Päivä, toinen ja kolmaskin
Sunnuntaiyönä töiden loputtua klo 02:30 kaikki seurueen viisi jäsentä tahtoivat Kallioon. Tuollaisina hetkinä jopa kaltaiseni säännöllisen päivärytmin tavoittelija suostuu työporukan mukana baariin, kun oma koti sijaitsee kävelymatkan päässä kaikista ehdotetuista kuppiloista ja muiden seurueen ihmisten kodeista. Kallion mahtavuudesta juuri tässä elämäntilanteessa ja juuri nyt tuli hyvä mieli. Kuudennen linjan sulkeuduttua uskaltauduin jopa jatkobileisiin Pengerkadulle, jossa ihailin korkealta ikkunasta näkyvää perihelsinkiläistä maisemaa. Katselin, kuinka elämäntapavenäläistynyt suomalaismies puljasi antaumuksella vihreän teen kanssa, nautin oikeiden venäläisten miesten kaatamaa vodkaa ja pysyin hereillä puoli kuuteen asti.
Kotona nukuin kuusi tuntia ja heräsin, etten myöhästyisi sovitusta taidemuseoretkestä koulutoverin kanssa. Tiettyjen ihmisten käytös ei koskaan yllätä, ja niinpä sain odotetusti kyseiseltä henkilöltä viestin, jossa hän ehdotti retken siirtämistä toiseen ajankohtaan. Menon peruminen ei oikeastaan haitannut minua, mutta on silti huvittavaa, kuinka tietyt ihmisen tuntuvat säännönmukaisesti peruvan tapaamiset muutamaa tuntia ennen sovittua ajankohtaa. En oikein tiedä, uskaltaako sellaisten ihmisten kanssa sopia koskaan yhtään mitään.
Sunnuntaipäivä muuttui onneksi mukavaksi, kun ehdotin kämppikselle kävelyretkeä keskustaan ja visiittiä Tennispalatsin taidemuseoon. Näin teimme ja kruunasimme visiitin vielä herkuttelulla Satkarissa. Pistimme elämän risaiseksi ja otimme oikein nepalilaiset kahvitkin! Kävely takaisin kotiin oli hieman tuskaisempaa, mutta onnistui.
Tänään olen lähinnä katsonut irc-galleriassa kuvia ihan sympaattisen oloisista ihmisistä, joilla on puoliso, eläimiä ja ehkä jopa lapsikin. En ikinä opi, että viettämällä koko päivän kotona ahdistun enkä saa yhtään mitään aikaan.
Kotona nukuin kuusi tuntia ja heräsin, etten myöhästyisi sovitusta taidemuseoretkestä koulutoverin kanssa. Tiettyjen ihmisten käytös ei koskaan yllätä, ja niinpä sain odotetusti kyseiseltä henkilöltä viestin, jossa hän ehdotti retken siirtämistä toiseen ajankohtaan. Menon peruminen ei oikeastaan haitannut minua, mutta on silti huvittavaa, kuinka tietyt ihmisen tuntuvat säännönmukaisesti peruvan tapaamiset muutamaa tuntia ennen sovittua ajankohtaa. En oikein tiedä, uskaltaako sellaisten ihmisten kanssa sopia koskaan yhtään mitään.
Sunnuntaipäivä muuttui onneksi mukavaksi, kun ehdotin kämppikselle kävelyretkeä keskustaan ja visiittiä Tennispalatsin taidemuseoon. Näin teimme ja kruunasimme visiitin vielä herkuttelulla Satkarissa. Pistimme elämän risaiseksi ja otimme oikein nepalilaiset kahvitkin! Kävely takaisin kotiin oli hieman tuskaisempaa, mutta onnistui.
Tänään olen lähinnä katsonut irc-galleriassa kuvia ihan sympaattisen oloisista ihmisistä, joilla on puoliso, eläimiä ja ehkä jopa lapsikin. En ikinä opi, että viettämällä koko päivän kotona ahdistun enkä saa yhtään mitään aikaan.