Kirjoitin molemmat näistä viime vuoden puolella, toisen erään oman tarinan innostamana, toisen taas jostain tuntemattomasta syystä. Molemmat tein yöllä. Jännä miten öisin tulee usein paras inspiraatio.

Mutta kuitenkin, tässä siis runoni.

Tunnen kauniin surun,
itkien tulevan kauhun.
Huudan, vaan hiljaisuus
kuulee, yön syleily.

Saa maa polveni
taipumaan ( Read more... )