Tipitii tipi tipi tipi tii!
Kylläpä vappuviikonloppu otti voimille. Täällä pohjoisen perukoilla juhlinta alkoi jo perjantaina ja koska lauluporukalla oli kolme keikkaa viikonlopun aikana, saatiin päivät kulumaan oikein sopivasti. Tiistaina vaan sitten väsytti ihan mahdottomasti, meni koko päivä jotenkin vaan ohi.
Meidän Taiteiden tiedekuntamme siirtyy ensisyksynä uusiin, kiiltäviin, hienoihin, steriileihin tiloihin tuonne Rantavitikalle pääyliopiston yhteyteen ja perjantaina vietettiin rakkaan piekkarimme hautajaisia. Meno oli ihan mahtavaa, joka kerroksessa tapahtui! Oli bändejä, runotapahtuma, performansseja ja näyttelyitä ympäri talon. Meidän lauluporukan Pollojukeboksi oli kakkoskerroksessa yhdessä luokassa ja aina kun joku pyysi, me lauloimme. Oikeastaan se oli hurjan hauskaa, ihmiset kuuntelivat aina parin biisin ajan ja jatkoivat matkaa. Siitä olio seurausta että saimme laulaa samoja kappaleita aika monesti, suosikeiksi nousi Mikki Hiiri merihädässä ja Pupumaa, jonka esitimme viime syksyn näytelmän koreografian kanssa. Aikuinen Nainen ja Tipitiikin tuli muutaman kerran luikautettua... Kahden tunnin laulu-urakan jälkeen oli ääni melkoisen väsynyt. Saimme ansaittua muutaman kolikonkin, kun muutamat kuuntelijoista huomasivat jukeboksin kolikkolaatikon. Maksaminen ei ollut pakollista, saimme juuri sopivasti kahden virvoitusjuomapullon verran kasaan. Pienteollisuustalossa oli niin täyttä, että tunnelma oli aika kuuma. HIki vaan virtasi! Enkä ole ikuna nähnyt koulussa niin paljon väkeä! Loppuilta sujui tanssien neloskerroksessa Desert Planetin tahtiin. Mahtava meno!!!
Pientä leuhkimista pitänee harrastaa tässä välissä: tunnen tuosta bändistä yhen pojan ja me hengattiin keikan jälkeen piekkarin pihalla, josta päädyimme samalla porukalla Tivoliinkin.
Lauantaihin sisältyi lekottelua. Muilla ihmisillä lienee ollut silloin sopiva laiskottelu/välipäivä, mutta meidän vanhojen opiskelijoiden porukalla on tapana pitää Kossupileet Vapun aatonaattona. Pileisiin ei siis ole tulemista ilman kossua ja siellä nautiskellaan hyvin sivistyneesti (HAH!) suomalaisten suosikkijuomaa.
Itse varauduin Koskenkorvan Vanilja Vodkalla, joka on oikein herkkua juomaa, ja kohtuudessa pysyäkseni jaoimme pullon ystävän kanssa. Tunnustettava on, että vanhuus on näemmä iskenyt meihin: ilta sujuikin melko sivistyneesti, suorastaan porvarilllisesti! Makkarat syötiin lautasilta pöydän ääressä eikä kukaan ottanut yliannostusta ilolientä. Mitä nyt eräs ensikertalainen nukahti sohvalle... Mutta hänkin tokeni ja lähti mukaan baariin. Että harvinaisen hauska ja lupsakka ilta menovedellä höystettynä. Ja tämänvuotinen kossupileet-painatuskin oli oikein onnistunut ja tyylikäs, olen ylpeänä pitänyt paitaa ja käyttänyt kassia. Kiitos kaikille osallistujille ja idean synnyttäneille muotoilijaopiskelijoille! Olette parhaita!
Tässä vaiheessa viikonloppua tuntui kovin oudolta, että itse Vappu oli vielä edessä. Takana oli kaksi todella onnistunutta iltaa ja arvelin ettei tästä meno enää voi parantua. Ja tavallaan olin oikeassa, eihän vappuna ole ikinä mitään hyvää pirskettä tai kekkeriä, piekkarin valtaus oli ihmismäärältään ja ohjelmasisällöltään paljon hauskempi kuin itse vapun riennot. Taas näitä taideopiskelijan preferenssejä, mutta minkäs teet kun ei nuo haalarihommat innosta ja niitä juuri oli vapun kunniaksi tarjolla roppakaupalla. Con Pollojen keikat onneksi rytmittivät sunnuntain ja maanantain niin, ettei tarvinnut pitkästyä ja oli selvää, etten rieku koko vappuyötä liesussa, koska aamulla oli oltava skarppina roudaamassa jo keskipäivältä. Sunnuntaina lauloimme kolme iloista vappulaulua jätkänpatsaan lakituksessa ja maanantaina vappubrunssilla Comicossa kunnon setin. Parasta taisi olla vappubrunssi, kun sai syödä ja istua vaan, ei ollut enää kiire mihinkään ja sai rentoutua. Ah! Vapunpäivänä lähtivät sitten jäätkin Rovaniemen kohdalta Kemijoesta ja sitä käytiin katsomassa Waldemarin terassilta. Siihenpä se vappu päättyikin, viimeiseen lasilliseen jäiden helistessä sekä lasissa että joessa. Kippis!
