Hey, Oscar..!
Saattaa olla hyvinkin naurettavaa, kuinka peloissani olin spoilereiden suhteen matkalla, töissä ja matkalla kotiin. En laittanut aamulla radiota (kuten on tapanani) tai televisiota päälle, en hakenut lehteä (vaikka vakuutin itselleni ettei voittajien lista olisi ehtinyt painoon). Mutta sitten kun istuin juna-asemalla, kahvilan radiosta odotushuoneeseen kantautuva monotoninen naisääni kertoo Katen voittaneen parhaan naispääosan ja sen perään kuulen vielä osan kiitospuheesta. Joo, kiitti! Noh, kyllähän minä tuon tiesin, koska Kate oli yksinkertaisesti niin mahtava. Joten en kanna kaunaa. Töissä tajusin, että työpöydälläni on radio, jota kollegani tykkää kuunnella ja josta tulee uutisia ja lähetyksiä, joiden juontajista on varmasti todella hauska keskustella yön voittajista. Pyysin siis josko voisin kääntää radion hiljemmalle ja kuuntelin kuulokkeiden kautta Mugglecastia aika hiton kovalla. Meneekö yli? Toisaalta minä olin yksi niistä, jotka tunkivat korvatulpat korviinsa Lontoossa heti saatuaan Harry Potter and the Deathly Hallowsin käteensä ja kulkivat siten hostellille asti.
Pääsin sitten kotiin, kokkasin itselleni herkullista ruokaa tilaisuuden henkeen (jokainen voi itse miettiä, kuinka hyvin jauheliha-aurinkokuivattutomaatti-chili-kastike riisillä ja pakastevihanneksilla kolmen voisilmäpullan ja stracciatella-jäätelön seuraamana sopii Oscareihin) ja aloitin kuuden tunnin putken.
Tässä huomioita punaiselta matolta:
1. Emile Hirsch ja valkoinen nauha suvaitsevuudelle, tasa-arvolle ja oman mielipiteensä ääneen sanomiselle! Erittäin sopivaa, Emile on hyvä jätkä!
2. Jenkkijuontajat matolla ensimmäisen kaksituntisen ajan olivat selvästikin nalkitettu hommaan, Randolph Duke sai sentään arvostella muotia, mutta parilla joka otti vastaan netin kautta lähetettyjä kysymyksiä ei ollut muuta tehtävää kuin tarkkailla Twitteriä ja ontheredcarpet.comia. Minua muuten kyrpi Randolph aikalailla. Jätkä ylisti vanhojen asiakkaittensa pukuja, ja lyttäsi etenkin nuorten naisten asuvalinnat. Okei, itsekään en tykännyt Miley Cyrusin prinsessamekosta, mutta Vanessa Hudgensin asu oli todella tyylikäs. Jos nuori nainen tuntee olonsa loistavaksi sellaisessa mekossa, niin tuollaiset vanhat colgate-hammasukot voivat pitää sen häikäisevän suunsa nätisti supussa. Eikä se Randolph muutenkaan ole mikään älyveikko: "If you're going to wear a diamond necklace, wear a beautiful one." Oh, really!!?
3. Repesin kun haastattelijan takana luimisteli Robert Pattinson! Yhden vinkin voisin kuitenkin jätkälle antaa: parta POIS! Ewww, se on ällö. Myöhemmin kun Ed -, uh, Robert oli esittelemässä vuoden romanssielokuvia Amanda Seyfriedin kanssa, en voinut olla ajattelematta, että olen nähnyt tuon koomisen tuiman tuijotuksen jossain ennenkin! Taitaapa Roballa olla vähän Edward-mulkoilu jäänyt päälle.
4. Sophia Loren!! Näytti tosin leikellyltä mutta silti ihanalta! Innostuin niin kun näin hänet, mutten ehtinyt miettiä, mitä hän mahdollisesti saattaisi olla jakamassa...
