Kerubi kosketti huuliani
Hyvä niin, sanon, kiitän sinua siitä
On hyvä olla tuttuja hautausmaalla
Ne lannoittavat maata mehuillaan
Ja puut kasvavat suuremmiksi
Ja hongat ne huojuu
Pyhää, pyhää, pyhää Herra Sebaot
- Joose Keskitalo
Katselin ratikassa ohi välkkyviä kaupungin valoja ja tunsin onnellisuutta, syvää, pakahduttavaa, euforista onnellisuutta. Saan elää tämän hetken tässä kehossa näine iloineni ja suruineni. Hetki tapahtuu vain kerran. Koskaan se ei enää palaa takaisin tai toistu samanlaisena. Hetken täyteys piskahteli kuin hölskytelty pullo ja valui pitkin taivaanrantaa.
Minä olen tässä. Saan elää tämän elämänvaiheen juuri tällaisena. Saan asua Vallilassa helmikuussa vuonna 2015. Kaikki mitä on tapahtunut, on tapahtunut, ja kaikki mitä tulee tapahtumaan, tulee tapahtumaan. Olen elossa vain tämän yhden kerran ja vain hetken kerrallaan. Jokaisella henkäyksellä keuhkoni paisuvat täyteen ilmaa, ja vereni kuljettaa happea soluihini.
Katselin työpöydän ääressä kuvia pyörivistä dervisseistä ja eksentrisistä saddhuista, jotka virnuilevat katukiveyksellä. Vain pyörimällä ympäri voi etsiä hävähdystä jumalasta, jostakin suuresta, joka pitelee kaikkeutta koossa. Tätä kiertokulkua, joka humisee pinnan alla omaa pyhyyttään. Maailma väreilee virtana lävitseni, ja minä saan kuulua siihen.
On hyvä olla tuttuja hautausmaalla
Ne lannoittavat maata mehuillaan
Ja puut kasvavat suuremmiksi
Ja hongat ne huojuu
Pyhää, pyhää, pyhää Herra Sebaot
- Joose Keskitalo
Katselin ratikassa ohi välkkyviä kaupungin valoja ja tunsin onnellisuutta, syvää, pakahduttavaa, euforista onnellisuutta. Saan elää tämän hetken tässä kehossa näine iloineni ja suruineni. Hetki tapahtuu vain kerran. Koskaan se ei enää palaa takaisin tai toistu samanlaisena. Hetken täyteys piskahteli kuin hölskytelty pullo ja valui pitkin taivaanrantaa.
Minä olen tässä. Saan elää tämän elämänvaiheen juuri tällaisena. Saan asua Vallilassa helmikuussa vuonna 2015. Kaikki mitä on tapahtunut, on tapahtunut, ja kaikki mitä tulee tapahtumaan, tulee tapahtumaan. Olen elossa vain tämän yhden kerran ja vain hetken kerrallaan. Jokaisella henkäyksellä keuhkoni paisuvat täyteen ilmaa, ja vereni kuljettaa happea soluihini.
Katselin työpöydän ääressä kuvia pyörivistä dervisseistä ja eksentrisistä saddhuista, jotka virnuilevat katukiveyksellä. Vain pyörimällä ympäri voi etsiä hävähdystä jumalasta, jostakin suuresta, joka pitelee kaikkeutta koossa. Tätä kiertokulkua, joka humisee pinnan alla omaa pyhyyttään. Maailma väreilee virtana lävitseni, ja minä saan kuulua siihen.