Viimeinen.
Viimeinen paivitykseni Englannista.
(Huom. dramaattinen aloitukseni!)
Enpa juuri ole kauhean aktiivinen taalla muutenkaan ollut kun on pitanyt tehda vahan kaikkea muutakin kuin vain istua tassa yberkalliin internetkoneen aaressa mutta nyt on pakko.
Oon viettanyt viimeiset viikot viilettaen pitkin ja poikin ja se tuntuu joka aamu heratessa, vasymys nakyy silmissa (ja silmien alla) ja siina etta koko ajan itkettaa. (Vaikka luulen etta pelottavan lahella oleva lahtonikin on mua pikkasen herkistanyt..) Seuraavat kaksi viikkoa kotona vietan nukkuen ja syoden salaattia. Oon nauttinut elamastani niin etta paluu kotiin tuntuu (niin hirvealta kuin se kuulostaakin) kamalalta. Ei silla etta haluaisin enaa jaada tanne, Potters voi mun puolestani hukkua homeisiin kylppareihinsa ja likasiin laseihinsa ranskalaisista nyt puhumattakaan, mutta silti paluu "arkeen" kammottaa.
Voisin niin elaa tamankaltaista elamaa enemmankin.
Vakaa paatokseni on, etta jos nyt(kaan) eivat koulut (tai, no, turha mun monikossa on puhua, KOULU, se ainoa johon ennakkotehtavat sain vasattya) mua halua niin seuraava kohteeni on joko Australia, Etela-Amerikka tai jokin sootti keski-Euroopan maa. Katsellaan...
Olin eilen illalla viimeista kertaa toissa ja voi etta etta oli kamalaa ja ihanaa. Olin yksinani terassibaarissamme saalien itseani puoli kahteentoista asti kunnes asiakkaat alkoivat viimein valumaan sisaan ja sita seurasi rankimmat tunnit toissa ikina. Vieraat juhlivat viimeista paasiaislomailtaansa ja se kylla tuntui. Meilta loppui kalja, lasit ja jaat. Yrita siina sitten hymyilla, tarjoilusta puhumattakaan.
Loppuillasta vahan hellitti ja vakioesiintyjamme omistivat mulle lauluja (sain koko baarin taputtamaan mulle, hih) ja poika vei mut tanssimaan kesken tyovuoroni. :) Jotain hyvaa on sentaan siina etta on saanut ystavia managereistamme.. (Vaikka eivat ne mua enaa ois voineet erottakaan...!)
Tanaan ollaan menossa jalleen keilaamaan ja illalla terassille juhlimaan mua, aion nauttia useamman taysinaisen pintin kun viela voi. Ben kertoi jarkyttyneensa kun oli ollut lomallaan Suomessa ja baarimikot kehtasivat tarjoilla vajaita tuoppeja. :) Ei ole enkkupintin voittanutta.
Oon pakannut melkein kaiken mutta silti pitaisi viela siivota. Kamppani oli tullessani kylla sen nakonen ettei sita kukaan koskaan ollut siivonnut, miks mun pitais?? Ei huvita. Oon kirjoittanut laksiaiskirjetta eraalle enka osaa lopettaa.
Voi etta vihaan hyvasteja.
Vihaan joitain ihmisia jotka sanovat etta "eivat naa oo jaahyvaiset, kylla me viela tullaan nakemaan, ma tuun kaymaan Suomessa tai sa tuut mun luo, yadayadayada".. Ei se aina vaan toimi niin. Ei vaikka halua loytyis. Sen takia yritan kohdella kaikkia niinkun nahtaisiin viimeisen kerran, vaikkei sita koskaan tieda. Halusin niin tulla kaymaan taalla kesan alussa mutta en tieda mita tuleva tyonantajani asiaan suhtautuu..
Huomenaamulla lahetaan pojan kanssa ajamaan Lontooseen, vietetaan kaupungissa paiva ja lentokenttahotellissa yo. Naan siis Lontooni viela, jipii!
Jaainiin, Lowestoftin poliisi on kylla pyllysta. Tein rikosilmotuksen kamerastani kaks viikkoa sitten, ne viela soittivat peraan etta missa se tarkalleen varastettiin yms. ja nyt kun viime viikolla kavin laitoksella ihmettelemassa etta missas mun rikosnumero on niin missaan ei nay edes dokumenttia siita etta oon ilmotuksen kaynyt tekemassa! Jonathan soitti sinne tanaan ja turhien minuuttien jalkeen hanet yhdistettiin ensin Great Yarmouthin poliisille, Lontoon poliisille ja lopuksi London Transportille. Josta seurasi se etta jouduin tayttamaan uuden rikosilmotuksen netissa. Voi aiti. Ei oo helppoo olla ulkomaalainen.
Nyt ihan tosi taytyy lahtea heittelemaan viimeiset tavarat laukkuihin ja pyyhkimaan pikkasen polyja. Vessaa en pese varmasti, kamppikseni taytyy tasta lahin oikeasti opetella kayttamaan vessaharjaa. Hihi.
Ajoin muuten tanaan taas autoa! Voi kun sita olikin ikava. Toivottavasti aiti antaa mun ajaa lentokentalta kotiin. :)
Ma oon kohta kotona.
Ajatus ei itseasiassa nyt tunnukaan hassummalta.