5. Natalie Portman oli ehdottomasti yksi illan parhaiten pukeutuneista naisista! Niin tyylikäs ja viehättävä kauniin aniliininpunaisessa mekossa! Kate oli myös ehdottomasti valinnut hienon asun, vaikka vierastankin mustaa vaalealla näyttelijällä joka ei ole Nicole Kidman. Kate oli ihana vintagessa, joka muuten vaikutti olevan yleisestikin suosittu tänä vuonna mekoissa. Penelope sanoi itsekin, että hänen mekkonsa oli kuusikymmentä vuotta vanha ja sen näki! Ihana entisaikojen glamour. Ehkä illan paras puku! En ollut aluksi kauhean innoissani Anne Hathawayn metallimaisen puvun johdosta, mutta asiat paranivat heti kun hän vaihtoi aloitusnumeroa varten ylleen erittäin audreyhepburnmaisen mekon. Vai voitteko olla eri mieltä? ( 3:10 paikkeilla...) Myös Evan Rachel Wood oli ihanan tyylikäs kermanvärisessä puvussaan ja pitkien tummien silmäripsiensä kera.
6. Miehillä oli joitakin outoja asuvalintoja esimerkiksi Philip Seymour Hoffamnin PIPO!!? Ja Mickey Rourke voi pukeutua miten vain, vähän niin kuin Johnny Depp, mutta se ei tarkoita, että minä pitäisin ukon asusta.
7. Benjamin Buttonin äitiä näytellyt Taraji P. Henderson oli ihana! "To know that they closed the whole city down for my party is just amazing!" Awww! Siinä naisessa on munasarjaa!
8. Ihanaa, että Slumdog Millionairen koko jengi oli paikalla. Lapset olivat suloisia! Tuli ihan mieleen vuosi 2004 kun koko Kuninkaan paluun kaarti oli matolla yhdessä ja lopuksi pakkautuivat kaikki lavalle vastaanottamaan Parhaan elokuvan pystiä. Dominic, Billy, Elijah ja Liv olivat kaikki kyyneleissä ja Barrie Osbourne sekosi sanoissa.
9. Epäarvostusta haastattelijoille, jotka sanovat "your date" kun puhuvat miesnäyttelijöiden vaimoista. Tottakai naiset ovat heidän seuralaisensa illaksi, mutta minusta on jotenkin tökeröä haastattelijalta alentaa vaimo naiseksi, jota tunnettu näyttelijä sattui tapailemaan sillä hetkellä. Ben Kingsely suhtautui tähän varsin tahdikkaasti 2004 ("My lovely date? I married my lovely date!") ja niin teki myös Robert Downey Jr. tänä vuonna ("She's my date for life!")
Ei siinä voi muuta kuin virnuilla ruudulle, jotenkin Oscar-gaalan alku voittaa minut joka vuosi. Puhe elokuvien taiasta ja suurieleinen mutta salamyhkäinen alku, vetoaa minuun. Hugh oli ihana! Arvasin, että saadaan nähdä jotain mahtavia tanssi- ja laulunumeroita. Näitä olen odotellu Billy Crystalin jälkeen monta vuotta! Vitsit eivät olleet ihan yhtä hauskoja kuin herra Crystalilla tai Jon Stewartilla, mutta se ei haitannut, koska laulu korvasi ne. "It's all about range. There's Kate Winslet. She's English and nominated for playing a German . Then there's Robert Downey Jr. who's an American playing an Australian playing an African-American - nominated! As for me, I'm an Australian, playing an Australian in a movie called Australia. Hosting." Mikään ei voita Oscar-huumoria! "Everything is being down-sized because of the recession. Next year I'll be starring in a movie called New Zealand."
Naureskelin ensin "lama-Oscareille", mutta rahapuutteen huomasi muustakin kuin alkunumerosta esimerkiksi siitä kuinka lyhyitä pätkiä tunnetuista lauluista käytettiin musikaaliesityksessä. Alkunumero oli ehkä paras, minkä olen nähnyt: laulua, tanssia ja Paras elokuva -ehdokkaiden parodiointia. Se oli oikeasti tosi hauska! Minusta oli ihana, että Hugh vähän kettuili Mickey Rourkelle, joka on siis aikamoinen rääväsuu, sai tarpeekseen Hollywoodin meiningistä kymmeniä vuosia sitten ja palasi vasta nyt. "You know about the five second delay, but if you win, we'll switch to a 20 minute delay."
