Rauhaniemi

Nov 11, 2009 10:14

Kansankylpylässä tunnen olevani osa Tamperetta. Sukupolvet samoilla lauteilla, pienestä venäläistytöstä Lumikki-uikkareissa kurttuisten vanhojen miesten riviin, suuri sulatuskattila. Kuntoilijoita, pipopäisiä rouvia, tarinaniskijöitä. Yleisessä saunassa kaikki kohtaavat.

Tulemme muurari-Peten kanssa taas Rauhaniemeen, autoja on parkkipaikan täydeltä. Yksi onneksi lähtee juuri, pääsemme pysäköimään. Saunalippuja myyvä kaveri juttelee Petelle tavalla, josta näkee heidän nähneen toisiaan jo vuosia.

Sauna on täysi, istumme alhaalla ja otamme ensimmäiset vapautuvat paikat ylempää. Hiki, lämpö nousee kunnes on pakko nousta, järveen. Ulkona höyryää, lumi kiertää tuulessa, taivaanranta hurjia piirtoja ja aallot tummat, vesi arvaamattoman näköinen. Parikymmentä metriä lämmitetyllä matolla ja veteen, nopeasti vain, kaulaa myöten. Sitten minuutti, kaksi ulkona istuen.

Pienessä saunassa kehonrakentaja heittää vettä enemmän kuin tarpeeksi. Istun alemmalla lauteella, vanha mies istuu viereen ja sanoo, että tässä on sopivan lämmin. Kertoo saunan pohjoispuolesta, ja myötäilen, nyökkäilen.

Lopuksi suihkusta suoraan järveen, järvestä suoraan pukuhuoneeseen. Kun lunastamme tavaramme lippujen myyjältä, hän kertoo samalla Tapparan ja Ilveksen välisen pelin tilanteen. Kotona järviveden viileys vaihtuu oman kehonlämmön euforiaan, nukahdan muutamassa tunnissa ja nukun kymmenen tuntia.
Previous post Next post
Up