Finland, here I come!
(Huom. dramaattinen aloitukseni!)
Enpa juuri ole kauhean aktiivinen taalla muutenkaan ollut kun on pitanyt tehda vahan kaikkea muutakin kuin vain istua tassa yberkalliin internetkoneen aaressa mutta nyt on pakko.
Oon viettanyt viimeiset viikot viilettaen pitkin ja poikin ja se tuntuu joka aamu heratessa, vasymys nakyy silmissa (ja silmien alla) ja siina etta koko ajan itkettaa. (Vaikka luulen etta pelottavan lahella oleva lahtonikin on mua pikkasen herkistanyt..) Seuraavat kaksi viikkoa kotona vietan nukkuen ja syoden salaattia. Oon nauttinut elamastani niin etta paluu kotiin tuntuu (niin hirvealta kuin se kuulostaakin) kamalalta. Ei silla etta haluaisin enaa jaada tanne, Potters voi mun puolestani hukkua homeisiin kylppareihinsa ja likasiin laseihinsa ranskalaisista nyt puhumattakaan, mutta silti paluu "arkeen" kammottaa.
Voisin niin elaa tamankaltaista elamaa enemmankin.
Vakaa paatokseni on, etta jos nyt(kaan) eivat koulut (tai, no, turha mun monikossa on puhua, KOULU, se ainoa johon ennakkotehtavat sain vasattya) mua halua niin seuraava kohteeni on joko Australia, Etela-Amerikka tai jokin sootti keski-Euroopan maa. Katsellaan...
Olin eilen illalla viimeista kertaa toissa ja voi etta etta oli kamalaa ja ihanaa. Olin yksinani terassibaarissamme saalien itseani puoli kahteentoista asti kunnes asiakkaat alkoivat viimein valumaan sisaan ja sita seurasi rankimmat tunnit toissa ikina. Vieraat juhlivat viimeista paasiaislomailtaansa ja se kylla tuntui. Meilta loppui kalja, lasit ja jaat. Yrita siina sitten hymyilla, tarjoilusta puhumattakaan.
Loppuillasta vahan hellitti ja vakioesiintyjamme omistivat mulle lauluja (sain koko baarin taputtamaan mulle, hih) ja poika vei mut tanssimaan kesken tyovuoroni. :) Jotain hyvaa on sentaan siina etta on saanut ystavia managereistamme.. (Vaikka eivat ne mua enaa ois voineet erottakaan...!)
Tanaan ollaan menossa jalleen keilaamaan ja illalla terassille juhlimaan mua, aion nauttia useamman taysinaisen pintin kun viela voi. Ben kertoi jarkyttyneensa kun oli ollut lomallaan Suomessa ja baarimikot kehtasivat tarjoilla vajaita tuoppeja. :) Ei ole enkkupintin voittanutta.
Oon pakannut melkein kaiken mutta silti pitaisi viela siivota. Kamppani oli tullessani kylla sen nakonen ettei sita kukaan koskaan ollut siivonnut, miks mun pitais?? Ei huvita. Oon kirjoittanut laksiaiskirjetta eraalle enka osaa lopettaa.
Voi etta vihaan hyvasteja.
Vihaan joitain ihmisia jotka sanovat etta "eivat naa oo jaahyvaiset, kylla me viela tullaan nakemaan, ma tuun kaymaan Suomessa tai sa tuut mun luo, yadayadayada".. Ei se aina vaan toimi niin. Ei vaikka halua loytyis. Sen takia yritan kohdella kaikkia niinkun nahtaisiin viimeisen kerran, vaikkei sita koskaan tieda. Halusin niin tulla kaymaan taalla kesan alussa mutta en tieda mita tuleva tyonantajani asiaan suhtautuu..
Huomenaamulla lahetaan pojan kanssa ajamaan Lontooseen, vietetaan kaupungissa paiva ja lentokenttahotellissa yo. Naan siis Lontooni viela, jipii!
Jaainiin, Lowestoftin poliisi on kylla pyllysta. Tein rikosilmotuksen kamerastani kaks viikkoa sitten, ne viela soittivat peraan etta missa se tarkalleen varastettiin yms. ja nyt kun viime viikolla kavin laitoksella ihmettelemassa etta missas mun rikosnumero on niin missaan ei nay edes dokumenttia siita etta oon ilmotuksen kaynyt tekemassa! Jonathan soitti sinne tanaan ja turhien minuuttien jalkeen hanet yhdistettiin ensin Great Yarmouthin poliisille, Lontoon poliisille ja lopuksi London Transportille. Josta seurasi se etta jouduin tayttamaan uuden rikosilmotuksen netissa. Voi aiti. Ei oo helppoo olla ulkomaalainen.
Nyt ihan tosi taytyy lahtea heittelemaan viimeiset tavarat laukkuihin ja pyyhkimaan pikkasen polyja. Vessaa en pese varmasti, kamppikseni taytyy tasta lahin oikeasti opetella kayttamaan vessaharjaa. Hihi.
Ajoin muuten tanaan taas autoa! Voi kun sita olikin ikava. Toivottavasti aiti antaa mun ajaa lentokentalta kotiin. :)
Ma oon kohta kotona.
Ajatus ei itseasiassa nyt tunnukaan hassummalta.
Finland, here I come!