Ensimmäinen illan yllätys oli vanhat voittajat jakamassa!! Eikä kyse ollut viime vuoden voittajista vaan, viime vuosikymmenien!! Jäin kyllä kaipaamaan sitä, että ehdokkaita luetellessa näytetään pieni pätkä heidän roolistaan. Kun palkinnonjakajat ylistivät ehdokkaita, tuli vähän sellainen olo, että tässä annetaan palkinto näyttelijäntyöstä yleensä, eikä pelkästään roolista, josta ehdokkuus tuli. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että Penelope voitti! Viime hetkellä epäillyksenaavistus hiipi mieleeni ja luulin Viola Davisin voittavan, mutta ei, Penelope sen sai! Penelopen puhe oli ihana. "Has anyone ever fainted up here..? Because I might be the first one." Ja Penelope todellakin ansaitsee tuon.
Tämän vuoden gaalalla oli ehkä paras käsikirjoitus, mistä voimme päätellä viime vuotisen lakon tepsineen ja käsikirjoittajien olevan tyytyväisiä palkkaansa. Koko ajatus palkintojen jakamisesta elokuvan tekoprosessin mukaan oli tosi fiksu ja omaperäinen! Ihme, ettei kukaan ole keksinyt sitä aiemmin. Steve Martin oli pitkästä aikaa taas ruudussa, jes! Ja Daniel Craig näytti siltä kuin olisi mieluiten jakanut Oscarin kenen tahansa muun kuin Sarah Jessica Parkerin kanssa. SJP, pirteästi:"We don't have to tell you what the make-up artist does." Daniel, jurosti: "Just look at us." Ahahha!
Tykkäsin tosi paljon lajityyppikoosteista. Romanssi oli eniten mieleeni, komedia oli ihan hauska ja toiminta vähän sekava. James Franco ja Seth Rogen olivat kyllä loistavia komediakoosteessa: "Who do you think is a better actor: Ronald Reagan or Barack Obama?" -"That's Robert Downey Jr.."
Ja, koska Hugh niin sanoi, sen on oltava totta: "A change has come! Mamma Mia has sold more tickets in the UK than Titanic. The musical is back!" Saatoinpa vähän hurrata yksikseni musikkalikoosteelle, niin mahtava se oli. Olisivat kyllä saaneet laittaa pidempiä pätkiä eri lauluista, mutta lama on lama. Jos ei ole rahaa, niin ei ole. Ja pitihän se arvata, että koko esitys oli Bazin ohjaama, ah! Milloin, oi, milloi herra tekee seuraavan musikaalin? Ja ihmetykset eivät loppuneet siihen, sillä lavalle astui muiden vuosien takaisten miessivuosavoittajien joukossa Joel Grey! Oli ihana nähdä sitä pikkumiestä, odotin vain, koska hän alkaa laulaa "Willkommen, willkommen, bienvenue!" Kuten suomiukot studiossa sanoivat, tässä kategoriassa Heathin ehdokkuudesta pumpataan kaikki tunnepeli, mitä siitä saadaan irti. Mutta minusta oli hellyyttävää, tosin ihan asiaankuuluvaa, että Kevin Kline vaikutti oikeasti liikuttuneelta esitellessään Heathin ja kuinka Kate, Ben Kingsley, Anne Hathaway ja Brad Pitt kaikki olivat kyynel silmässä. Herää kuitenkin kysymys: annettiinko Oscar nyt Heathin koko uralle? Koska vaikka hän sen täysin kyllä ansaitsi Jokerin roolistaan, tuli vähän sellainen olo, että tässä oltaisiin muistettu ennen kaikkea loistavaa, lahjakasta näyttelijää eikä hienoa roolisuoritusta. Ehkä se nappiin mennyt roolisuoritus oli vain kätevä syy ylistää Heathin koko uraa, mikä on minusta kyllä hyväksyttävää.
Ensimmäisen kerran sen jälkeen kun Blake Edwards voitti kunnia-Oscarin, minä todella iloitsin sen voittajasta! (Vaikka se olikin tänä vuonna Jean Hearsholt humanitarian award...) Kun olin pieni tyttö, meillä oli nauha täynnä Jerry Lewiksen leffoja, Artists and models, Livin' it Up, You're Never too Young, It's Only Money, ja kulutin sitä monta kesää. 2006 kesällä oli aivan paras veto Yleltä näyttää Jerryn leffoja joka sunnuntai. Syytän tietty tästä vanhanajan komediatuntemuksestani täysin isääni, joka istutti minut joskus katsomaan Livin' it Upin. Minusta oli ihana kun, kuten yleensä suurimpien palkintojen kohdalla, kaikki nousivat seisomaan.
