Neiti Minä-En-Koskaan-Itke-Millekään-Turhalle-Ja-Fiktiiviselle iski jälleen
Luen tästä lähtien vain Aku Ankkaa ja oikein sentimentaaliselle päälle sattuessani Muumi-sarjakuvia.
Syy nro. 1: Kumpaankaan en voi jäädä niin koukkuun, että en pysty nukkumaan/syömään/siivoamaan/tekemään koulujuttuja ennen kuin saan tietää mitä lopussa tapahtuu.
Syy nro. 2: On äärimmäisen epätodennäköistä, että Aku Ankassa tai Muumeissa olisi jotain niin liikuttavaa, että joutuisin itkemään tuntitolkulla niitä lukiessani.
Toisin sanoen: sain luettua Time Traveler's Wifen.
Luulen, että huomenna luen uudestaan viimeiset viisikymmentä sivua ja itken vähän lisää.
Onneksi Audrey ei ole kirjoittanut muita kokonaisia romaaneja - vielä.
(Her Fearful Symmetryä odotellessa)
Ja oikeastihan on tärkeää, että pystyn säilyttämään empatiakykyni.
Syy nro. 1: Kumpaankaan en voi jäädä niin koukkuun, että en pysty nukkumaan/syömään/siivoamaan/tekemään koulujuttuja ennen kuin saan tietää mitä lopussa tapahtuu.
Syy nro. 2: On äärimmäisen epätodennäköistä, että Aku Ankassa tai Muumeissa olisi jotain niin liikuttavaa, että joutuisin itkemään tuntitolkulla niitä lukiessani.
Toisin sanoen: sain luettua Time Traveler's Wifen.
Luulen, että huomenna luen uudestaan viimeiset viisikymmentä sivua ja itken vähän lisää.
Onneksi Audrey ei ole kirjoittanut muita kokonaisia romaaneja - vielä.
(Her Fearful Symmetryä odotellessa)
Ja oikeastihan on tärkeää, että pystyn säilyttämään empatiakykyni.