Ehdin jo hieman nolostua kun kirjoitin niin vuolaasti Wilhelmssonin kirjasta, että pistin sen kohdalta hanat kiinni. Sinänsä ei olisi pitänyt, nyt kun jälkikäteen ajattelee ( Read more... )

Voisi ehkä suoraan puhua ihan vain huonosta maagisesta realismista, kun on kysymys W:n lyttäämistä ”fantastisista maaseutukirjailijoista” (hömelön termin kehitin itse suuntalinjojen avulla), kuten Vainosesta ja vastaavista arkaaisista hassuttelijoista muista maista. Mystisyydellä, raamatullisuudella, ajan patinalla ja näistä kumpuavilla kliseillä ( Read more... )

En ole koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa, mikä saattaa olla yksi syy taidottomuuteeni esittää perusteltuja näkemyksiä yhtään mistään. Koetan nyt aloitella sellaista, jos tämä hieman avaisi suhdettani kirjallisuuteen. Sinänsä lukupäiväkirjan pitäminen siinä mielessä kuin haluaisin on vaivalloista ja edellyttäisi lähes jatkuvaa kirjoittamista. ( Read more... )

Huvittavaa oli myös samaisesta esseestä oppimani tieto siitä, että hummerit olivat vielä 1800-luvulla roskaruokaa, jota ei saanut syöttää liian usein edes vangeille: se koettiin heidän ihmisarvoan loukkaavana, vähän kuin heille olisi syöttänyt rottia. Hummerin syöminen koettiin merkiksi köyhyydestä. Johtunee siitä, että hummereita oli vesissä aivan ( Read more... )

Jännä juttu jota en ole tietoisesti ikinä hoksannut:

Is it significant that "lobster", "fish" and "chicken" are our culture's words for both the animal and the meat, whereas most mammals seem to require euphemisms like "beef" and "pork" that helps us separate the meat we eat from the living creature the meat once was? Is this evidence that some kind ( Read more... )

Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet oli niin hyvä, että periaatteessa luin sen yhdeltä istumalta, välissä vain nukuin yön. Oikea sana kuvailemaan kirjaa olisi ehkä puhdistava tai armoton. Vähän kuin Pentti Linkolan kirjoitukset, joita Nylénkin yhdessä esseessään mehustelee. En löytänyt valitettavaa edes Morrissey-ylistyksestä (sillä odotin ( Read more... )