Suomiukkojen kommentoinnista sen verran, että minua ei voisi kovinkaan paljoa kiinnostaa, mitä mieltä he ovat, mutta nauratti vain kun Dome kuulosti niin katkeralta puhuessaan parhaan ulkomaisen leffan Oscarista ja kuinka "se leffa voittaa, millä on paras mainoskampanja." Tottahan tuo on, mutta ei sattuisi Domella olla oma lehmä ojassa Tummien perhosten kodin kanssa? Täytyy myöntää kyllä, että Domen sadanmiljoonan euron elokuva kuulosti tosi hyvältä. Toivottavasti joku antaisi hänelle ne rahat, niin saataisiin nähdä hieno elokuva sodan olemuksesta.
Okiburito parhaaksi ulkomaalaiseksi leffaksi oli muuten TÄYSI YLLÄTYS! Veikkasin kovasti Waltz With Bashiria, jos ei se olisi voittanut olisin antanut palkinnon Baader Meinhof Komplexille tai Luokalle (jonka ehdokkuudesta olin täysin tietämätön siihen asti kun joku mainitsi siitä studiossa. Öh.) Mutta Okiburito oli todellinen musta hevonen.
Kuiskasin tuskaisan ja painokkaan ei:n kun Queen Latifa alkoi laulaa I'll Be Seeing You:ta In Memoriam-koosteen aikana. Tuo oli ehkä koko gaalan huonoiten toteutettu osa. Se pahoinpitelee vanhan hyvän kappaleen ja imelöittää arvokkaan muistelon. Voisivatko kaikki istua hiljaa ja taputtaa kohteliaasti kuolleille neroille, kiitos? Paul Newman ja Sydney Pollack olivat ainoat, kenet tiesin ja kenen menetys oikeasti harmitti. En vieläkään tiedä, mikä se Paul Newmanin elokuva oli, minkä näin varhaisteininä Mr Hotrichin luokassa, ja joka teki minuun vaikutuksen siihen aikaan. Sidneyä ei voi kehua mitenkään muutoin kuin sanomalla: Sabrina, Minun Afrikkani ja Tootsie.
Danny Boylen Parhaan ohjaajan-voittopuheessa olin havaitsevinani pientä kettuilua Warner Brosia kohtaan, kun tämä kiitti heitä siitä, että he esittelivät Slumdog Millionairen Fox Searchlightille, joka siis päätyi tuottamaan elokuvan. Oikeasti luulen, että WB hylkäsi elokuvan, koska ei pitänyt sitä tarpeeksi tuottoisana, mutta armollisesti esitteli tekijät indie-tuotantoyhtiölle. Mahtaa WB:tä kyrpiä nyt aika syvästi... Dannyn kiitospuhe oli muutenkin hauska. Mies hyppi vieteriomaisesti paikoillaan. "My kids are too old to remember this, but I swore to them if I ever miraculously won in this category I'd recieve this in the spirit of Tigger from Winnie the Pooh." Mahtaa muuten se tyyppi, jonka Boyle oli unohtanut listata Slumdogin lopputeksteissä, olla nyt enemmän kuin tyytyväinen, kun Boyle mainitsi hänet maailmanlaajuisen yleisön edessä. Minä ainakin olisin.
Sitten siirryttiin pääosapalkintoihin ja pakko myöntää, että tippahan siinä linssiin kihosi, kun lavalle nousi Sophia Loren, Shirley McLane, Nicole Kidman, Halle Berry ja Marion Cotillard. Kaikki niin mahtavia, lahjakkaita ja vahvoja naisia, ah, ah, ah! Saatoin ehkä kiljaista hieman, ihan pikkuisen. Katen kiitospuhe oli ihanan itkettävä, kuten naispää-tai -sivuosan voittajien puheet yleensä tuppaavat olemaan. "I used to enact this moment in the bathroom when I was eight. Back then this was a shampoo bottle. It's not anymore." Rakastan näitä näytelijöiden puheita! Sean Penn - joka muuten voitti aika yllättäen Mickey Rourken sijasta - oli loistojätkä kun puhui proposition 8:a, mainitsi homovihaajien kyltit punaisen maton ulkopuolella ja sanoi toivovansa sydämestänsä, että ne jotka äänestivät prop 8:n puolesta, miettivät ja katuvat sitä.