Meidän Taiteiden tiedekuntamme siirtyy ensisyksynä uusiin, kiiltäviin, hienoihin, steriileihin tiloihin tuonne Rantavitikalle pääyliopiston yhteyteen ja perjantaina vietettiin rakkaan piekkarimme hautajaisia. Meno oli ihan mahtavaa, joka kerroksessa tapahtui! Oli bändejä, runotapahtuma, performansseja ja näyttelyitä ympäri talon. Meidän lauluporukan Pollojukeboksi oli kakkoskerroksessa yhdessä luokassa ja aina kun joku pyysi, me lauloimme. Oikeastaan se oli hurjan hauskaa, ihmiset kuuntelivat aina parin biisin ajan ja jatkoivat matkaa. Siitä olio seurausta että saimme laulaa samoja kappaleita aika monesti, suosikeiksi nousi Mikki Hiiri merihädässä ja Pupumaa, jonka esitimme viime syksyn näytelmän koreografian kanssa. Aikuinen Nainen ja Tipitiikin tuli muutaman kerran luikautettua... Kahden tunnin laulu-urakan jälkeen oli ääni melkoisen väsynyt. Saimme ansaittua muutaman kolikonkin, kun muutamat kuuntelijoista huomasivat jukeboksin kolikkolaatikon. Maksaminen ei ollut pakollista, saimme juuri sopivasti kahden virvoitusjuomapullon verran kasaan. Pienteollisuustalossa oli niin täyttä, että tunnelma oli aika kuuma. HIki vaan virtasi! Enkä ole ikuna nähnyt koulussa niin paljon väkeä! Loppuilta sujui tanssien neloskerroksessa Desert Planetin tahtiin. Mahtava meno!!!
Pientä leuhkimista pitänee harrastaa tässä välissä: tunnen tuosta bändistä yhen pojan ja me hengattiin keikan jälkeen piekkarin pihalla, josta päädyimme samalla porukalla Tivoliinkin.
Lauantaihin sisältyi lekottelua. Muilla ihmisillä lienee ollut silloin sopiva laiskottelu/välipäivä, mutta meidän vanhojen opiskelijoiden porukalla on tapana pitää Kossupileet Vapun aatonaattona. Pileisiin ei siis ole tulemista ilman kossua ja siellä nautiskellaan hyvin sivistyneesti (HAH!) suomalaisten suosikkijuomaa.
Itse varauduin Koskenkorvan Vanilja Vodkalla, joka on oikein herkkua juomaa, ja kohtuudessa pysyäkseni jaoimme pullon ystävän kanssa. Tunnustettava on, että vanhuus on näemmä iskenyt meihin: ilta sujuikin melko sivistyneesti, suorastaan porvarilllisesti! Makkarat syötiin lautasilta pöydän ääressä eikä kukaan ottanut yliannostusta ilolientä. Mitä nyt eräs ensikertalainen nukahti sohvalle... Mutta hänkin tokeni ja lähti mukaan baariin. Että harvinaisen hauska ja lupsakka ilta menovedellä höystettynä. Ja tämänvuotinen kossupileet-painatuskin oli oikein onnistunut ja tyylikäs, olen ylpeänä pitänyt paitaa ja käyttänyt kassia. Kiitos kaikille osallistujille ja idean synnyttäneille muotoilijaopiskelijoille! Olette parhaita!
Tässä vaiheessa viikonloppua tuntui kovin oudolta, että itse Vappu oli vielä edessä. Takana oli kaksi todella onnistunutta iltaa ja arvelin ettei tästä meno enää voi parantua. Ja tavallaan olin oikeassa, eihän vappuna ole ikinä mitään hyvää pirskettä tai kekkeriä, piekkarin valtaus oli ihmismäärältään ja ohjelmasisällöltään paljon hauskempi kuin itse vapun riennot. Taas näitä taideopiskelijan preferenssejä, mutta minkäs teet kun ei nuo haalarihommat innosta ja niitä juuri oli vapun kunniaksi tarjolla roppakaupalla. Con Pollojen keikat onneksi rytmittivät sunnuntain ja maanantain niin, ettei tarvinnut pitkästyä ja oli selvää, etten rieku koko vappuyötä liesussa, koska aamulla oli oltava skarppina roudaamassa jo keskipäivältä. Sunnuntaina lauloimme kolme iloista vappulaulua jätkänpatsaan lakituksessa ja maanantaina vappubrunssilla Comicossa kunnon setin. Parasta taisi olla vappubrunssi, kun sai syödä ja istua vaan, ei ollut enää kiire mihinkään ja sai rentoutua. Ah! Vapunpäivänä lähtivät sitten jäätkin Rovaniemen kohdalta Kemijoesta ja sitä käytiin katsomassa Waldemarin terassilta. Siihenpä se vappu päättyikin, viimeiseen lasilliseen jäiden helistessä sekä lasissa että joessa. Kippis!