And the Oscar goes to...
Paras elokuva:
1. Slumdog Millionaire
2. The Reader
3. Milk
4. Fros/Nixon
5. The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionaire on ehdottoman yliovimainen. Se oli kaikinpuolin ehyt, intohimoinen ja nokkela, hellyyttävä ja jännittävä. Pikkupoika sukeltaa valtavaan kakkakasaan päästäkseen pois vessasta, jonne veli tämän lukitsi, ja puikkelehtii sitten väkijoukon läpi saadakseen elokuvatähti-idolinsa nimikirjoituksen. Pojat esittelevät turisteille Taj Mahalia ja keksivät omia tarinoita patsaiden ja rakennuksen osien historiaksi. Samat pojat etääntyvät toisistaan kun vanhemmasta veljestä tulee alamaailman palkollinen ja nuorempi ei saa lapsuuden ystävää mielestään ja yrittäessään jäljittää tätä päätyy kilpailijaksi hindi-versioon ohjelmasta Haluatko miljonääriksi?. Kysymykset liittyvät mysteerisesti suoraan pojan omaan elämään. Elokuvassa oli ihanaa aitoa huumoria ja toivoa. Tykkäsin myös siitä, että intialaiset puhuvat lapsena hindiä, eivätkä osaa englantia kuin vasta myöhemmin.
The Readeriin ihastuin jo trailerin nähtyäni. Ei ole mikään salaisuus, että rakastan elokuvia ja kirjoja, jotka liittyvät toisen maailmansotaan ja juutalaisvainoihin, mutta parhaat tällaiset elokuvat ja kirjat ovat niitä, joissa sota on taka-alalla ja keksitytään enemmän esimerkiksi ihmissuhteisiin. Tässä leffassa oli niin kaunis tunnelma, mikä on mielestäni seuraavien seikkojen ansiota: se tapahtuu keski-Euroopassa, siinä on kirjallisuutta, siinä on erotiikkaa, siinä on kesä, siinä on intohimoa ja siinä on mittelö menneisyyden kanssa. Ja tottakai se, mitä arvostan elokuvissa, kirjoissa, maalauksissa, biiseissä eniten - siinä on oivalluksen hetki, joka ei pakosti käännä koko tarinaa päälaelleen, mutta loksauttaa kaikki aiemmin nähdyt teot, jotka katsoja on pistänyt roolihahmojen erikoisuuden piikkiin, siististi paikoilleen.
Milk yllätti, sillä olin varautunut pätkään, joka pitää katsoa tippa linssissä, käsi sydämellä kun musiikki paisuu ja päähenkilö saa hohdon hetkensä, ihaillen yhden miehen mahtavuutta Suurta Koneistoa vastaan ja lähteä teatterista (tai minun kohdallani kuvittellisesta sellaisesta) kantaen kaunaa julmalle maailmalle, joka tappaa aina hyvää tarkoittavat Asioiden Muuttajat. Mutta Milk alkoi siten, että päähenkilö iski itselleen synttäreiksi söpön pojan metrotunnelista. Ja sitten mentiin! Elokuvassa tapahtumia selostaa väliajoin päähenkilö, joka puhuu niitä nauhalle, jonka muiden on kuunneltava siinä tapauksessa, että hänet salamurhataan. Minä pidin eritoten elokuvan rauhallisesta tunnelmasta, mistä mielestäni kiitokset kuuluvat ohjaaja Gus van Santille ja Sean Pennin roolisuoritukselle. Vaikka homoseksuaaleilta ollaan ottamassa työpaikat pois, niin elokuva ei silti pillastu saarnaamaan ja kauhistelemaan tapahtumia vaan pidättäytyy Milkin hahmossa.
En ole nähnyt Frost/Nixonia, mutta ajatus tv-haastattelujen pohjalta tehdystä elokuvasta kiehtoo paljon enemmän kuin mielikuva itse watergate-skandaalista kertovasta leffasta. Pieni miljöö, muutama hyvä näyttelijöitä, toimiva käsikirjoitus ja ohjaajan armoton suhtautuminen aiheeseen toimisivat mielestäni hyvin.
Miksi laitoin Benjamin Buttonin vikaksi johtuu siitä, että elokuva kopioi häpeilemättä ja huonosti Forrest Gumpia. En ymmärrä, millä perusteilla se on saanut yhdenkään kolmestatoista Oscar-ehdokkuudestaan. Elokuva oli pätkittäinen ja yritti tökerösti tarjota valtavirralle jotain ajateltavaa, mutta epäonnistui siinäkin. Yleensä siirappihömppäleffojen kanssa voi jättää aivot teatterin naulaan, mutta tässä on selvästi ensimmäinen historiallinen elokuva, jonka kanssa voi tehdä aivan samoin. Ainoat osat, joista pidin olivat ne, missä oli Cate Blanchett, muutoin olin varsin välinpitämätön leffaa kohtaan. Aion kyllä katsoa sen joskus uudestaan, nähdäkseni löydänkö siitä yhtään syvempiä tasoja, mutta toiveeni eivät ole korkealla.
