalla mukaan sekä villapaidan että hellemekon. Eihän sitä koskaan tiedä. Ja meidän kesä se ruukaa tarjota sadetta ja aurinkoa samana viikonloppuna. Ainoastaan uiminen ei taida onnistua, olen nimittäin laittanut bikinini liian hyvään talteen enkä vielä ole paikallistanut alaosaa. Voisihan uimapuvullakin uida, se ei vaan ole niin hauskaa. Kesällä pitää laittaa bikinit, hälläväliä jos makkarat tursuileekin!
Olen kyllä viettänyt taas liian paljon aikaa sisällä, koneen ääressä ja sohvalla (ne on sama asia). Onneksi tulee tuo Jussi ja vie isolla porukalla mukanaan toiselle paikkakunnalle ystävän talolle juhlimaan keskikesän taikaa! Tuleepa lähdettyä pois oman sohvan imusta ja irrotettua itsensä arjesta. (niin kuin mie olisin siihen vielä edes osunut tälle kesälle...)
Iso raportti etelänkiertueesta ja muusta on tulossa, jos vaan saan itseni sen kirjoittamaan. Pitänee joku ilta sulkea tv ja netti ja vaan kirjoittaa. Sama pätee graduunkin, I presume.