"I am thin and gorgeous"
Mua inhottaa olla näin katkera ja kateellinen! Osaisinpa lopettaa tällaisen ajattelun.
Tosin se vaan viestii siitä miten tyytymätön olen omaan elämääni. Ei sais verrata itseään muihin, mutta en mä vaan tiedä yhtään mitään missä mennään ja mitä tää elämä on ja mitä tapahtuu. Huomaan ajattelevani negatiivisesti ihmisistä, vain sen takia että olen tyytymätön itseeni. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan.
Sehän on sama ajattelutapa mitä kaikki inhottavat ihmiset käyttävät lytätessään jotakuta, joka on vähän enemmän esillä, pukeutuu näyttävästi tai vastaavaa. Koska heistä ei ole moiseen, ei kukaan muukaan saisi olla sellainen. Sitten päivitellään "huora, inhottava, huomionhakuinen, nolo". Yök. En halua muuttua yhdeksi noista lyttääjistä vain siksi, että satun olemaan kateellinen ja katkera.
Mun pitäis varmaan pitkästä aikaa suorittaa "tahdon"-lista, etten vaan jäisi junnaamaan paikalle ja unohtaisi tavoitteitani. Sellainen tahdon uusia alusvaatteita, tahdon jonkun kivan lakana-pussilakana-tyynyliinasetin, tahdon kivoja sisustusjuttuja. Mut myös sellainen tahdon päästä tasapainoon ja lakata keikkumasta rajalla, tahdon kokea onnen yksinäni, tahdon päästä sopuun itseni kanssa. Höttöä ja elämäntuskaa. Syvällinen lista ja turhamainen lista. Kunpa saisin edes itseni tekemään taas listoja, tai edes kirjoittamaan paperipäiväkirjaani. On se rankkaa kun pitäisi tehdä to-do-lista jossa lukisi "tee to-do-lista" mut ei sais edes sitä ekaa to-do-listaa tehtyä ja sit unohtais et piti kirjottaa to-do-lista.
Sitten ihan eri aiheeseen: Mitä järkeä merkata blogiin kuvien lähdemerkinnät, jos niissä sanotaan vaan "Kuvat: tumblr" tai "googlen kuvahaku" tai "we♥it". Mikään näistä ei ole oikea lähde, eikä kerro mitään esim. kuvien ottajista, tekijöistä tai kenelle tekijänoikeudet kuuluvat. Tumblrin kaltaisten palveluiden avulla on kyllä niin helppo unohtaa, että hienoilla kuvilla on oikeasti tekijät, jotka ovat nähneet vaivaa ja ansaitsisivat ainakin maininnan tai kunnioitusta tai jotain. Oon kyllä varmaan joskus itsekin sortunut käyttämään muiden kuvia jossain merkinnöissäni, mutta nykyään olen suhteellisen varovainen.
Huomasin itse, että mun "taiteilema" muutaman merkinnän takainen "vittu kun olen herkkä"-kuva on lähtenyt leviämään, jollain kaverin kaverilla oli se facebook-profiilikuvana. :D Se oli ehkä sinänsä arvattavissakin, olin vain huvittunut kun huomasin tämän, koska se oli ihan vitsillä tehty kuva. Mutta koska olen itse näin tällainen "ah, huomiota, kehukaa minua!" niin jos joku lähtisi levittämään jotain mun tosissani väsäämää kuvaa random tumblr-kuvana niin kyllä mua vähän harmittaisi, kun en saisi tunnustusta työstäni. En mä osaa edes perustella loppujen lopuksi, miksi kaikki kopioiminen ja matkiminen sun muu tuntuu niin ikävältä, koska kaikki on jo tehty ja itsekin otan vaikutteeni jostain, kaikkihan ottavat. Kai se on just se uniikkiuden illuusio mikä sitten särkyy kun oh my god - jollain onkin samanlainen hiuspinni kun mulla!
Tosin se vaan viestii siitä miten tyytymätön olen omaan elämääni. Ei sais verrata itseään muihin, mutta en mä vaan tiedä yhtään mitään missä mennään ja mitä tää elämä on ja mitä tapahtuu. Huomaan ajattelevani negatiivisesti ihmisistä, vain sen takia että olen tyytymätön itseeni. Eihän sellainen nyt tule kuuloonkaan.
Sehän on sama ajattelutapa mitä kaikki inhottavat ihmiset käyttävät lytätessään jotakuta, joka on vähän enemmän esillä, pukeutuu näyttävästi tai vastaavaa. Koska heistä ei ole moiseen, ei kukaan muukaan saisi olla sellainen. Sitten päivitellään "huora, inhottava, huomionhakuinen, nolo". Yök. En halua muuttua yhdeksi noista lyttääjistä vain siksi, että satun olemaan kateellinen ja katkera.
Mun pitäis varmaan pitkästä aikaa suorittaa "tahdon"-lista, etten vaan jäisi junnaamaan paikalle ja unohtaisi tavoitteitani. Sellainen tahdon uusia alusvaatteita, tahdon jonkun kivan lakana-pussilakana-tyynyliinasetin, tahdon kivoja sisustusjuttuja. Mut myös sellainen tahdon päästä tasapainoon ja lakata keikkumasta rajalla, tahdon kokea onnen yksinäni, tahdon päästä sopuun itseni kanssa. Höttöä ja elämäntuskaa. Syvällinen lista ja turhamainen lista. Kunpa saisin edes itseni tekemään taas listoja, tai edes kirjoittamaan paperipäiväkirjaani. On se rankkaa kun pitäisi tehdä to-do-lista jossa lukisi "tee to-do-lista" mut ei sais edes sitä ekaa to-do-listaa tehtyä ja sit unohtais et piti kirjottaa to-do-lista.
Sitten ihan eri aiheeseen: Mitä järkeä merkata blogiin kuvien lähdemerkinnät, jos niissä sanotaan vaan "Kuvat: tumblr" tai "googlen kuvahaku" tai "we♥it". Mikään näistä ei ole oikea lähde, eikä kerro mitään esim. kuvien ottajista, tekijöistä tai kenelle tekijänoikeudet kuuluvat. Tumblrin kaltaisten palveluiden avulla on kyllä niin helppo unohtaa, että hienoilla kuvilla on oikeasti tekijät, jotka ovat nähneet vaivaa ja ansaitsisivat ainakin maininnan tai kunnioitusta tai jotain. Oon kyllä varmaan joskus itsekin sortunut käyttämään muiden kuvia jossain merkinnöissäni, mutta nykyään olen suhteellisen varovainen.
Huomasin itse, että mun "taiteilema" muutaman merkinnän takainen "vittu kun olen herkkä"-kuva on lähtenyt leviämään, jollain kaverin kaverilla oli se facebook-profiilikuvana. :D Se oli ehkä sinänsä arvattavissakin, olin vain huvittunut kun huomasin tämän, koska se oli ihan vitsillä tehty kuva. Mutta koska olen itse näin tällainen "ah, huomiota, kehukaa minua!" niin jos joku lähtisi levittämään jotain mun tosissani väsäämää kuvaa random tumblr-kuvana niin kyllä mua vähän harmittaisi, kun en saisi tunnustusta työstäni. En mä osaa edes perustella loppujen lopuksi, miksi kaikki kopioiminen ja matkiminen sun muu tuntuu niin ikävältä, koska kaikki on jo tehty ja itsekin otan vaikutteeni jostain, kaikkihan ottavat. Kai se on just se uniikkiuden illuusio mikä sitten särkyy kun oh my god - jollain onkin samanlainen hiuspinni kun mulla!