Lopuksi kävi niin kuin pitikin, eli Slumdog voitti ansaitusti koko potin! Se oli kyllä paras Paras elokuva pitkään aikaan ja loppu oli varsin perfekto, vaikka nelonen leikkasikin tänä vuonna tulevien elokuvien esittelypätkän pois. Ensi vuoteen!
Pääsin sitten kotiin, kokkasin itselleni herkullista ruokaa tilaisuuden henkeen (jokainen voi itse miettiä, kuinka hyvin jauheliha-aurinkokuivattutomaatti-chili-kastike riisillä ja pakastevihanneksilla kolmen voisilmäpullan ja stracciatella-jäätelön seuraamana sopii Oscareihin) ja aloitin kuuden tunnin putken.
Tässä huomioita punaiselta matolta:
1. Emile Hirsch ja valkoinen nauha suvaitsevuudelle, tasa-arvolle ja oman mielipiteensä ääneen sanomiselle! Erittäin sopivaa, Emile on hyvä jätkä!
2. Jenkkijuontajat matolla ensimmäisen kaksituntisen ajan olivat selvästikin nalkitettu hommaan, Randolph Duke sai sentään arvostella muotia, mutta parilla joka otti vastaan netin kautta lähetettyjä kysymyksiä ei ollut muuta tehtävää kuin tarkkailla Twitteriä ja ontheredcarpet.comia. Minua muuten kyrpi Randolph aikalailla. Jätkä ylisti vanhojen asiakkaittensa pukuja, ja lyttäsi etenkin nuorten naisten asuvalinnat. Okei, itsekään en tykännyt Miley Cyrusin prinsessamekosta, mutta Vanessa Hudgensin asu oli todella tyylikäs. Jos nuori nainen tuntee olonsa loistavaksi sellaisessa mekossa, niin tuollaiset vanhat colgate-hammasukot voivat pitää sen häikäisevän suunsa nätisti supussa. Eikä se Randolph muutenkaan ole mikään älyveikko: "If you're going to wear a diamond necklace, wear a beautiful one." Oh, really!!?
3. Repesin kun haastattelijan takana luimisteli Robert Pattinson! Yhden vinkin voisin kuitenkin jätkälle antaa: parta POIS! Ewww, se on ällö. Myöhemmin kun Ed -, uh, Robert oli esittelemässä vuoden romanssielokuvia Amanda Seyfriedin kanssa, en voinut olla ajattelematta, että olen nähnyt tuon koomisen tuiman tuijotuksen jossain ennenkin! Taitaapa Roballa olla vähän Edward-mulkoilu jäänyt päälle.
4. Sophia Loren!! Näytti tosin leikellyltä mutta silti ihanalta! Innostuin niin kun näin hänet, mutten ehtinyt miettiä, mitä hän mahdollisesti saattaisi olla jakamassa...
5. Natalie Portman oli ehdottomasti yksi illan parhaiten pukeutuneista naisista! Niin tyylikäs ja viehättävä kauniin aniliininpunaisessa mekossa! Kate oli myös ehdottomasti valinnut hienon asun, vaikka vierastankin mustaa vaalealla näyttelijällä joka ei ole Nicole Kidman. Kate oli ihana vintagessa, joka muuten vaikutti olevan yleisestikin suosittu tänä vuonna mekoissa. Penelope sanoi itsekin, että hänen mekkonsa oli kuusikymmentä vuotta vanha ja sen näki! Ihana entisaikojen glamour. Ehkä illan paras puku! En ollut aluksi kauhean innoissani Anne Hathawayn metallimaisen puvun johdosta, mutta asiat paranivat heti kun hän vaihtoi aloitusnumeroa varten ylleen erittäin audreyhepburnmaisen mekon. Vai voitteko olla eri mieltä? ( 3:10 paikkeilla...) Myös Evan Rachel Wood oli ihanan tyylikäs kermanvärisessä puvussaan ja pitkien tummien silmäripsiensä kera.