Paras miespääosa:
1. Mickey Rourke - The Wrestler
2. Sean Penn - Milk
3. Frank Langella - Frost/Nixon
4. Richard Jenkins - The Visitor
5. Brad Pitt - The Curious Case of Benjamin Button
Olen kuullut sen verran kehuja Mickey Rourken roolisuorituksesta ja hän vaikuttaa aikalailla samantyyppiseltä näyttelijältä ja yhtä epäsovinnaiselta kuin viime vuoden voittaja Daniel Day-Lewis, että luulen hänen olevan aika selvä pyy. Sean puolestaan esitti niin hellyyttävästi ja rempseästi Harvey Milkiä, että Ossi-poika saattaa mennä hänellekin. Kaksi keskimmäistä olen puolittain arponut tuohon järjestykseen, koska en ole elokuvia nähnyt, mutta olettaisin että jos esittää hyvin presidentti Nixonia saa todennäköisemmin patsaan käteen kuin jos esittää yhtä hyvin randomia yliopistoproffaa. Brad on tässä kategoriassa minulle hieroglyyfeihin verrattava mysteeri, ukko kun oli vallan ponneton eikä edes tehnyt parastaan sen kanssa mitä hänelle annettiin - yksinkertainen ja vieraaksi jäävä hahmo.
Paras naispääosa:
1. Kate Winslet - The Reader
2. Anne Hathaway - Rachel Getting Married
3. Meryl Streep - Doubt
4. Melissa Leo - Frozen River
5. Angelina Jolie - Changeling
The Readerissä ehdottomasti kiinnostavin hahmo oli Kate Winsletin esittämä Hannah - niin kova, itsenäinen ja perusteellinen. Ihmettelen kovasti, jos Kate ei saa pystiä tänä vuonna. Hän toi tarinaan ylpeyttä ja särmää, mutta myös luotettavuutta. Kate se osaa vahvat naishahmot! Annen roolisuoritus oli myös hieno, mutta elokuvan puitteet olivat niin pienet, ettei se voi kilpailla Katen kanssa. Pidin kyllä todella paljon Annen kovishahmosta, joka on niin epätyypillinen hänelle. Hän oli vvarsin moniulotteinen ja ymmärrettävä - eri tasolla kuin Kate. Ihanaa, ettei hän jumittunut Prinsessapäiväkirjoihin tai Lumottuihin Elloihin. Meryl on puolestaan aina turvallinen valinta. Dobtia en ole vielä katsonut ja saa nähdä ehdinkökään ennen iltaa. Minä pidän Merylistä suuresti! Angelina Jolie on aina ollut niin huono ja minua ärsyttää hänen imagonsa niin paljon! Ei sen tietenkään pitäisi vaikuttaa siihen, saako hän Oscarin vai ei, mutta toivon että se menisi Melissa Leolle, vaikken ole Frozen Riveriä nähnytkään, paljon mieluummin kuin Angelinalle.
Paras miessivuosa:
1. Heath Ledger - The Dark Knight
2. Michael Shannon - Revolutionary Road
3. Phillip Seymour Hoffman - Doubt
4. Robert Downey Jr. - Tropic Thunder
5. Josh Brolin - Milk
Jos olette nähneet The Dark Knight, te varmasti ymmärrätte, miksi sijoitin Heathin ensimmäiselle sijalle. Heath teki Jokerin hahmosta paljon syvemmän kuin tavanomainen sarjakuvahahmo. Jokerin kohdalla kävi niin, etten edes ajatellut sen takana olevaa näyttelijää, mikä tapahtuu harvoin ja pelkästään hyvien roolisuoritusten kanssa. Michael Shannon oli herkullisen sarkastinen äitinsä mukaan hullu, mutta minun mielestäni rehellinen ja realistinen ex-matematiikanprofessori. Shannon otti roolin haltuun hykerryttävällä rempseydellä. Philip on kolmosena pelästään sen takia, että hän on hyvä näyttelijä ja on voittanut aiemminkin, Robert puolestaan nelosena siksi, että toivon kovasti että huumori-elokuvat ansioituisivat paremmin Oscareissa. Josh Brolinin roolisuoritus Milkissä ei puolestaan ollut kovin mieleenpainuva saatika erikoinen.
Paras naissivuosa:
1. Penélope Cruz - Vicky Christina Barcelona
2. Marisa Tomei - The Wrestler
3. Taraji P. Henderson - The Curious Case of Benjamin Button
4. Viola Davis - Doubt
5. Amy Adams - Doubt
Penélope oli varsin omiaan vanhemman, hiukan erikoisen vinksahtaneen naisen rooliin. Vaikka minusta tuntuu, että osa Maria Elenan hahmon kiteyttämisestä valkokankaalle oli Woody Allenin ansiota, niin Penélope ansaitsee Oscarin. Hän oli niiiin ihanan villi ja juuri sellainen erikoislaatuinen espanjalainen taiteilija, kuin tarina vaati. Marisa Tomeista minulla ei ole hajuakaan, ei liioin Viola Davisistä tai Amy Adamsista. Voisin hyvinkin katsoa sen Doubtin nyt, mutta ajatus elokuvan katsomisesta arvostelumielessä alkaa tuntua ahdistavalta. Taraji P. Henderson oli aika perusäiti Benjamin Buttonissa. Itseasiassa pidän Penélopea aika varmana voittajana tässä katgoriassa. Nuo muut eivät tunnu erottuvan edukseen.
