On se vaikeaa, osa 3
(Sori, edelleen lähinnä laarilaata vaihdon järjestelystä, mutta jonnekin pitää kirjoitaa, ettei pää hajoa. Kun on monta liikkuvaa asiaa tässä jutussa. Plus että vaihtoon lähtijöiden pitää anyways pitää blogia koko prosessista, ja tätä on ennenkin käytetty koulutehtäviin.)
Laitoin tuossa muutama päivä sitten koordinaattorille nuo vaihtoehdoiksi valitsemani maat ja vähän jokaisesta hyviä ja huonoja puolia. Ihan siis sillä, että jos vaikka haluaisi antaa jotain neuvoja, mihin mahdolisesti on jo kiintiö täynnä yms yms. Vaihtokoordinaattori ilmoittikin sitten torstaina, että laittaa mun paperit vetämään kohti Tanskaa. Olin ilahtunut ja tietyllä tapaa helpottunut, se on sentään maalistan tutuin maa itselleni. Plus että joku teki päätöksen mun puolesta.
Mutta ei tämä toki näin helppoa ollut. Perjantaina tuli viesti, ettei laitakaan Tanskaan, vaan sittenkin Hollantiin nyt ensin, ja jos se feilaa, niin sitten vasta Tanskaan. Joten ihan yhtä epävarmassa tilanteessa olen kohdemaan kanssa taas, ja ne Kelan ja muiden byrokratian rattaiden paperit istuu pöydänkulmalla tyhjän panttina kunnes harjoittelumaa on tiedossa. Ihmettely jatkuu, mutta ainakin homma liikkuu johonkin suuntaan. Toivottavasti. Haluan ihan tosissani lähteä johonkin.
Ja Solmukohta oli ihan älyttömän hieno kokemus. Paljon satunnaismuuttujia, ankkapalloa ja uusia ihmisiä. Ihan itse ja ilman kenenkään apua (esittelyjä joltakin, tai että olisi kaverin kaveri ja hengaisi samassa porukassa) tutustuin jopa yhteen ihmiseen. Siis minä. Menin vaan juttelemaan jollekin. Ja se hakeutui itse jatkossa juttelemaan ja hengaamaan mun seuraan. n__n Mutta joo, tapahtuma ja tapahtumat sisälsivät materiaalia, josta pitää ehkä avautua debrieffi-henkisesti ihan omana entrynään. Nyt sanon vain, että on hakattu ja autuas olo.
Laitoin tuossa muutama päivä sitten koordinaattorille nuo vaihtoehdoiksi valitsemani maat ja vähän jokaisesta hyviä ja huonoja puolia. Ihan siis sillä, että jos vaikka haluaisi antaa jotain neuvoja, mihin mahdolisesti on jo kiintiö täynnä yms yms. Vaihtokoordinaattori ilmoittikin sitten torstaina, että laittaa mun paperit vetämään kohti Tanskaa. Olin ilahtunut ja tietyllä tapaa helpottunut, se on sentään maalistan tutuin maa itselleni. Plus että joku teki päätöksen mun puolesta.
Mutta ei tämä toki näin helppoa ollut. Perjantaina tuli viesti, ettei laitakaan Tanskaan, vaan sittenkin Hollantiin nyt ensin, ja jos se feilaa, niin sitten vasta Tanskaan. Joten ihan yhtä epävarmassa tilanteessa olen kohdemaan kanssa taas, ja ne Kelan ja muiden byrokratian rattaiden paperit istuu pöydänkulmalla tyhjän panttina kunnes harjoittelumaa on tiedossa. Ihmettely jatkuu, mutta ainakin homma liikkuu johonkin suuntaan. Toivottavasti. Haluan ihan tosissani lähteä johonkin.
Ja Solmukohta oli ihan älyttömän hieno kokemus. Paljon satunnaismuuttujia, ankkapalloa ja uusia ihmisiä. Ihan itse ja ilman kenenkään apua (esittelyjä joltakin, tai että olisi kaverin kaveri ja hengaisi samassa porukassa) tutustuin jopa yhteen ihmiseen. Siis minä. Menin vaan juttelemaan jollekin. Ja se hakeutui itse jatkossa juttelemaan ja hengaamaan mun seuraan. n__n Mutta joo, tapahtuma ja tapahtumat sisälsivät materiaalia, josta pitää ehkä avautua debrieffi-henkisesti ihan omana entrynään. Nyt sanon vain, että on hakattu ja autuas olo.