Lehtien, lähtemisten, lähtöjen, jättämisten, hylkäämisten, laiminlyöntien, jäämisten talo. 2.
Mitä tarkoitin puhuessani aiemmin House of Leavesin analyysikellottamisen tekniikasta oli varmaankin se, että se pystyy tekemään muotonsa vuoksi valtaosan analyyseistä ja tulkinnoista itse. Nuo analyysit ja tulkinnat ja niiden ennakoiminen ovat itse asiassa tärkeä osa itse teosta; Danielewski "ratkaisee" (tai väistää) erään nykykirjallisuuden keskeisen ongelman: ylenpalttisen halun siirtyä suoraan metatasolle, suoraan selittämään auki kirjoittamista. Tietynlainen nykykirjoittaja ei haluaisi näyttää tai johdatella, vaan analysoida ja selittää suoraan. Kertoa mistä ja miksi dynamiikka syntyy. Eräänlaista esseististä tai tutkimuksellista proosa/runoutta. Tämä on ainakin oma ongelmani aina, jos koetan kirjoittaa jotain kaunokirjallista; reflektion hirmuinen syöveri. Kuten tämä blogi.
Danielewskin kirjan sisältämät tutkimukset ja analyysit ovat tietenkin "fiktiivisiä" siinä mielessä, että ne on tehty kirjan maailmassa, keksittyjen henkilöiden toimesta. Tai vastaavasti todellisten henkilöiden (kirjassa on esimerkiksi tekaistuja puheenvuoroja esimerkiksi Jacques Derridalta, Harold Bloomilta, Stanley Kubrickilta ja Stephen Kingiltä), joilla ei oikeasti ole ollut osaa eikä arpaa kirjan tekemisessä. Toki kaikki kirjallisuuden/elokuvan tutkimus tutkii fiktiota, joten siinä mielessä kirjassa olevat analyysit ovat päteviä; Danielewski tutkii omaa kirjaansa ennakoiden ja syyn antaen. Nämä viitteet on keskimäärin tehty älykkäästi ja varsin hyvin tutkimusmeemejä ja eri tutkimusaloja apinoiden. Tosin The Navidson Recordista, dokumenttielokuvasta jonka ympärillä kirja pyörii (ja joka kirjan sisällä on myös fiktiota, sillä House of Leaves sisältää monta metatasoa*), on tehty niin jumalaton määrä tutkimusta ja se on ollut niin valtava kulttuurinen "suuri kertomus", että tavallaan se voi olla vain fiktiota, käyttötarve.
*Metatasoista kirjoittaminen tuntuu jo todella typerältä. En pysty keksimään kuluneempaa termiä. 'Meta' tarkoittaa terminä vähitellen jo yhtä vähän kuin kapitalismi, feminismi, valta tai postmoderni. Lisäksi metatasojen selittäminen kirjoittamalla on yleensä ärsyttävän hankalaa. Kaavan kautta esitettynä kaikki tuo on jälleen hieman latteaa:
Kaiken lisäksi kaaviosta puuttuu lukija.
Danielewskin kirjan sisältämät tutkimukset ja analyysit ovat tietenkin "fiktiivisiä" siinä mielessä, että ne on tehty kirjan maailmassa, keksittyjen henkilöiden toimesta. Tai vastaavasti todellisten henkilöiden (kirjassa on esimerkiksi tekaistuja puheenvuoroja esimerkiksi Jacques Derridalta, Harold Bloomilta, Stanley Kubrickilta ja Stephen Kingiltä), joilla ei oikeasti ole ollut osaa eikä arpaa kirjan tekemisessä. Toki kaikki kirjallisuuden/elokuvan tutkimus tutkii fiktiota, joten siinä mielessä kirjassa olevat analyysit ovat päteviä; Danielewski tutkii omaa kirjaansa ennakoiden ja syyn antaen. Nämä viitteet on keskimäärin tehty älykkäästi ja varsin hyvin tutkimusmeemejä ja eri tutkimusaloja apinoiden. Tosin The Navidson Recordista, dokumenttielokuvasta jonka ympärillä kirja pyörii (ja joka kirjan sisällä on myös fiktiota, sillä House of Leaves sisältää monta metatasoa*), on tehty niin jumalaton määrä tutkimusta ja se on ollut niin valtava kulttuurinen "suuri kertomus", että tavallaan se voi olla vain fiktiota, käyttötarve.
*Metatasoista kirjoittaminen tuntuu jo todella typerältä. En pysty keksimään kuluneempaa termiä. 'Meta' tarkoittaa terminä vähitellen jo yhtä vähän kuin kapitalismi, feminismi, valta tai postmoderni. Lisäksi metatasojen selittäminen kirjoittamalla on yleensä ärsyttävän hankalaa. Kaavan kautta esitettynä kaikki tuo on jälleen hieman latteaa:
Kaiken lisäksi kaaviosta puuttuu lukija.