Paras ohjaus:
1. Danny Boyle - Slumdog Millionaire
2. Stephen Daldry - The Reader
3. Gus Van Sant - Milk
4. Ron Howard - Frost/Nixon
5. David Fincher - The Curious Case of Benjamin Button
Minulle on edelleenkin hieman epäselvää, mistä elokuvan osasta voi antaa ohjaajalle krediittiä. Itse olen tottunut laittaa elokuvan sujuvuuden ja eheyden ohjaajan ansioksi. Danny Boyle onnistui mielestäni kiistattoman hyvin työssä, osasi antaa elokuvan osille niiden kaipaavan huomion ja tiesi, mitä katsoja tarvitsi. Stephen onnistui tässä myös kiitettävästi. Gus puolestaan yllätti minut aikalailla, koska en ole ennen ollut kovinkaan innokas herran elokuvien turhauttavan rauhallisuuden ja yksinkertaisuuden suhteen. Milkissä Gus oli kuitenkin mies paikallaan. Ron Howard on tehnyt aiemmin hyviä elokuvia kuten Da Vinci -koodi, Kaunis mieli ja Apollo 13. Hänellä ei mielestäni kuitenkaan ole mitään tunnusmaista tyyliä, tai ainakaan en ole huomannut samankaltaisuuksia siinä, miten hän on lähestynyt edellämainittuja töitään. En voi kuitenkaan sanoa enempää, koska Frost/Nixon on vielä katsomatta. David Fincher on viimeisenä sen takia, että Benjamin Button oli huono, eikä ohjaajan läsnäoloa huomannut siitä mitenkään.
Paras alkuperäinen käsikirjoitus:
1. In Bruges
2. Wall-E
3. Happy-Go-Lucky
4. Frozen River
5. Visitor
En ole nähnyt Wall-E:tä, mutta olen kuullut sen idean, mikä vaikuttaa todella tuoreelta ja hauskalta. Mietin pitkään painaako omaperäinen idea vai nokkeal dialogi enemmän ja tulin siihen tulokseen, että dialogi. In Brugesissa on molempia. Sen kässäri on tavallaan sympaattinen mutta osin häiritsevä tarina kahdesta palkkamurhaajasta, joista toinen tappaa vahingossa keikan ohessa sivullisen pikkupojan. Miehet vetäytyvät Belgiaan Brugesin kaupunkiin muutamaksi viikoksi odottelemaan pomon yhteyden ottoa. Toinen konnista on innoissaan keskiaikaisesta arkkitehtuurista ja kulttuurista, toinen vihaa koko kaupunkia vielä senkin jälkeen kun sopii treffit paikallisen tytön kanssa. Pomo ottaa kuitenkin aikanaan yhteyttä ja kertoo, mitä sivullisen tahattoman tappamisen jälkeen tehdään. Happy-Go-Luckyssa oli loistavaa dialogia, mutta idea ja juoni olivat toisarvoiset.
Paras aikaisemmin julkaistuun materiaaliin pohjautuva käsikirjoitus:
1. Slumdog Millionaire
2. The Reader
3. Frost/Nixon
4. Doubt
5. The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionairen kässäri oli yhdessä kohtaa sekava, mutta toisaalta se voidaan ehkä laittaa intialaisten näyttelijöiden aksentin ja äänen laadun piikkiin. Pidän todella paljon siitä, miten kässärissä nivottiin Haluatko miljonääriksi -kilpailun kysymykset päähenkilön elämään, miten ne kysymykset toimivat tarinan kertojana. Kässärissä oli myös aina arvostettu temppu aloittaa tarina lopusta ja kertoa katsojalle vasta myöhemmin että se oli loppu - vaan ei ihan kokonaan. The Readerin käsikirjoituskin oli toteutettu hyvin, tosin loppuratkaisu häiritsi minua. Olisihan se vaikea lopettaa mitenkään muutoin, mutta Hannahin hahmon motiivit jäivät hämärän peittoon. Frost/Nixonista ja Doubtista sen verran, että kun näytelmät muutetaan elokuviksi, niihin jää tietty näytelmämäisyys, mikä on yleensä niin olennainen osa itse ideaa ja henkilöhahmoja että sitä on mahdoton poistaa. Näin kävi esimerkiksi Closerin kanssa - jotkut repliikit olisivat toimineet lavalla, mutta niiden dramaattisuus sai miltein koomisen ulottuvuuden telkkarista kuultuna. Benjamin Buttonissa ei tätä ansaitse, kun ottaa huomioon, että Fitzgeraldin alkuperäisestä tarinasta otettiin vain idea takaperin ikääntyvästä miehestä. Joku tiivisti ajatukseni hyvin IMDB:n arvostelussa: "It's like the writers sat down and thought of a great idea about a guy, Benjamin, aging backwards. What the writers then forgot to do was think of an interesting life-story for this Benjamin guy."
