music of looms weaving all our loves again
En koskaan, koskaan halunnut olla niitä, jotka antavat vartalolleen luvan pettää suhteellisen rauhallisen yön ulkona jälkeen: sanovat "oh, olenpa tulossa vanhaksi!" ja täten myönnyttävät sen koko vanhaksi tulemisen; sen, ettei jaksa enää niin kuin jaksoi ennen; se, että tätä eivät tee niinkään 50-vuotiaat vaan helvetti soikoon parikymppiset.
Ja silti:
olen niin äärettömän väsynyt.
Se voi myös johtua siitä, että nukuin vaivalloisesti ja vaikkakin tutun ihmisen päällä, silti heräsin yöllä miettimään vihaisena huijaritaksikuskeja.
Olin nukahtaa kiinalaiseen friteeratun tofuni päälle. Olin nukahtaa, vaikka Kati läpsi minua ja kitisi taukoamatta. Taisin itse asiassa kitistä itse päälle, joskin en muista lainkaan mistä, sillä olin nukahtaa.
Ajattelin myös kertoa, että jotenkin pidän tequilasta. Mä myös jotenkin pidän boolista, etenkin kun se on ilmaista, ja pidän myös siitä, että kaikelle pitää skoolata tai kippistää tai mikä ikinä käyttämänne murrevariaatio tästä verbistä kuulostaakin järkevimmältä.
Luin junassa kirjaa mafiasta.
Vieressäni istui pieni ja parka valkokeesinen mustiin pukeutunut poika, joka luki (taide-)sarjakuvaa. Se oli jotenkin.. miellyttävää, normaalisti istun äänekkäiden ja savolaisten avautujanaisten vieressä, tai krapulaisten ja hikoilevien miesten jotka kyselevät että ollaankos sitä vielä neitsyitä.
No joo, jotta en lakkaisi olemasta vitun ärsyttävä RUNOILIJA (joka ei, btw, ole kirjoittanut mitään ehkä vuoteen joten lakatkaamme olettamasta että olisin erityisen tosissani).
Wait, for now.
Distrust everything, if you have to.
But trust the hours. Haven't they
carried you everywhere, up to now?
- - -
And the desolation
of lovers is the same: that enormous emptiness
carved out of such tiny beings as we are
asks to be filled; the need
for the new love is faithfulness to the old.
Ja silti:
olen niin äärettömän väsynyt.
Se voi myös johtua siitä, että nukuin vaivalloisesti ja vaikkakin tutun ihmisen päällä, silti heräsin yöllä miettimään vihaisena huijaritaksikuskeja.
Olin nukahtaa kiinalaiseen friteeratun tofuni päälle. Olin nukahtaa, vaikka Kati läpsi minua ja kitisi taukoamatta. Taisin itse asiassa kitistä itse päälle, joskin en muista lainkaan mistä, sillä olin nukahtaa.
Ajattelin myös kertoa, että jotenkin pidän tequilasta. Mä myös jotenkin pidän boolista, etenkin kun se on ilmaista, ja pidän myös siitä, että kaikelle pitää skoolata tai kippistää tai mikä ikinä käyttämänne murrevariaatio tästä verbistä kuulostaakin järkevimmältä.
Luin junassa kirjaa mafiasta.
Vieressäni istui pieni ja parka valkokeesinen mustiin pukeutunut poika, joka luki (taide-)sarjakuvaa. Se oli jotenkin.. miellyttävää, normaalisti istun äänekkäiden ja savolaisten avautujanaisten vieressä, tai krapulaisten ja hikoilevien miesten jotka kyselevät että ollaankos sitä vielä neitsyitä.
No joo, jotta en lakkaisi olemasta vitun ärsyttävä RUNOILIJA (joka ei, btw, ole kirjoittanut mitään ehkä vuoteen joten lakatkaamme olettamasta että olisin erityisen tosissani).
Wait, for now.
Distrust everything, if you have to.
But trust the hours. Haven't they
carried you everywhere, up to now?
- - -
And the desolation
of lovers is the same: that enormous emptiness
carved out of such tiny beings as we are
asks to be filled; the need
for the new love is faithfulness to the old.