Voisin kirjoittaa DTM-bilemerkinnän mut kirjotankin nössön kaukosuhdemerkinnän.

Jan 09, 2011 23:54

Taidan sitten olla virallisesti säälittävä, kun on mennyt vasta 4 päivää Alpon lähdöstä, ja mä itken ikävääni jo ja tuntuu kun siitä olisi viikkoja.

Eniten tässä risoo se, että ei ole mahdollisuutta nähdä kuin kerran kahdessa kuukaudessa. Jos tietäisin, että voin vain mennä Alpon luokse, ei tämä 4 päivää tuntuisi missään. Olisi mukavaa jos olisi mahdollisuus. Ikävää suurentaa se, että seuraavan kerran vasta helmikuun puolella. Joka kerta kun Alpo lähtee, tuntuu kuin sydän särkyisi. Samanlaista erokipua rinnan alueella ja kuristus kurkulla: olet yksin nyt.

Meidän rytmi on vääränlainen. Ei ole varaa matkustaa edestakas koko ajan joten Alpo viettää liikaa aikaa kotona ja sitten liikaa aikaa täällä. Sitten hermostun kun olen liian pitkiä aikoja sen seurassa. Ja lopulta, kun se lähtee, niin ikävöin sitä jo juna-asemalla.

But oh my love, though our bodies may be parted
Though our skin may not touch skin
Look for me with the sun-bright sparrow
I will come on the breath of the wind

angst, alpo, turhautuminen, kipu, ikävä

Previous post Next post
Up