6. Miehillä oli joitakin outoja asuvalintoja esimerkiksi Philip Seymour Hoffamnin PIPO!!? Ja Mickey Rourke voi pukeutua miten vain, vähän niin kuin Johnny Depp, mutta se ei tarkoita, että minä pitäisin ukon asusta.
7. Benjamin Buttonin äitiä näytellyt Taraji P. Henderson oli ihana! "To know that they closed the whole city down for my party is just amazing!" Awww! Siinä naisessa on munasarjaa!
8. Ihanaa, että Slumdog Millionairen koko jengi oli paikalla. Lapset olivat suloisia! Tuli ihan mieleen vuosi 2004 kun koko Kuninkaan paluun kaarti oli matolla yhdessä ja lopuksi pakkautuivat kaikki lavalle vastaanottamaan Parhaan elokuvan pystiä. Dominic, Billy, Elijah ja Liv olivat kaikki kyyneleissä ja Barrie Osbourne sekosi sanoissa.
9. Epäarvostusta haastattelijoille, jotka sanovat "your date" kun puhuvat miesnäyttelijöiden vaimoista. Tottakai naiset ovat heidän seuralaisensa illaksi, mutta minusta on jotenkin tökeröä haastattelijalta alentaa vaimo naiseksi, jota tunnettu näyttelijä sattui tapailemaan sillä hetkellä. Ben Kingsely suhtautui tähän varsin tahdikkaasti 2004 ("My lovely date? I married my lovely date!") ja niin teki myös Robert Downey Jr. tänä vuonna ("She's my date for life!")
Ei siinä voi muuta kuin virnuilla ruudulle, jotenkin Oscar-gaalan alku voittaa minut joka vuosi. Puhe elokuvien taiasta ja suurieleinen mutta salamyhkäinen alku, vetoaa minuun. Hugh oli ihana! Arvasin, että saadaan nähdä jotain mahtavia tanssi- ja laulunumeroita. Näitä olen odotellu Billy Crystalin jälkeen monta vuotta! Vitsit eivät olleet ihan yhtä hauskoja kuin herra Crystalilla tai Jon Stewartilla, mutta se ei haitannut, koska laulu korvasi ne. "It's all about range. There's Kate Winslet. She's English and nominated for playing a German . Then there's Robert Downey Jr. who's an American playing an Australian playing an African-American - nominated! As for me, I'm an Australian, playing an Australian in a movie called Australia. Hosting." Mikään ei voita Oscar-huumoria! "Everything is being down-sized because of the recession. Next year I'll be starring in a movie called New Zealand."
Naureskelin ensin "lama-Oscareille", mutta rahapuutteen huomasi muustakin kuin alkunumerosta esimerkiksi siitä kuinka lyhyitä pätkiä tunnetuista lauluista käytettiin musikaaliesityksessä. Alkunumero oli ehkä paras, minkä olen nähnyt: laulua, tanssia ja Paras elokuva -ehdokkaiden parodiointia. Se oli oikeasti tosi hauska! Minusta oli ihana, että Hugh vähän kettuili Mickey Rourkelle, joka on siis aikamoinen rääväsuu, sai tarpeekseen Hollywoodin meiningistä kymmeniä vuosia sitten ja palasi vasta nyt. "You know about the five second delay, but if you win, we'll switch to a 20 minute delay."
Ensimmäinen illan yllätys oli vanhat voittajat jakamassa!! Eikä kyse ollut viime vuoden voittajista vaan, viime vuosikymmenien!! Jäin kyllä kaipaamaan sitä, että ehdokkaita luetellessa näytetään pieni pätkä heidän roolistaan. Kun palkinnonjakajat ylistivät ehdokkaita, tuli vähän sellainen olo, että tässä annetaan palkinto näyttelijäntyöstä yleensä, eikä pelkästään roolista, josta ehdokkuus tuli. Olin kuitenkin todella tyytyväinen, että Penelope voitti! Viime hetkellä epäillyksenaavistus hiipi mieleeni ja luulin Viola Davisin voittavan, mutta ei, Penelope sen sai! Penelopen puhe oli ihana. "Has anyone ever fainted up here..? Because I might be the first one." Ja Penelope todellakin ansaitsee tuon.
