Taidan sitten olla virallisesti säälittävä, kun on mennyt vasta 4 päivää Alpon lähdöstä, ja mä itken ikävääni jo ja tuntuu kun siitä olisi viikkoja.
Eniten tässä risoo se, että ei ole mahdollisuutta nähdä kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Jos tietäisin, että voin vain mennä Alpon luokse, ei tämä 4 päivää tuntuisi missään. Olisi mukavaa jos olisi
(
Read more... )
Nykyään Matti asuu mun luona, mikä ei aluksi ollut tarkoitus (paitsi salatarkoitus). Sillä ei ollut Oulussa mitään koulun tai työpaikan veroista sitovaa elämää, joten se päätti muuttaa pääkaupunkiseudulle mun kämpän kautta, mutta sitten se jatkomuuttaminen jotenkin jäi ja Matti jämähti mun kämppään.
Musta silti tuntuu, että takerrun edelleen liikaa. En mä edes haluaisi takertua, mutta se on niin syvälle varmaan lapsuuden turvattomuudesta juontava käyttäytymismalli, että ei se häviä niin helposti, kuin aluksi uskottelin. Mussa on jokin pelko, jonka takia olen omistushaluinen, jonka takia olen manipuloiva (esim. heittäydyn vaikeaksi) ja siksi tunnen syyllisyyttä ja mietin, olenko jotenkin Paha.
Ja. Mun piti tulla vastaamaan tähän heti kun huomasin, että olet vastannut kommenttiini. Anteeksi, että olen vähän hidas. Tai no, ehket sä kaivannut mun hölinöitä mitenkään, mutta mutta silti kin.
Kertominen on joskus vaikeaa, koska haluaa keskittyä ja paneutua siihen mitä sanoo, mikä vaatiikin energiaa, ja energiaa... Sitä metsästäessä.
Reply
Leave a comment