Yöllistä löpinää
Söin äskettäin jotain eksoottista: kengurua! Ostin kengurun sisäfileen ja tein itselleni pienet maistiaiset siitä. Oli aikaste hyvää. Osasin jopa paistaa lihaa juuri sopivan vähän, ettei se sitkistynyt. Mmm...
Ainoa asia mikä mietityttää, on lihan ekologisuus. Siinä missä ihan kotimainenkin liha on käyttänyt huomattavan määrän kasvisruokaa enemmän luonnonvaroja, niin Australiasta saakka tuotava se vasta onkin kuormittanut luontoa. Huh. Mutta tällä kertaa uteliaisuuteni voitti ja sorruin ulkomaisen lihan houkutukseen. Voi minua...
Mutta hyvää siis oli, sitä en kiellä.
Kotikokkailujen ohella katsoin jälleen kirjaston dvd:eitä, tällä kertaa ruudulla ihastutava klassikko Kun Harry Tapasi Sallyn. Että se on hyvä leffa! Ja vaikka joku väittääkin sitä tyttöjen leffaksi, niin luulisi huumorin purevan miehiinkin. Tässä elokuvassa miehet ihmettelevät naisia ja naiset miehiä. Siis huippuaihe, jos mikä. Eikö miehiä muka ihmetytä ne samat asiat kuin meitä naisiakin? Mie ainakin uskon että niin on, ne vaan ei ehkä vatvo niitä yhtä innokkaasti kavereidensa kanssa. Hjoo, no, tulipa taas naureskeltua ihmissuhteiden sotkuisuudelle ja mietittyä omia hölmöilyjä noiden suhteiden valossa. Ei kai tässä nyt niin huonosti ole asiat kuitenkaan.
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kävin kirjastossa ja siellä oli kokonainen kärryllinen kirjoja, joita sai ottaa mukaansa. Minä toin kotiin ursula Pohjolan-Pirhosen, Hanif Kureishin ja Octavia E. Butlerin (scifiä) kirjat. Pitäis kai viedä jotain vanhoja pois noiden uusien alta. Meinaa olla hyllyt jo aika täynnä. Miten saisin itsestäni pois tämän hamsterivimman? Ehkä vaan luen nuo kirjat ja katson sitten kannattaako niitä säilyttää.
Oho, ulkona alkaa valjeta jo seuraava päivä enkä mie ole vielä nukkumassa. Taas tää mun rytmi on mennyt ihan päälaelleen. Äkkiä hamppipesulle ja petiin, hushus minä!
Ainoa asia mikä mietityttää, on lihan ekologisuus. Siinä missä ihan kotimainenkin liha on käyttänyt huomattavan määrän kasvisruokaa enemmän luonnonvaroja, niin Australiasta saakka tuotava se vasta onkin kuormittanut luontoa. Huh. Mutta tällä kertaa uteliaisuuteni voitti ja sorruin ulkomaisen lihan houkutukseen. Voi minua...
Mutta hyvää siis oli, sitä en kiellä.
Kotikokkailujen ohella katsoin jälleen kirjaston dvd:eitä, tällä kertaa ruudulla ihastutava klassikko Kun Harry Tapasi Sallyn. Että se on hyvä leffa! Ja vaikka joku väittääkin sitä tyttöjen leffaksi, niin luulisi huumorin purevan miehiinkin. Tässä elokuvassa miehet ihmettelevät naisia ja naiset miehiä. Siis huippuaihe, jos mikä. Eikö miehiä muka ihmetytä ne samat asiat kuin meitä naisiakin? Mie ainakin uskon että niin on, ne vaan ei ehkä vatvo niitä yhtä innokkaasti kavereidensa kanssa. Hjoo, no, tulipa taas naureskeltua ihmissuhteiden sotkuisuudelle ja mietittyä omia hölmöilyjä noiden suhteiden valossa. Ei kai tässä nyt niin huonosti ole asiat kuitenkaan.
Kirjan ja ruusun päivän kunniaksi kävin kirjastossa ja siellä oli kokonainen kärryllinen kirjoja, joita sai ottaa mukaansa. Minä toin kotiin ursula Pohjolan-Pirhosen, Hanif Kureishin ja Octavia E. Butlerin (scifiä) kirjat. Pitäis kai viedä jotain vanhoja pois noiden uusien alta. Meinaa olla hyllyt jo aika täynnä. Miten saisin itsestäni pois tämän hamsterivimman? Ehkä vaan luen nuo kirjat ja katson sitten kannattaako niitä säilyttää.
Oho, ulkona alkaa valjeta jo seuraava päivä enkä mie ole vielä nukkumassa. Taas tää mun rytmi on mennyt ihan päälaelleen. Äkkiä hamppipesulle ja petiin, hushus minä!