Apr 05, 2007 22:56
Joka toinen vuosi pääsiäinen aiheuttaa lievää ahdistusta. Kaikista eniten minä inhoan päivistä typerintä, kiirastorstaita. Pääsiäinen sulkee koko Suomen neljäksi vuorokaudeksi, joka antaa ihmisille hyvän tekosyyn lisätä neljän päivän ketjuun vielä viidennen päivän, jolloin mikään ei toimi normaalisti. Jopa perheettömänä ja elämättömänä kakarana ymmärrän sen, että on mukavampaa matkustaa kirkuvan lapsikatraan kanssa toiselle puolelle Suomea sukuloimaan, jos matkalle saa lähteä kello kahdelta iltapäivällä kello viiden sijasta. Huvittaa silti katsella, kun juhlapyhiä edeltävinä työpäivinä valtaosa ihmisistä katoaa hiljalleen työpisteiltään lounasajan jälkeen.
Minä tein töitä kello viiteen saakka ja tunsin sairasta mielihyvää. Normaalin ruuhka-ajan raitiovaunussa oli vain laitapuolenkulkijoita ja muutamia kaltaisiani työnarkomaaneja.
Suurelle osalle suomalaisista pääsiäinen näyttää olevan ajankohta, jolloin matkustetaan mökille tai sukulaisiin. Aktiiviset nuoret kaupunkilaiset kirmaavat viimeistä kertaa laskettelemaan tai piipahtavat nopeasti jossain Euroopan suurkaupungissa. Meidän perheessämme on kai ollut tapana lähinnä syödä vähän tavallista paremmin, kutsua mummo kylään, nukkua pitkään ja katsoa televisiota. En siis osaa ajatella, että pääsiäiseksi tulisi keksiä jotain tavallisesta poikkeavaa tekemistä. Työkavereiden oletukset siitä, että minulla on muiden ihmisten tavoin kaikiksi maailman lomapäiviksi jotain tajunnanräjäyttävää tekemistä, kouraisevat silti vähän, kuten jaksan aina ja ikuisesti toistaa.
Tyhmyydestäni kertoo myös se, että olen tehnyt koko viikon kohtuullisen normaalisti töitä, vaikka minulla on nuha ja olo on kuumeinen päivästä toiseen. Kipeänä ei jaksa siivota kotia, ja sekös Annaa vituttaa.
loma,
valittaminen,
tavat,
työ