Flunssaus maximus.
Augh.
Kurkkuun sattuu, kieleen sattuu ja pää on räjähtämäisillään rään painosta. Ei nyt! Ei flunssaa! Ei mua huvita!
Juuri kun piti lähteä Turunmaalle kiertelemään tulee kroppa vastaan ja sanoo että hahhah, etpäs lähekään kun hoivaat mua.
Oon ilmiselvästi jättänyt raukan huomioimatta jättämällä liian monen ulkoiluhetken ja vitamiinin väliin. Asiaan täytyy siis tehdä muutos, muttei ihan vielä.
Jotain hyvää tässä paikoillaan olossakin on: sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua ajattelemaan (voiko noin ees sanoa?) puuttuvia esseitäni! Huom. ajattelemaan. Sekin on mulle jo paljon, jos ottaa huomioon että oon lykännyt niiden ajattelua heinäkuusta. Yksi poliittisen historian ja kaksi mediatutkimuksen esseetä ja saisin ne kirotut approt valmiiksi. Äyks. Päätin olla vaatimatta itseltäni mitään Teoksia kunhan saisin ne vain valmiiksi. Vihaan sitä kun jätän aina kaikki asiat viime tippaan, aina! Ja joka ikinen kerta kun alotan jotain uutta päätän, että nyt otat Milla ihan uuden asenteen tekemisiisi ja teet ne ajallaan, ehkä jopa etukäteen!
Niin varmaan joo. Sitä taitaa olla sokea omille puutteilleen.
Oltiin lauantaina viettämässä siis mukavaa humaltumisiltaa joka olikin mukava siihen saakka kunnes kerittiin Salon yökerhomekkaan. Eieiei sitä ei vaan jaksa. Hyvä puoli paikassa on se että siellä törmää aina jonkinnäköisiin tuttuihin joita ei muutoin tule nähtyä, nytkin näin yhden ihanan tytön jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa kun liukastuin portaissa törryyttäen ne persmäkeä alas huomasin, ettei mulla olekaan kivaa. Olin liian väsynyt nauramaan edes itselleni. Lähdin siis kotiin.
Nyt odotan että inspiraatio iskee aiheesta "mitä historian tutkimus mielestäsi on?". Inspiraatiota odotellessani taidan katsoa Muukalaiset junassa, oon vasta kesän aikana tajunnut ruveta käyttämään hyödykseni kirjaston elokuvakokoelmia. Marilynitkin löytyvät sieltä melkein kaikki!
Sitä ennen painun mehunkeittoon.
Kurkkuun sattuu, kieleen sattuu ja pää on räjähtämäisillään rään painosta. Ei nyt! Ei flunssaa! Ei mua huvita!
Juuri kun piti lähteä Turunmaalle kiertelemään tulee kroppa vastaan ja sanoo että hahhah, etpäs lähekään kun hoivaat mua.
Oon ilmiselvästi jättänyt raukan huomioimatta jättämällä liian monen ulkoiluhetken ja vitamiinin väliin. Asiaan täytyy siis tehdä muutos, muttei ihan vielä.
Jotain hyvää tässä paikoillaan olossakin on: sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua ajattelemaan (voiko noin ees sanoa?) puuttuvia esseitäni! Huom. ajattelemaan. Sekin on mulle jo paljon, jos ottaa huomioon että oon lykännyt niiden ajattelua heinäkuusta. Yksi poliittisen historian ja kaksi mediatutkimuksen esseetä ja saisin ne kirotut approt valmiiksi. Äyks. Päätin olla vaatimatta itseltäni mitään Teoksia kunhan saisin ne vain valmiiksi. Vihaan sitä kun jätän aina kaikki asiat viime tippaan, aina! Ja joka ikinen kerta kun alotan jotain uutta päätän, että nyt otat Milla ihan uuden asenteen tekemisiisi ja teet ne ajallaan, ehkä jopa etukäteen!
Niin varmaan joo. Sitä taitaa olla sokea omille puutteilleen.
Oltiin lauantaina viettämässä siis mukavaa humaltumisiltaa joka olikin mukava siihen saakka kunnes kerittiin Salon yökerhomekkaan. Eieiei sitä ei vaan jaksa. Hyvä puoli paikassa on se että siellä törmää aina jonkinnäköisiin tuttuihin joita ei muutoin tule nähtyä, nytkin näin yhden ihanan tytön jota en ole nähnyt sitten yläasteen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa kun liukastuin portaissa törryyttäen ne persmäkeä alas huomasin, ettei mulla olekaan kivaa. Olin liian väsynyt nauramaan edes itselleni. Lähdin siis kotiin.
Nyt odotan että inspiraatio iskee aiheesta "mitä historian tutkimus mielestäsi on?". Inspiraatiota odotellessani taidan katsoa Muukalaiset junassa, oon vasta kesän aikana tajunnut ruveta käyttämään hyödykseni kirjaston elokuvakokoelmia. Marilynitkin löytyvät sieltä melkein kaikki!
Sitä ennen painun mehunkeittoon.