Paras kuvaus:
1. Anthony Dod Mantle - Slumdog Millionaire
2. Roger Deakins, Chris Menges - The Reader
3. Claudio Miranda - The Curious Case of Benjamin Button
4. Wally Pfister - The Dark Knight
5. Tom Stern - Changeling
En väitä tietäväni paljoakaan elokuvauksesta, niinpä arvostelen tämän kategorian elokuvat sen mukaan, kuinka helposti katsoja uppoaa elokuvan maailmaan kuvakulmien houkuttelevuuden ja kuvien mielenkiitoisuuden avulla. Anthony Dod Mantle onnistui työssään siis todella hyvin, esimerkkinä hänen taidoistaan vaikka edellä mainittu kakka-kohtaus. Deakins ja Menges onnistuivat vangitsemaan The Readerin päähenkilöiden välisen intiimin yhteyden. Benjamin Buttonissa oli myös muutama onnistunut kuvakulma. Kameramies tuntui rakastavan Cate Blanchettia, koska elokuvaus oli parhaimmillaan hänen ollessa ruudussa. The Dark Knighista ei oikein jäänyt mieleen erikoisia kuvakulmia, mutta kyllähän se vaatii taitoa kuvata talojen välissä poukkoilevaa lepakkoukkoa. Changelingiä en ole edelleenkän nähnyt, mutten usko että se voittaa yhtäkään palkintoa, ihan vain sen perusteella, ettei siitä ole puhuttu ollenkaan.
Paras leikkaus:
1. Slumdog Millionaire
2. Milk
3. Frost/Nixon
4. The Curious Case of Benjamin Button
5. The Dark Knight
En tiedä tästäkään elokuva-alan osasta mitään! Slumdogissa leikkaus oli kuitenkin niin hyvä, että tällainen nyypiökin osaa sanoa sen olleen hyvä. Se ylläpiti jännitystä ja toimi saumattomasti käsikirjoituksen kanssa. Milkissä oli vähän sama juttu. Noista muista on vaikea sanoa mitään.
Paras lavastus:
1. Michael Carlin, Rebecca Alleyway - The Duchess
2. Kristi Zea, Debra Schutt - Revolutionary Road
3. Donald Graham Burt, Victor J. Zolfo - The Curious Case of Benjamin Button
4. James J. Murakami, Gary Fettis - Changeling
5. Nathan Crowley, Peter Lando - The Dark Knight
Tämä menee suurelta osin mututuntumalta, mutta historialliset draamat ovat yleensä vahvoilla tällaisissa kategorioissa. En ole vielä nähnyt The Duchessia, mutta olen saanut siitä sellaisen kuvan, että lavastuksen olisi varsin helppo tukea itse tarinaa. Yleensä historiallisten draamojen lavastajat ovat myös niitä taitavimpia alallaan. Revolutionary Roadiin pätee vähän sama. Siinä lavastus tuki hyvin tapahtumia ja tunnelmaa: täydellinen lähiöhelvetti oli toteutettu vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Benjamin Buttonista sanon sen verran, että historiasta kiinnostuneena ihmisenä sen lavastus kiinnosti minua, vaikkei se ihan parhaasta päästä ollutkaan. The Dark Knightin lavastusta en edes muista. Changeling on sen edellä historiallisuuden takia.
Paras puvustus:
1. Revolutionary Road
2. Australia
3. The Duchess
4. Milk
5. The Curious Case of Benjamin Button
Kaikki viisi elokuvaa ovat vahvoilla tässä kategoriassa, mutta Revolutionary Roadissa puvustus tuntui todella harkitulta ja sillä tuntui melkein olevan rooli itse elokuvassa. Parhaiten mieleen jäi Kate Winsletin halterneck-kukkamekko kohtauksesta, missä hän istuu hiljaa tanssipaikan pöydän ääressä kun hänen roolihahmon aviomies ja tuttavapari keskustelee mukavia ja myöhemmin tanssii tuttavapariskunnan miehen kanssa. Australiassa oli ihana klassinen puvustus, joka sopi hyvin tarinaan. The Duchess on puolestaan taas sellainen, että jos kuvataan rikkaiden englantilaisten ylimysten elämää 1700-luvulla, puvustus on pakostakin hieno. Milkissä oli hellyyttävät isot silmälasit ja lantiosta tiukkaakin tiukemmat trumpettihousut. Benjamin Buttonissa mieleen jäi lähinnä Caten punainen mekko ja keltainen takki, jotka voisin kernaasti ottaa omaan vaatevarastooni. Mutta minusta ei tuntunut, että puvustukseen olisi panostettu paljon.
