Voi vitsi, onpa ollut hyvä päivä. Kävin kehittämässä kuvia (näet kuvat
täältä.) ja hippikaupoissa etsimässä halpaa hennaa. Olen laiska, enkä jaksanut koukata hakaniemen kautta, joten jouduin tyytymään ruohonjuuren törkykalliiseen hennaan. Pöh... Sitten kun tulin kotiin, olin niin innoissani valokuvien skannaamisesta, että unohdin laittaa hennavärin päähäni. No, huomenna sitten kai.
Olisipa filmin kehittäminen halvempaa.
Pienenpieni ahdistus tulevaisuudesta ja menneisyydestä hiipii jossain päin takaraivoa. Inhottavaa.
Mua ärsyttää, kun on niin vähän ihmisiä, joille uskallan vaan soittaa "moi, ootko kaupungilla?/Moi, haluisitko nähdä nyt?" spontaanisti. Sitten niitä jotka ovat fyysisesti liian kaukana, on senkin edestä. Mut ei sekään niistä ihmisistä johdu, etten uskalla soittaa, vaan musta itsestäni. Kun otan sit jotain paineita, ajatellen että mun pitäisi jotenkin emännöidä sitä tapaamista tai tietää mitä sanoa tai viihdyttää, ettei vois vaan pyytää istumaan nurmikolle tai pyörimään päämäärättä mun kanssa. Pitääki kehittää aina itselleen kaikesta niin suuret ongelmat.