Perusasioita
Arki rullaa eteenpäin jo tutuksi tulleella tavalla. Noin puoli kymmeneksi töihin, puoli kuudelta kotiin. Ennen nukkumaanmenoa puoli kahdeltatoista luen kymmenen minuuttia kirjaa, kunnes en jaksa enää pitää silmiä auki. Aamu vedetään läpi rutiinilla: kello soi, kymmenen minuuttia kainaloa, kello soi uudestaan, Anna nousee ylös. Meikkaamisen ja hiustenlaiton jälkeen herätetään poikaystävä muutamalla erillisellä herättelykerralla. Tasoja leivänmuruista pyyhkiessä ja sänkyä pedatessa on jo kiire.
Töissä kirjoitan ainakin 25 sähköpostia päivässä ja vastaan niihin puheluihin, joihin huvittaa. Tuskailen alati kasvavaa sähköpostien määrää, mutta toisaalta nautin, kun saan vihdoin pitää lähes kaikkia merkittäviksi kuvittelemiani lankoja käsissäni.
Viikkoja piristää museokäynti tai tavaratalokävely, muuten viihdyn kotona. Tuleva syksy ja talvi eivät jaksa edes ahdistaa. Viikonloppuisin nukun, siivoan, jumitan ja vierailen ehkä vanhemmillani. Joskus saatan tempaista ja vetää kännit. Olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni: ehdin viettää aikaa itsekseni ja nukkua tarpeeksi.
Kuukausipalkka saa minut kuvittelemaan, että tarvitsen tavaroita. Tällä viikolla olen ostanut ainakin kirkkaanpunaisen Jamie Oliver -lävikön, kirkkaanpinkin valkosipulinkuorenpoistajan (Jamie Oliver -kopio, oikeasti kätevä vehje), rullilla varustetun alustan painavan kukkaruukun alle, kahvipurkin, kaksi pulloa puolukkamehua, appelsiinihilloa, elämäni kalleimman ripsivärin, sitruunapuristimen sekä kahta erilaista luonnonmukaista saippuaa. Toivoisin ostavani myös kumisaappaat, joihin paksut sääreni mahtuvat sekä asianmukaisia kenkienhoitotuotteita. Ostan asioita, joita ilman pärjää hyvin, mutta jotka helpottavat elämää. Kuten esimerkiksi valkosipulinkuorenpoistaja.
Töissä kirjoitan ainakin 25 sähköpostia päivässä ja vastaan niihin puheluihin, joihin huvittaa. Tuskailen alati kasvavaa sähköpostien määrää, mutta toisaalta nautin, kun saan vihdoin pitää lähes kaikkia merkittäviksi kuvittelemiani lankoja käsissäni.
Viikkoja piristää museokäynti tai tavaratalokävely, muuten viihdyn kotona. Tuleva syksy ja talvi eivät jaksa edes ahdistaa. Viikonloppuisin nukun, siivoan, jumitan ja vierailen ehkä vanhemmillani. Joskus saatan tempaista ja vetää kännit. Olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni: ehdin viettää aikaa itsekseni ja nukkua tarpeeksi.
Kuukausipalkka saa minut kuvittelemaan, että tarvitsen tavaroita. Tällä viikolla olen ostanut ainakin kirkkaanpunaisen Jamie Oliver -lävikön, kirkkaanpinkin valkosipulinkuorenpoistajan (Jamie Oliver -kopio, oikeasti kätevä vehje), rullilla varustetun alustan painavan kukkaruukun alle, kahvipurkin, kaksi pulloa puolukkamehua, appelsiinihilloa, elämäni kalleimman ripsivärin, sitruunapuristimen sekä kahta erilaista luonnonmukaista saippuaa. Toivoisin ostavani myös kumisaappaat, joihin paksut sääreni mahtuvat sekä asianmukaisia kenkienhoitotuotteita. Ostan asioita, joita ilman pärjää hyvin, mutta jotka helpottavat elämää. Kuten esimerkiksi valkosipulinkuorenpoistaja.