Paras meikkaus:
1. Greg Cannom - The Curious Case of Benjamin Button
2. John Caglione Jr. Conor O'Sullivan - The Dark Knight
3. Mike Elizade, Thomas Floutz - Hellboy II - The Golden Army
Okei, Benjamin Buttonin meikkaus oli aika hieno, nostan sille hattua. The Dark Knightissakin oli hieno maskeeraus, mutta se meni esim Two-Facen kohdalla erittäin yli. En ole nähnyt Hellboy II:a eikä minulla oli mitään käsitystä koko elokuvasta.
Paras alkuperäinen musiikki:
1. A.R. Rahman - Slumdog Millionaire
2. Danny Elfman - Milk
3. James Newton Howard - Defiance
4. Thomas Newman - Wall-E
5. Alexandre Desplat - The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionairen musiikki oli ihana! Niin voimakas ja elämäniloinen! Se on jälleen kategorian huipulla ja muut ehdokkaat roimasti alapuolella. Milkissäkin oli ihan hyvä musiikki, mutta tottapuhuen en edes tiennyt sen olevan alkuperäinen. Luulin tunnistavani ainakin muutamassa kohdassa tunnettuja klassisia kappaleita - muussakin kuin Tosca-oopperakohtauksessa. Mutta musiikki kyllä jäi mieleen ja se oli varsin sopiva elokuvalle. Defiancen musiikista olen kuullut jonkinverran hyvää, sen takia se on kolmannella sijalla. Wall-E:stä en ole varma ja TCCBB:n musiikki oli niin mitäänsanomaton, etten ymmärrä ollenkaan, mitä se tekee tuolla ehdokkaiden seassa.
Paras alkuperäinen laulu:
1. Jai Ho - Slumdog Millionaire
2. O Saya - Slumdog Millionaire
3. Down to Earth - Wall-E
Jai Ho tuli niin sopivassa kohdassa elokuvaa ja se oli niin raikuva ja omaperäinen kappale, että ihmettelen jos se ei voita. O Saya tuntui vähän irralliselta, koska se tuli elokuvan lopussa, mutta hieno sekin oli. Disneyn kappaleet ovat tunnetusti hyviä ja ilmentävät elokuviaan hyvin, mutta tässä tapauksessa uskon Slumdogin vievän voiton.
Paras ääni:
1. Slumdog Millionaire
2. The Dark Knight
3. Benjamin Button
4. Wanted
5. Wall-E
Tiedän vielä vähemmän äänestä, joten en osaa sanoa muuta kuin että laitoin elokuvat järjestykseen sen mukaan, mikä kuulosti parhaalta.
Paras äänen editointi:
1. The Dark Knight
2. Slumdog Millionaire
3. Wall-E
4. Iron Man
5. Wanted
En yritä teeskennellä tietäväni äänen editoinnistakaan mitään. Noin luulisin palkinnon todennäköisesti menevän, jos vanhat merkit, että toiminta/fantasia-elokuvat menestyvät tässä kategoriassa.
Parhaat erikoistehosteet:
1. The Dark Knight
2. The Curious Case of Benjamin Button
3. Iron Man
Kyllä Dark Knightin tekijöiden on saatava jotain kiitosta siitä, kuinka hirveännäköiseksi he saivat Two-Facen. TCCBB:ssä oli vaikea erottaa, mikä oli meikkiä ja mikä erikoistehostetta. Iron Mania en ole nähnyt.
Paras piirretty elokuva:
1. Wall-E
2. Kung Fu Panda
3. Bolt
Wall-E vaikuttaa vain sellaiselta ihanalta vanhanajan Disney-elokuvalta, jos ei toteutuksen, niin ainakin opetuksen ja käsikirjoituksen perusteella. Kung Fu Panda on kuulemma myös aika tykki-leffa! Boltista en tiedä, mutta tuntuu että se pääsi ehdolle vain koska piirrettyjä valmistuu nykyään niin vähän.
Paras ulkomaalainen elokuva:
1. Vals Im Bashir
2. Der Baader Meinhof Komplex
3. Entre Les Murs
4. Revanche
5. Okuribito
Vals Im Bashirista olen kuullut paljon hyvää ja se vaikuttaa ajankohtaiselta elokuvalta, jossa on käytetty kekseliäästi animaatiota. Der Baader Meinhof Komplexista olen kuullut myös paljon ylistystä, mutta minusta tuntuu että se jää kakkoseksi Vals Im Bashiriin verrattuna. Muista minulla ei ole minkäänlaista tietoa, mutta järjestin ne nimen mukaan paremmuusjärjestykseen.
Paras dokumentti:
1. Encounters at the end of the world
2. The Betrayal
3. Trouble the Water
4. Man on Wire
5. The Garden
Nämäkin ovat pääasiassa nimen kiinnostavuuden perusteella laitettu paremmuusjärjestykseen. Minusta Encounters at the end of the World kuulostaa todella jännältä ja voisin katsoa sen pelkästään nimen perusteella.