Tämän vuoden gaalalla oli ehkä paras käsikirjoitus, mistä voimme päätellä viime vuotisen lakon tepsineen ja käsikirjoittajien olevan tyytyväisiä palkkaansa. Koko ajatus palkintojen jakamisesta elokuvan tekoprosessin mukaan oli tosi fiksu ja omaperäinen! Ihme, ettei kukaan ole keksinyt sitä aiemmin. Steve Martin oli pitkästä aikaa taas ruudussa, jes! Ja Daniel Craig näytti siltä kuin olisi mieluiten jakanut Oscarin kenen tahansa muun kuin Sarah Jessica Parkerin kanssa. SJP, pirteästi:"We don't have to tell you what the make-up artist does." Daniel, jurosti: "Just look at us." Ahahha!
Tykkäsin tosi paljon lajityyppikoosteista. Romanssi oli eniten mieleeni, komedia oli ihan hauska ja toiminta vähän sekava. James Franco ja Seth Rogen olivat kyllä loistavia komediakoosteessa: "Who do you think is a better actor: Ronald Reagan or Barack Obama?" -"That's Robert Downey Jr.."
Ja, koska Hugh niin sanoi, sen on oltava totta: "A change has come! Mamma Mia has sold more tickets in the UK than Titanic. The musical is back!" Saatoinpa vähän hurrata yksikseni musikkalikoosteelle, niin mahtava se oli. Olisivat kyllä saaneet laittaa pidempiä pätkiä eri lauluista, mutta lama on lama. Jos ei ole rahaa, niin ei ole. Ja pitihän se arvata, että koko esitys oli Bazin ohjaama, ah! Milloin, oi, milloi herra tekee seuraavan musikaalin? Ja ihmetykset eivät loppuneet siihen, sillä lavalle astui muiden vuosien takaisten miessivuosavoittajien joukossa Joel Grey! Oli ihana nähdä sitä pikkumiestä, odotin vain, koska hän alkaa laulaa "Willkommen, willkommen, bienvenue!" Kuten suomiukot studiossa sanoivat, tässä kategoriassa Heathin ehdokkuudesta pumpataan kaikki tunnepeli, mitä siitä saadaan irti. Mutta minusta oli hellyyttävää, tosin ihan asiaankuuluvaa, että Kevin Kline vaikutti oikeasti liikuttuneelta esitellessään Heathin ja kuinka Kate, Ben Kingsley, Anne Hathaway ja Brad Pitt kaikki olivat kyynel silmässä. Herää kuitenkin kysymys: annettiinko Oscar nyt Heathin koko uralle? Koska vaikka hän sen täysin kyllä ansaitsi Jokerin roolistaan, tuli vähän sellainen olo, että tässä oltaisiin muistettu ennen kaikkea loistavaa, lahjakasta näyttelijää eikä hienoa roolisuoritusta. Ehkä se nappiin mennyt roolisuoritus oli vain kätevä syy ylistää Heathin koko uraa, mikä on minusta kyllä hyväksyttävää.
Ensimmäisen kerran sen jälkeen kun Blake Edwards voitti kunnia-Oscarin, minä todella iloitsin sen voittajasta! (Vaikka se olikin tänä vuonna Jean Hearsholt humanitarian award...) Kun olin pieni tyttö, meillä oli nauha täynnä Jerry Lewiksen leffoja, Artists and models, Livin' it Up, You're Never too Young, It's Only Money, ja kulutin sitä monta kesää. 2006 kesällä oli aivan paras veto Yleltä näyttää Jerryn leffoja joka sunnuntai. Syytän tietty tästä vanhanajan komediatuntemuksestani täysin isääni, joka istutti minut joskus katsomaan Livin' it Upin. Minusta oli ihana kun, kuten yleensä suurimpien palkintojen kohdalla, kaikki nousivat seisomaan.
Suomiukkojen kommentoinnista sen verran, että minua ei voisi kovinkaan paljoa kiinnostaa, mitä mieltä he ovat, mutta nauratti vain kun Dome kuulosti niin katkeralta puhuessaan parhaan ulkomaisen leffan Oscarista ja kuinka "se leffa voittaa, millä on paras mainoskampanja." Tottahan tuo on, mutta ei sattuisi Domella olla oma lehmä ojassa Tummien perhosten kodin kanssa? Täytyy myöntää kyllä, että Domen sadanmiljoonan euron elokuva kuulosti tosi hyvältä. Toivottavasti joku antaisi hänelle ne rahat, niin saataisiin nähdä hieno elokuva sodan olemuksesta.
