Päässä surisee
Nämä paremmat kuulokkeet puristavat aina silmälasit päätä vasteen niin, että niitä tulee nykineeksi tahtomattaankin. En osaisi kuitenkaan olla ilman, ne ovat niin osa omaa persoonaa -lasit siis. Kerran puhelimessa eräs tyyppi varmisti henkilöllisyyttäni: "Niin, olethan sä siis se, jolla on ne lasit?".
Kuuntelen tässä samalla kaikenlaista elektronista häröilyä, jota kaverini hellämielisesti tuputti päivemmällä. Eipä siinä, löydän näistä kyllä kivoja koukkuja. Se on kuitenkin vähän sama kuin jos menisin johonkin etniseen ravintolaan. Maut olisivat hyviä ja vatsa tulisi täyteen, mutta silti mikään ei voittaisi äidin perunamuusia. Hyvä välillä käyttää päätään toisenlaisessa äänimaisemassa, antaa sen kummastella tuota kaikkea paukuttelua ja sirinää joka puskee kulokkeista kohti vasaraa ja jalustinta. Kyllä mä oikeastaan pidän tästä.
Sellainen nörttipop on kuitenkin sydäntä lähellä senkin takia, että ne musiikintekijät muistuttavat eniten itseä. Ovat sitä porukkaa, joiden kanssa tykkäisi muutenkin hengailla, jonka takia heidät mielellään päästää kotistereoihinsakin. Näin tulin ajatelleeksi tänään kun punnitsin, mikä kaverini saa kuuntelemaan fanaattisesti tätä eikä sinne suuntaan taas tipu moppitukkarock. Tähän surinaan täytyy saada sellainen mellevä mielentila ja otan koko ajan kasvoilleni sellaista chillailevaa ilmettä, nyökyttelen suu mutrulla. Kohta alkaa naurattaa.
On minullakin hyllyssäni satunnaisia elekro-surinoita. Sillä saralla pidän sellaisista tietyllä tavalla vähän naiiveista saundeista.
Tänään taivas tummui ja alkoi tiputtaa vettä. Seisoin parvekkeella ja söin kaurapuuroa. Vähitellen tuuli alkoi yltyä ja sadepisarat rummuttivat tihenevään tahtiin parvekkeen kaidetta. Jyrähtely nousi jostakin kauempaa ja tuntui tulevan koko ajan lähemmäs. Seisoin naulittuna parvekkeella puristaen lusikkaa kädessäni ja katselin taivaanrantaa. Välillä ukkosen pauke sai miltei korvat lukkoon ja salamoiden välähtely häikäisi silmiä. Kurkottelin parvekkeelta sateeseen ja pyydystin vesipisaroita. Kosteudessa hiukseni vetäytyivät kiharoille.
Vähintään kerran kesässä kuuluu tulla oikein kunnon myräkkä. Pari lasta kirmasi alhaalla kävelytiellä muoviset leikkiaseet kädessään ja kiljahtelivat sadepisaroiden alla nauraen. Olisin halunnut juosta perään.
Kuuntelen tässä samalla kaikenlaista elektronista häröilyä, jota kaverini hellämielisesti tuputti päivemmällä. Eipä siinä, löydän näistä kyllä kivoja koukkuja. Se on kuitenkin vähän sama kuin jos menisin johonkin etniseen ravintolaan. Maut olisivat hyviä ja vatsa tulisi täyteen, mutta silti mikään ei voittaisi äidin perunamuusia. Hyvä välillä käyttää päätään toisenlaisessa äänimaisemassa, antaa sen kummastella tuota kaikkea paukuttelua ja sirinää joka puskee kulokkeista kohti vasaraa ja jalustinta. Kyllä mä oikeastaan pidän tästä.
Sellainen nörttipop on kuitenkin sydäntä lähellä senkin takia, että ne musiikintekijät muistuttavat eniten itseä. Ovat sitä porukkaa, joiden kanssa tykkäisi muutenkin hengailla, jonka takia heidät mielellään päästää kotistereoihinsakin. Näin tulin ajatelleeksi tänään kun punnitsin, mikä kaverini saa kuuntelemaan fanaattisesti tätä eikä sinne suuntaan taas tipu moppitukkarock. Tähän surinaan täytyy saada sellainen mellevä mielentila ja otan koko ajan kasvoilleni sellaista chillailevaa ilmettä, nyökyttelen suu mutrulla. Kohta alkaa naurattaa.
On minullakin hyllyssäni satunnaisia elekro-surinoita. Sillä saralla pidän sellaisista tietyllä tavalla vähän naiiveista saundeista.
Tänään taivas tummui ja alkoi tiputtaa vettä. Seisoin parvekkeella ja söin kaurapuuroa. Vähitellen tuuli alkoi yltyä ja sadepisarat rummuttivat tihenevään tahtiin parvekkeen kaidetta. Jyrähtely nousi jostakin kauempaa ja tuntui tulevan koko ajan lähemmäs. Seisoin naulittuna parvekkeella puristaen lusikkaa kädessäni ja katselin taivaanrantaa. Välillä ukkosen pauke sai miltei korvat lukkoon ja salamoiden välähtely häikäisi silmiä. Kurkottelin parvekkeelta sateeseen ja pyydystin vesipisaroita. Kosteudessa hiukseni vetäytyivät kiharoille.
Vähintään kerran kesässä kuuluu tulla oikein kunnon myräkkä. Pari lasta kirmasi alhaalla kävelytiellä muoviset leikkiaseet kädessään ja kiljahtelivat sadepisaroiden alla nauraen. Olisin halunnut juosta perään.