En jaksa alkaa arvailemaan lyhytdokumentteja, -animaatioita tai lyhytelokuvia, koska en saa mitään tyydytystä siitä, että arvaan voittajan elokuvista joiden lajityypistä tai säännöistä minulla ei ole mitään kokemusta. Olen sitäpaitsi tehnyt tätä kolme tuntia ja haluan nukkumaan, jotta jaksan herätä katsomaan tuloksia aamulla!!
Olen aika innoissani tuosta gaalasta. Vaikka yleensä suhtaudun Hollywoodiin suurin varauksin ja rypistelen otsaani niille jotka ovat tunkeneet omaansa niin paljon botoxia, etteivät voi tehdä samoin. Oscar-gaalan ajan annan kuitenkin itselleni luvan ihastella loistetta, kauneutta, jännitystä ja yhteisöllisyyttä. Muistan kun katsoin ensimmäisen kerran gaalan kun Kuninkaan paluu oli ehdolla vuonna 2004 ja kirosin sitä, kun seuraavana päivänä piti mennä kouluun. Katsoin vähän punaista mattoa yöllä, mutta sitten nukahdin ja aamulla herätessäni avasin seitsemän aikaan taas telkkarin ja näin kun Barrie Osbourne piti kiitospuhetta ja tajusin, että KP oli voittanut ja kiljuin, hypin ja tein kaikkea muuta fanityttöilyyn liittyvää. Tuon vuoden oscareita katsoin ehkä eniten. Muistan vieläkin suuren osan voittajista. Sen jälkeen olen katsonut gaalan joka vuonna, paitsi 2007 vain koosteen, koska minua ei kiinnostanut yksikään ehdokas. Minusta on mielenkiintoista myös miten eri gaalat ovat heijastaneet sen vuoden poliittista tilannetta: Irakin sodan aikaan kaikki ottivat itsensä niin hiton todesta ja viime vuonna kun presidentinvaalit alkoivat olla lähellä, Jon Steweart hietti läppää George Bushista ja Barack Obamasta.
Tänä vuonna juontaa Hugh Jackman ja minulla on melko suuret odotukset ihan vain sen takia, että mies on Broadway-näyttelijä ja hänen luulisi hallitsevan lavallaolon hyvin. En tiedä odottaisinko liikoja jos odottaisin vähintään Billy Crystal-tasoisia vitsejä. Saatanpa hyvinkin odottaa. Niin ja! Ilmeisesti kun gaalan mallia on taas muutettu (huhhuh mitäköhän ne keksii tälläkertaa? Eikö viime vuoden oisko kiva jos luettas niinku nää vähempiarvoset kategoriat tuolta toiselta puolelta salia -älynväläys ollut tarpeeksi?) niin se tulee sisältämään pätkiä tulevista vuoden 2009 elokuvista, myös Half-Blood Princestä!! Toivottavasti kyse olisi joistakin uusista pätkistä! Enkeleistä ja Demoneistakin olisi jännittävä nähdä pätkiä. Olen itseasiassa nyt innostunein Oscareiden suhteen sitten Kuninkaan Paluun voittovuoden.
Mutta nyt menen nukkumaan ja yritän päättää voinko mennä aamulla töihin ennen kuin katson gaalan vai onko minun katsottava gaala ensin.
1. Slumdog Millionaire
2. The Reader
3. Milk
4. Fros/Nixon
5. The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionaire on ehdottoman yliovimainen. Se oli kaikinpuolin ehyt, intohimoinen ja nokkela, hellyyttävä ja jännittävä. Pikkupoika sukeltaa valtavaan kakkakasaan päästäkseen pois vessasta, jonne veli tämän lukitsi, ja puikkelehtii sitten väkijoukon läpi saadakseen elokuvatähti-idolinsa nimikirjoituksen. Pojat esittelevät turisteille Taj Mahalia ja keksivät omia tarinoita patsaiden ja rakennuksen osien historiaksi. Samat pojat etääntyvät toisistaan kun vanhemmasta veljestä tulee alamaailman palkollinen ja nuorempi ei saa lapsuuden ystävää mielestään ja yrittäessään jäljittää tätä päätyy kilpailijaksi hindi-versioon ohjelmasta Haluatko miljonääriksi?. Kysymykset liittyvät mysteerisesti suoraan pojan omaan elämään. Elokuvassa oli ihanaa aitoa huumoria ja toivoa. Tykkäsin myös siitä, että intialaiset puhuvat lapsena hindiä, eivätkä osaa englantia kuin vasta myöhemmin.
