ei mitään asiaa
Ostin lentolaukun ja lainasin Jupen vanhemminlta niiden isoimman matkalaukun. Nyt on jotain, minkä äärellä vaikeilla pakkaamisen ja valintojen mahdottomuutta.
Matkavakuutusasiat varmisteltu, laittoivat mut täyttämään lisää lappuja terveydentilastani viimeisen viiden vuoden ajalta. Pään reistaaminen ja atoopinen iho aiheuttivat niille ongelmointia, migreenistä en muistanut edes sanoa (kun se on niin arkipäiväistä). En taaskaan osannut, pitää varmaan soittaa sinne vielä.
Kelatäti oli hämmentynyt, kun kävin kyselemässä tuosta tukiasiasta. Katseli tietokantaa ja totesi, että "Ei me sulle olla mitään kirjettä tässä kuussa lähetetty." Joo, ette vissiin, tässä se kuitenkin ois. Soitto pääkonttoriin paljasti, että huoleni oli ihan aiheellinen. Pahoittelivat kovasti eikä tarvinnut edes anoa sitä tukea uudestaan, kun kerta olivat itse sekoilleet. Asiat pitäisi olla nyt kunnossa. (Jotenkin en kuitenkaan ihan luota tähän, vaan aion jättää Jupelle ne laput ja liitteet tänne valmiiksi täytettynä kirjekuoreen. Sen voi sitten tyrkätä postiin ja tuoet uudelleen anontaan, jos rahaa ei ala kuulua. Ei tarvii Bangkokista käsin alkaa enää riehoa.)
Oli ropea, jej. ♥ Ei haitannut, vaikka piti käydä autoilemassa grindwyn naapurikaupungista paikalle, oli sen arvoista. Wolven jätti 7th Sean pelikerran lopuksi ihan hirveään cliffhangeriin. Tuntuu, että pakahdun uteliaisuudesta seuraava pelikertaa odottaessa.
shaith vieraili, samoin fenomeeni. Tosin ensiksimainittu kävi ihan meillä yöpymässä asti (pakotin sen syömään kasvissosekeittoa, meillä ei nälissään hengailla), kun taas toista miehensä kanssa näin vain hetken aikaa kaupungilla. Huomennakin vielä olisi yksi rakas kyläilemään saapumassa. On ollut mukavaa nähdä ihmisiä vielä ennen lähtöä, tyhjä viikko muuttui melko yllättäen täydeksi tohinaksi. Ihan kuin ihmisille olisi jotenkin valjennut, että olen oikesti lähdössä pois. Moneksi kuukaudeksi. Ensi torstaina.
Joku pyysi joskus viime viikon loppupuolella, että pitäisin vielä läksiäiset itselleni (missä väissä muka?).Olisihan se voinut olla ajattelemisen arvoinen asia. Sitä olisi vain pitänyt ajatella jo aikoja sitten. Mutta koska minulla on aikaa, niin lähden veilä larpahtamaan. Taas viikonloppu Kimmyn ajatusmaailmaa ja oikeasti saaressa hengaamista, luultavasti tiedossa jännää ja vaikeaa olemista.
Matkavakuutusasiat varmisteltu, laittoivat mut täyttämään lisää lappuja terveydentilastani viimeisen viiden vuoden ajalta. Pään reistaaminen ja atoopinen iho aiheuttivat niille ongelmointia, migreenistä en muistanut edes sanoa (kun se on niin arkipäiväistä). En taaskaan osannut, pitää varmaan soittaa sinne vielä.
Kelatäti oli hämmentynyt, kun kävin kyselemässä tuosta tukiasiasta. Katseli tietokantaa ja totesi, että "Ei me sulle olla mitään kirjettä tässä kuussa lähetetty." Joo, ette vissiin, tässä se kuitenkin ois. Soitto pääkonttoriin paljasti, että huoleni oli ihan aiheellinen. Pahoittelivat kovasti eikä tarvinnut edes anoa sitä tukea uudestaan, kun kerta olivat itse sekoilleet. Asiat pitäisi olla nyt kunnossa. (Jotenkin en kuitenkaan ihan luota tähän, vaan aion jättää Jupelle ne laput ja liitteet tänne valmiiksi täytettynä kirjekuoreen. Sen voi sitten tyrkätä postiin ja tuoet uudelleen anontaan, jos rahaa ei ala kuulua. Ei tarvii Bangkokista käsin alkaa enää riehoa.)
Oli ropea, jej. ♥ Ei haitannut, vaikka piti käydä autoilemassa grindwyn naapurikaupungista paikalle, oli sen arvoista. Wolven jätti 7th Sean pelikerran lopuksi ihan hirveään cliffhangeriin. Tuntuu, että pakahdun uteliaisuudesta seuraava pelikertaa odottaessa.
shaith vieraili, samoin fenomeeni. Tosin ensiksimainittu kävi ihan meillä yöpymässä asti (pakotin sen syömään kasvissosekeittoa, meillä ei nälissään hengailla), kun taas toista miehensä kanssa näin vain hetken aikaa kaupungilla. Huomennakin vielä olisi yksi rakas kyläilemään saapumassa. On ollut mukavaa nähdä ihmisiä vielä ennen lähtöä, tyhjä viikko muuttui melko yllättäen täydeksi tohinaksi. Ihan kuin ihmisille olisi jotenkin valjennut, että olen oikesti lähdössä pois. Moneksi kuukaudeksi. Ensi torstaina.
Joku pyysi joskus viime viikon loppupuolella, että pitäisin vielä läksiäiset itselleni (missä väissä muka?).Olisihan se voinut olla ajattelemisen arvoinen asia. Sitä olisi vain pitänyt ajatella jo aikoja sitten. Mutta koska minulla on aikaa, niin lähden veilä larpahtamaan. Taas viikonloppu Kimmyn ajatusmaailmaa ja oikeasti saaressa hengaamista, luultavasti tiedossa jännää ja vaikeaa olemista.