Okiburito parhaaksi ulkomaalaiseksi leffaksi oli muuten TÄYSI YLLÄTYS! Veikkasin kovasti Waltz With Bashiria, jos ei se olisi voittanut olisin antanut palkinnon Baader Meinhof Komplexille tai Luokalle (jonka ehdokkuudesta olin täysin tietämätön siihen asti kun joku mainitsi siitä studiossa. Öh.) Mutta Okiburito oli todellinen musta hevonen.
Kuiskasin tuskaisan ja painokkaan ei:n kun Queen Latifa alkoi laulaa I'll Be Seeing You:ta In Memoriam-koosteen aikana. Tuo oli ehkä koko gaalan huonoiten toteutettu osa. Se pahoinpitelee vanhan hyvän kappaleen ja imelöittää arvokkaan muistelon. Voisivatko kaikki istua hiljaa ja taputtaa kohteliaasti kuolleille neroille, kiitos? Paul Newman ja Sydney Pollack olivat ainoat, kenet tiesin ja kenen menetys oikeasti harmitti. En vieläkään tiedä, mikä se Paul Newmanin elokuva oli, minkä näin varhaisteininä Mr Hotrichin luokassa, ja joka teki minuun vaikutuksen siihen aikaan. Sidneyä ei voi kehua mitenkään muutoin kuin sanomalla: Sabrina, Minun Afrikkani ja Tootsie.
Danny Boylen Parhaan ohjaajan-voittopuheessa olin havaitsevinani pientä kettuilua Warner Brosia kohtaan, kun tämä kiitti heitä siitä, että he esittelivät Slumdog Millionairen Fox Searchlightille, joka siis päätyi tuottamaan elokuvan. Oikeasti luulen, että WB hylkäsi elokuvan, koska ei pitänyt sitä tarpeeksi tuottoisana, mutta armollisesti esitteli tekijät indie-tuotantoyhtiölle. Mahtaa WB:tä kyrpiä nyt aika syvästi... Dannyn kiitospuhe oli muutenkin hauska. Mies hyppi vieteriomaisesti paikoillaan. "My kids are too old to remember this, but I swore to them if I ever miraculously won in this category I'd recieve this in the spirit of Tigger from Winnie the Pooh." Mahtaa muuten se tyyppi, jonka Boyle oli unohtanut listata Slumdogin lopputeksteissä, olla nyt enemmän kuin tyytyväinen, kun Boyle mainitsi hänet maailmanlaajuisen yleisön edessä. Minä ainakin olisin.
Sitten siirryttiin pääosapalkintoihin ja pakko myöntää, että tippahan siinä linssiin kihosi, kun lavalle nousi Sophia Loren, Shirley McLane, Nicole Kidman, Halle Berry ja Marion Cotillard. Kaikki niin mahtavia, lahjakkaita ja vahvoja naisia, ah, ah, ah! Saatoin ehkä kiljaista hieman, ihan pikkuisen. Katen kiitospuhe oli ihanan itkettävä, kuten naispää-tai -sivuosan voittajien puheet yleensä tuppaavat olemaan. "I used to enact this moment in the bathroom when I was eight. Back then this was a shampoo bottle. It's not anymore." Rakastan näitä näytelijöiden puheita! Sean Penn - joka muuten voitti aika yllättäen Mickey Rourken sijasta - oli loistojätkä kun puhui proposition 8:a, mainitsi homovihaajien kyltit punaisen maton ulkopuolella ja sanoi toivovansa sydämestänsä, että ne jotka äänestivät prop 8:n puolesta, miettivät ja katuvat sitä.
Lopuksi kävi niin kuin pitikin, eli Slumdog voitti ansaitusti koko potin! Se oli kyllä paras Paras elokuva pitkään aikaan ja loppu oli varsin perfekto, vaikka nelonen leikkasikin tänä vuonna tulevien elokuvien esittelypätkän pois. Ensi vuoteen!