The Readeriin ihastuin jo trailerin nähtyäni. Ei ole mikään salaisuus, että rakastan elokuvia ja kirjoja, jotka liittyvät toisen maailmansotaan ja juutalaisvainoihin, mutta parhaat tällaiset elokuvat ja kirjat ovat niitä, joissa sota on taka-alalla ja keksitytään enemmän esimerkiksi ihmissuhteisiin. Tässä leffassa oli niin kaunis tunnelma, mikä on mielestäni seuraavien seikkojen ansiota: se tapahtuu keski-Euroopassa, siinä on kirjallisuutta, siinä on erotiikkaa, siinä on kesä, siinä on intohimoa ja siinä on mittelö menneisyyden kanssa. Ja tottakai se, mitä arvostan elokuvissa, kirjoissa, maalauksissa, biiseissä eniten - siinä on oivalluksen hetki, joka ei pakosti käännä koko tarinaa päälaelleen, mutta loksauttaa kaikki aiemmin nähdyt teot, jotka katsoja on pistänyt roolihahmojen erikoisuuden piikkiin, siististi paikoilleen.
Milk yllätti, sillä olin varautunut pätkään, joka pitää katsoa tippa linssissä, käsi sydämellä kun musiikki paisuu ja päähenkilö saa hohdon hetkensä, ihaillen yhden miehen mahtavuutta Suurta Koneistoa vastaan ja lähteä teatterista (tai minun kohdallani kuvittellisesta sellaisesta) kantaen kaunaa julmalle maailmalle, joka tappaa aina hyvää tarkoittavat Asioiden Muuttajat. Mutta Milk alkoi siten, että päähenkilö iski itselleen synttäreiksi söpön pojan metrotunnelista. Ja sitten mentiin! Elokuvassa tapahtumia selostaa väliajoin päähenkilö, joka puhuu niitä nauhalle, jonka muiden on kuunneltava siinä tapauksessa, että hänet salamurhataan. Minä pidin eritoten elokuvan rauhallisesta tunnelmasta, mistä mielestäni kiitokset kuuluvat ohjaaja Gus van Santille ja Sean Pennin roolisuoritukselle. Vaikka homoseksuaaleilta ollaan ottamassa työpaikat pois, niin elokuva ei silti pillastu saarnaamaan ja kauhistelemaan tapahtumia vaan pidättäytyy Milkin hahmossa.
En ole nähnyt Frost/Nixonia, mutta ajatus tv-haastattelujen pohjalta tehdystä elokuvasta kiehtoo paljon enemmän kuin mielikuva itse watergate-skandaalista kertovasta leffasta. Pieni miljöö, muutama hyvä näyttelijöitä, toimiva käsikirjoitus ja ohjaajan armoton suhtautuminen aiheeseen toimisivat mielestäni hyvin.
Miksi laitoin Benjamin Buttonin vikaksi johtuu siitä, että elokuva kopioi häpeilemättä ja huonosti Forrest Gumpia. En ymmärrä, millä perusteilla se on saanut yhdenkään kolmestatoista Oscar-ehdokkuudestaan. Elokuva oli pätkittäinen ja yritti tökerösti tarjota valtavirralle jotain ajateltavaa, mutta epäonnistui siinäkin. Yleensä siirappihömppäleffojen kanssa voi jättää aivot teatterin naulaan, mutta tässä on selvästi ensimmäinen historiallinen elokuva, jonka kanssa voi tehdä aivan samoin. Ainoat osat, joista pidin olivat ne, missä oli Cate Blanchett, muutoin olin varsin välinpitämätön leffaa kohtaan. Aion kyllä katsoa sen joskus uudestaan, nähdäkseni löydänkö siitä yhtään syvempiä tasoja, mutta toiveeni eivät ole korkealla.
Paras miespääosa:
1. Mickey Rourke - The Wrestler
2. Sean Penn - Milk
3. Frank Langella - Frost/Nixon
4. Richard Jenkins - The Visitor
5. Brad Pitt - The Curious Case of Benjamin Button
Olen kuullut sen verran kehuja Mickey Rourken roolisuorituksesta ja hän vaikuttaa aikalailla samantyyppiseltä näyttelijältä ja yhtä epäsovinnaiselta kuin viime vuoden voittaja Daniel Day-Lewis, että luulen hänen olevan aika selvä pyy. Sean puolestaan esitti niin hellyyttävästi ja rempseästi Harvey Milkiä, että Ossi-poika saattaa mennä hänellekin. Kaksi keskimmäistä olen puolittain arponut tuohon järjestykseen, koska en ole elokuvia nähnyt, mutta olettaisin että jos esittää hyvin presidentti Nixonia saa todennäköisemmin patsaan käteen kuin jos esittää yhtä hyvin randomia yliopistoproffaa. Brad on tässä kategoriassa minulle hieroglyyfeihin verrattava mysteeri, ukko kun oli vallan ponneton eikä edes tehnyt parastaan sen kanssa mitä hänelle annettiin - yksinkertainen ja vieraaksi jäävä hahmo.
