Mod solnedgangen.
Lähettelin työpaikkahakemuksia. Kesätyöstressi saapuu joka vuosi yhtä varmasti kuin muuttolinnut. Hain harjoittelupaikkoja mm. Eviralta, Valviralta ja Metlalta. Olisi huippua saada vihdoinkin omaan alaan edes jotenkin liittyviä töitä. Mutta pääasia on, että saisi edes jotain työtä kesäksi. Nauratti aika lailla, kun huomasin ilmoituksen, jossa haettiin kesätyöntekijöitä CERNiin Sveitsiin. Jos olisin opiskellut vähän enemmän fysiikkaa, niin olisin voinut vaikka hakea sinne. On lohdullista ajatella, että maailma on avoinna ja hienoja työpaikkoja kyllä on olemassa luonnontieteilijöillekin. World is an oyster vai miten se nyt menikään.
Ette arvaa, miten älyttömän tuskaa oli lukea genetiikan sivuaineen lopputenttiin, siis yli 600 sivua englanniksi käsittäneeseen kirjatenttiin. Yleensä minun ei tarvitse pakottaa itseäni lukemaan genetiikkaa. Mutta oli hirveä kokemus kahlata kyseistä opusta läpi, sillä siinä olevat asiat olivat suurelta osin minulle ennestään tuttuja. Luin siis samoja asiakokonaisuuksia, joita olen tankannut jo joka tapauksessa viimeiset kahdeksan vuotta. Tottakai yliopistotasolla mennään asioihin syvällisemmin ja niin pois päin. Ymmärrän, että opiskelijoilta on kysyttävä perusteiden hallintaa. Sanonpa vain, että oli puuduttavaa touhua. Onneksi tenttiin tuli mainioita kysymyksiä ja onnistuin saamaan arvosanaksi nelosen. Tentissä on ihan viihdyttävää istua silloin, kun tietää pystyvänsä vastaamaan suht järkevästi.
Vähän kyllä risoi se, että kys. tentissä kysyttiin selittämään Hardy-Weinbergin tasapainoa muuttavat tekijät. Blaaah. COME ON. Joka ikinen aloitteleva ekologi, biologi tai kuka tahansa populaatiogenetiikkaan koskaan törmännyt ihminen osaa vastata tuohon vaikka unissaan. Muistaakseni jo lukiossa käsiteltiin H-W:n tasapainolakia ja meillä se esiintyi yliopistossa heti ensimmäisellä ekologian peruskurssilla. En mitenkään väheksy perusasioita, mutta tuntuu vain, että pää hajoaa tylsyydestä, jos aina joutuu kohtaamaan samat asiat. Nämä pirun loppukuulustelut ovat kyllä siis varsinaisia valopilkkuja opiskelijan taipaleella.
Ette arvaa, miten älyttömän tuskaa oli lukea genetiikan sivuaineen lopputenttiin, siis yli 600 sivua englanniksi käsittäneeseen kirjatenttiin. Yleensä minun ei tarvitse pakottaa itseäni lukemaan genetiikkaa. Mutta oli hirveä kokemus kahlata kyseistä opusta läpi, sillä siinä olevat asiat olivat suurelta osin minulle ennestään tuttuja. Luin siis samoja asiakokonaisuuksia, joita olen tankannut jo joka tapauksessa viimeiset kahdeksan vuotta. Tottakai yliopistotasolla mennään asioihin syvällisemmin ja niin pois päin. Ymmärrän, että opiskelijoilta on kysyttävä perusteiden hallintaa. Sanonpa vain, että oli puuduttavaa touhua. Onneksi tenttiin tuli mainioita kysymyksiä ja onnistuin saamaan arvosanaksi nelosen. Tentissä on ihan viihdyttävää istua silloin, kun tietää pystyvänsä vastaamaan suht järkevästi.
Vähän kyllä risoi se, että kys. tentissä kysyttiin selittämään Hardy-Weinbergin tasapainoa muuttavat tekijät. Blaaah. COME ON. Joka ikinen aloitteleva ekologi, biologi tai kuka tahansa populaatiogenetiikkaan koskaan törmännyt ihminen osaa vastata tuohon vaikka unissaan. Muistaakseni jo lukiossa käsiteltiin H-W:n tasapainolakia ja meillä se esiintyi yliopistossa heti ensimmäisellä ekologian peruskurssilla. En mitenkään väheksy perusasioita, mutta tuntuu vain, että pää hajoaa tylsyydestä, jos aina joutuu kohtaamaan samat asiat. Nämä pirun loppukuulustelut ovat kyllä siis varsinaisia valopilkkuja opiskelijan taipaleella.