Borta bra men...
Kotona taas!
Oma sänky! (Nariseva tosin.)
Tietokoneen ja internetin rajoittamaton käyttömahdollisuus! (Ainakin melkein.)
Omaa musiikkia omalta soittimelta!
Ystäviä!
On tää taas niin kivaa. Ainakin vähän aikaa.
Mitä siis tein "kesä"lomallani? (Kaks aurinkoista päivää kahden viikon aikana! On sekin sentään jotain.)
Heti kun työsopimukseni Nokian monitoimihenkilönä päättyi, hyppäsin junaan kohti pohjoista. Kävin Kemijärvellä tosin tossa keväälläkin mutta ei kesä ole kesä ellei sinne pääse. En sitäpaitsi edes muista oonko koskaan ollut siellä ruskan aikaan. Voi kun oli kyllä hienoa. Valloitettiin Letun kanssa eräänä perjantaina Pyhän Noitatunturi puolivahingossa, ei satuttu tietämään että viattoman näköiset pitkospuut johtavat lopulta helvetillisen kapuamisen jälkeen ihan hirmuisen korkeelle. Oon sitten kiivennyt tunturillekin! Taas yksi asia suoritettu "Tee tämä ennenkuin kuolet" -listaltani. Jostain syystä listalla on paljon tuollaisia ylös- ja alaspäin tähtääviä juttuja. Niinkuin laskuvarjohyppyjä ja koralliriuttasukelluksia. Ääripäistä ääripäihin, korkeelta kuivasta ja kylmästä alas lämpimään märkään. Hmm. (Ei mulla oikeasti sellaista listaa ole mutta olisi mukava tehdä, ehkä. Se voisi kyllä olla vaarallisen katkeroitumisen aihe sitten myöhemmin kuolintoreissa maatessani joten ehkä pidän tuota listaa vain pääni sisässä mistä se kyllä haihtuu.)
Mummun lellittävänä oli mukavaa, vietin valehtelematta kaksi kokonaista päivää vain maaten ja lukien. Muutkin päivät sisälsivät runsaasti makoilua, leffojen katselemista, lukemista, pienten serkkujen hoitoa, saunomista ja syömistä. Ah. No, sai serkkurakkaani mut houkuteltua myös vähän ulos tallustelemaan, eikä miten tahansa vaan SAUVOJEN kera. Huh. Mä olen mummoutumassa hyvää vauhtia, elvyttelin myös elähtyneen virkkaustaitoni huippuunsa, tuloksena maailman hienoin kaulaliina ja ruman värinen poncho. Tai no ei ruman vaan erikoisen. Mun täytyy ehkä kerätä vähäsen rohkeutta ja elämänkokemusta jotta uskallan käyttää sitä...
Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumassa Rovaniemen yöelämään. Oikein mukavaa oli vaikka olikin kokoajan sellainen tietty ulkopuolisen tunkeilijan olotila. Tiijättekö. Baarissa ei uskaltanut katsoa ihmisiä kohti ettei ne vaan huomaa että mä olen huijari, en mä asu täällä. Anteeksi kauheesti.
Ja hahaa! Olen myös ostanut ekaa kertaa elämässäni viinaa! Voi näitä elämän pieniä iloja. Huomasin myös että karpalomehu on maailman parasta lantrinkia. Sen lisäksi siis että se on myös maailman parasta mehua.
Saavuin siis etelään tiistai-aamuna ja vietin pari päivää Espoossa, leikin maailman parasta tyttöystävää ja tapasin Jasminin. Hän oli muuttanut työnantajansa vanhaan asuntoon "paremman" puutteessa, tämä asunto käsitti kaksikerroksisen paritalon puolikkaan maailman isoimmalla ikkunalla ja marmorilattialla. Hihitettiin, juotiin kaljaa, parannettiin maailmaa ja ihmeteltiin mihin isokenkäiset niitä rahoja nykyään syytävät. Tiesittekö, että Kela suunnittelee tulevaisuudessa korvaavansa vain lääkkeitä satunnaisesti käyttäville? Näin saataisiin lääkkeiden väärinkäyttäjät kuriin! No niin varmaan joo! Kun tuo systeemi on aluperin suunniteltu juuri sydänpotilaille, sokeritautisille yms. lääkkeiden varassa jatkuvasti oleville joilla ei niihin muutoin välttämättä olisi varaa. Ja nyt ruvetaan leikkimään huumepoliisia heidän kustannuksellaan! Aaaargh! Tekisi mieleni mennä huutamaan jollekin. (Vapaaehtoisia?)
Nyt siis odottelen jännityksellä milloin postiluukusta tupsahtaa tieto siitä, mihin päin Englantia pääsen. Aivan! Sain viimein hakupaperit lähetettyä ja kun soitin nimenomaiseen toimistoon niin ne lupailivat pikaista yhteydenottoa.
Aivan hirveän levoton olo, tuntuu ettei jaksa olla paikallaan. Ensi viikolla lähden kiertämään Turkua ja ystävieni uusia kämppiä. Jännittävää.
Olisi ihan hirveästi lisääkin kerrottavaa mutta ehkä jatkan myöhemmin. Nyt täytyy jatkaa laukkujen purkamista...
