niin huonosti kirjoitettu
Day 07 - Your best friend, in great detail
On syynsä sille, miksi jäin jumiin tämän kanssa. Se syy on pääasiassa, että minulla ei ole parasta ystävää, eikä ole koskaan ollut. Tietenkin olisin voinut vetää jonkun mysteerihetkikuvauksen niinko Kai, mutta en sitten kuitenkaan.
Oikeastaan voisin sanoa, että sekä Kati että Kai ovat parhaita (ystäviä). Katin olen tuntenut niin pitkään, ettei varmaankaan osattaisi olla ilman toisiamme enää kunnolla. Emme näe niin usein kuin ehkä olisi hyvä, mutta pystyn aivan lennosta heittämään tuhat asiaa joiden takia mielelläni sinne menisin. Kuten vihreä tee juuri niistä tietyistä mukeista, ja metrolla matkustaminen vaikka menetänkin uskoni vähintään Kalasataman kohdalla, ja typerien tv-sarjojen katsominen ja harhailu metsässä ja toistuvat riidat jotka menevät kaavalla: K provosoi, N suuttuu, K suuttuu, N provosoi, jne. Hienosti toimimme. Ja saan ruokaa siellä aina niin se on hyvä, ja siellä on siistiä ja kivaa. Aina mietin sieltä tullessani että vois ehkä siivota kotona, mutten ikinä saa aikaan. Tuntuu hassulta, jos en puhu Katille pariin päiväänkään, vaikka se sitten olisikin vain yliväsyneet ja uupuneet kuulumiset messengerissä, niin kuin esimerkiksi tällä viikolla.
Kai nyt on ihan yhtä itsestäänselvyys. Jos hajoan parissa päivässä ilman sitä, se kertoo ehkä jotain. Ollaan ihan ällöttävän paljon yhdessä, ja se on käsittääkseni hyvin tärkeää molemmille, että on sellaista tyhjää aikaa yhdessä.
En lähde nyt avaamaan mitä ~ystävyys~ minulle suuremmin tarkoittaa, paitsi sen verran että.. on hyvä tulla ymmärretyksi. Väsyn ihmisten seurassa tosi nopeasti, ja nuo kaksi ovat sellaisia että en uuvu kuoliaaksi. Tunnen ne liian hyvin, tai luulen ainakni tuntevani, ja se lienee sama asia.
On syynsä sille, miksi jäin jumiin tämän kanssa. Se syy on pääasiassa, että minulla ei ole parasta ystävää, eikä ole koskaan ollut. Tietenkin olisin voinut vetää jonkun mysteerihetkikuvauksen niinko Kai, mutta en sitten kuitenkaan.
Oikeastaan voisin sanoa, että sekä Kati että Kai ovat parhaita (ystäviä). Katin olen tuntenut niin pitkään, ettei varmaankaan osattaisi olla ilman toisiamme enää kunnolla. Emme näe niin usein kuin ehkä olisi hyvä, mutta pystyn aivan lennosta heittämään tuhat asiaa joiden takia mielelläni sinne menisin. Kuten vihreä tee juuri niistä tietyistä mukeista, ja metrolla matkustaminen vaikka menetänkin uskoni vähintään Kalasataman kohdalla, ja typerien tv-sarjojen katsominen ja harhailu metsässä ja toistuvat riidat jotka menevät kaavalla: K provosoi, N suuttuu, K suuttuu, N provosoi, jne. Hienosti toimimme. Ja saan ruokaa siellä aina niin se on hyvä, ja siellä on siistiä ja kivaa. Aina mietin sieltä tullessani että vois ehkä siivota kotona, mutten ikinä saa aikaan. Tuntuu hassulta, jos en puhu Katille pariin päiväänkään, vaikka se sitten olisikin vain yliväsyneet ja uupuneet kuulumiset messengerissä, niin kuin esimerkiksi tällä viikolla.
Kai nyt on ihan yhtä itsestäänselvyys. Jos hajoan parissa päivässä ilman sitä, se kertoo ehkä jotain. Ollaan ihan ällöttävän paljon yhdessä, ja se on käsittääkseni hyvin tärkeää molemmille, että on sellaista tyhjää aikaa yhdessä.
En lähde nyt avaamaan mitä ~ystävyys~ minulle suuremmin tarkoittaa, paitsi sen verran että.. on hyvä tulla ymmärretyksi. Väsyn ihmisten seurassa tosi nopeasti, ja nuo kaksi ovat sellaisia että en uuvu kuoliaaksi. Tunnen ne liian hyvin, tai luulen ainakni tuntevani, ja se lienee sama asia.