Oma sänky! (Nariseva tosin.)
Tietokoneen ja internetin rajoittamaton käyttömahdollisuus! (Ainakin melkein.)
Omaa musiikkia omalta soittimelta!
Ystäviä!
On tää taas niin kivaa. Ainakin vähän aikaa.
Mitä siis tein "kesä"lomallani? (Kaks aurinkoista päivää kahden viikon aikana! On sekin sentään jotain.)
Heti kun työsopimukseni Nokian monitoimihenkilönä päättyi, hyppäsin junaan kohti pohjoista. Kävin Kemijärvellä tosin tossa keväälläkin mutta ei kesä ole kesä ellei sinne pääse. En sitäpaitsi edes muista oonko koskaan ollut siellä ruskan aikaan. Voi kun oli kyllä hienoa. Valloitettiin Letun kanssa eräänä perjantaina Pyhän Noitatunturi puolivahingossa, ei satuttu tietämään että viattoman näköiset pitkospuut johtavat lopulta helvetillisen kapuamisen jälkeen ihan hirmuisen korkeelle. Oon sitten kiivennyt tunturillekin! Taas yksi asia suoritettu "Tee tämä ennenkuin kuolet" -listaltani. Jostain syystä listalla on paljon tuollaisia ylös- ja alaspäin tähtääviä juttuja. Niinkuin laskuvarjohyppyjä ja koralliriuttasukelluksia. Ääripäistä ääripäihin, korkeelta kuivasta ja kylmästä alas lämpimään märkään. Hmm. (Ei mulla oikeasti sellaista listaa ole mutta olisi mukava tehdä, ehkä. Se voisi kyllä olla vaarallisen katkeroitumisen aihe sitten myöhemmin kuolintoreissa maatessani joten ehkä pidän tuota listaa vain pääni sisässä mistä se kyllä haihtuu.)
Mummun lellittävänä oli mukavaa, vietin valehtelematta kaksi kokonaista päivää vain maaten ja lukien. Muutkin päivät sisälsivät runsaasti makoilua, leffojen katselemista, lukemista, pienten serkkujen hoitoa, saunomista ja syömistä. Ah. No, sai serkkurakkaani mut houkuteltua myös vähän ulos tallustelemaan, eikä miten tahansa vaan SAUVOJEN kera. Huh. Mä olen mummoutumassa hyvää vauhtia, elvyttelin myös elähtyneen virkkaustaitoni huippuunsa, tuloksena maailman hienoin kaulaliina ja ruman värinen poncho. Tai no ei ruman vaan erikoisen. Mun täytyy ehkä kerätä vähäsen rohkeutta ja elämänkokemusta jotta uskallan käyttää sitä...
Olin myös ensimmäistä kertaa elämässäni tutustumassa Rovaniemen yöelämään. Oikein mukavaa oli vaikka olikin kokoajan sellainen tietty ulkopuolisen tunkeilijan olotila. Tiijättekö. Baarissa ei uskaltanut katsoa ihmisiä kohti ettei ne vaan huomaa että mä olen huijari, en mä asu täällä. Anteeksi kauheesti.
Ja hahaa! Olen myös ostanut ekaa kertaa elämässäni viinaa! Voi näitä elämän pieniä iloja. Huomasin myös että karpalomehu on maailman parasta lantrinkia. Sen lisäksi siis että se on myös maailman parasta mehua.
Saavuin siis etelään tiistai-aamuna ja vietin pari päivää Espoossa, leikin maailman parasta tyttöystävää ja tapasin Jasminin. Hän oli muuttanut työnantajansa vanhaan asuntoon "paremman" puutteessa, tämä asunto käsitti kaksikerroksisen paritalon puolikkaan maailman isoimmalla ikkunalla ja marmorilattialla. Hihitettiin, juotiin kaljaa, parannettiin maailmaa ja ihmeteltiin mihin isokenkäiset niitä rahoja nykyään syytävät. Tiesittekö, että Kela suunnittelee tulevaisuudessa korvaavansa vain lääkkeitä satunnaisesti käyttäville? Näin saataisiin lääkkeiden väärinkäyttäjät kuriin! No niin varmaan joo! Kun tuo systeemi on aluperin suunniteltu juuri sydänpotilaille, sokeritautisille yms. lääkkeiden varassa jatkuvasti oleville joilla ei niihin muutoin välttämättä olisi varaa. Ja nyt ruvetaan leikkimään huumepoliisia heidän kustannuksellaan! Aaaargh! Tekisi mieleni mennä huutamaan jollekin. (Vapaaehtoisia?)
Nyt siis odottelen jännityksellä milloin postiluukusta tupsahtaa tieto siitä, mihin päin Englantia pääsen. Aivan! Sain viimein hakupaperit lähetettyä ja kun soitin nimenomaiseen toimistoon niin ne lupailivat pikaista yhteydenottoa.
Aivan hirveän levoton olo, tuntuu ettei jaksa olla paikallaan. Ensi viikolla lähden kiertämään Turkua ja ystävieni uusia kämppiä. Jännittävää.
Olisi ihan hirveästi lisääkin kerrottavaa mutta ehkä jatkan myöhemmin. Nyt täytyy jatkaa laukkujen purkamista...