Paras naispääosa:
1. Kate Winslet - The Reader
2. Anne Hathaway - Rachel Getting Married
3. Meryl Streep - Doubt
4. Melissa Leo - Frozen River
5. Angelina Jolie - Changeling
The Readerissä ehdottomasti kiinnostavin hahmo oli Kate Winsletin esittämä Hannah - niin kova, itsenäinen ja perusteellinen. Ihmettelen kovasti, jos Kate ei saa pystiä tänä vuonna. Hän toi tarinaan ylpeyttä ja särmää, mutta myös luotettavuutta. Kate se osaa vahvat naishahmot! Annen roolisuoritus oli myös hieno, mutta elokuvan puitteet olivat niin pienet, ettei se voi kilpailla Katen kanssa. Pidin kyllä todella paljon Annen kovishahmosta, joka on niin epätyypillinen hänelle. Hän oli vvarsin moniulotteinen ja ymmärrettävä - eri tasolla kuin Kate. Ihanaa, ettei hän jumittunut Prinsessapäiväkirjoihin tai Lumottuihin Elloihin. Meryl on puolestaan aina turvallinen valinta. Dobtia en ole vielä katsonut ja saa nähdä ehdinkökään ennen iltaa. Minä pidän Merylistä suuresti! Angelina Jolie on aina ollut niin huono ja minua ärsyttää hänen imagonsa niin paljon! Ei sen tietenkään pitäisi vaikuttaa siihen, saako hän Oscarin vai ei, mutta toivon että se menisi Melissa Leolle, vaikken ole Frozen Riveriä nähnytkään, paljon mieluummin kuin Angelinalle.
Paras miessivuosa:
1. Heath Ledger - The Dark Knight
2. Michael Shannon - Revolutionary Road
3. Phillip Seymour Hoffman - Doubt
4. Robert Downey Jr. - Tropic Thunder
5. Josh Brolin - Milk
Jos olette nähneet The Dark Knight, te varmasti ymmärrätte, miksi sijoitin Heathin ensimmäiselle sijalle. Heath teki Jokerin hahmosta paljon syvemmän kuin tavanomainen sarjakuvahahmo. Jokerin kohdalla kävi niin, etten edes ajatellut sen takana olevaa näyttelijää, mikä tapahtuu harvoin ja pelkästään hyvien roolisuoritusten kanssa. Michael Shannon oli herkullisen sarkastinen äitinsä mukaan hullu, mutta minun mielestäni rehellinen ja realistinen ex-matematiikanprofessori. Shannon otti roolin haltuun hykerryttävällä rempseydellä. Philip on kolmosena pelästään sen takia, että hän on hyvä näyttelijä ja on voittanut aiemminkin, Robert puolestaan nelosena siksi, että toivon kovasti että huumori-elokuvat ansioituisivat paremmin Oscareissa. Josh Brolinin roolisuoritus Milkissä ei puolestaan ollut kovin mieleenpainuva saatika erikoinen.
Paras naissivuosa:
1. Penélope Cruz - Vicky Christina Barcelona
2. Marisa Tomei - The Wrestler
3. Taraji P. Henderson - The Curious Case of Benjamin Button
4. Viola Davis - Doubt
5. Amy Adams - Doubt
Penélope oli varsin omiaan vanhemman, hiukan erikoisen vinksahtaneen naisen rooliin. Vaikka minusta tuntuu, että osa Maria Elenan hahmon kiteyttämisestä valkokankaalle oli Woody Allenin ansiota, niin Penélope ansaitsee Oscarin. Hän oli niiiin ihanan villi ja juuri sellainen erikoislaatuinen espanjalainen taiteilija, kuin tarina vaati. Marisa Tomeista minulla ei ole hajuakaan, ei liioin Viola Davisistä tai Amy Adamsista. Voisin hyvinkin katsoa sen Doubtin nyt, mutta ajatus elokuvan katsomisesta arvostelumielessä alkaa tuntua ahdistavalta. Taraji P. Henderson oli aika perusäiti Benjamin Buttonissa. Itseasiassa pidän Penélopea aika varmana voittajana tässä katgoriassa. Nuo muut eivät tunnu erottuvan edukseen.
Paras ohjaus:
1. Danny Boyle - Slumdog Millionaire
2. Stephen Daldry - The Reader
3. Gus Van Sant - Milk
4. Ron Howard - Frost/Nixon
5. David Fincher - The Curious Case of Benjamin Button
Minulle on edelleenkin hieman epäselvää, mistä elokuvan osasta voi antaa ohjaajalle krediittiä. Itse olen tottunut laittaa elokuvan sujuvuuden ja eheyden ohjaajan ansioksi. Danny Boyle onnistui mielestäni kiistattoman hyvin työssä, osasi antaa elokuvan osille niiden kaipaavan huomion ja tiesi, mitä katsoja tarvitsi. Stephen onnistui tässä myös kiitettävästi. Gus puolestaan yllätti minut aikalailla, koska en ole ennen ollut kovinkaan innokas herran elokuvien turhauttavan rauhallisuuden ja yksinkertaisuuden suhteen. Milkissä Gus oli kuitenkin mies paikallaan. Ron Howard on tehnyt aiemmin hyviä elokuvia kuten Da Vinci -koodi, Kaunis mieli ja Apollo 13. Hänellä ei mielestäni kuitenkaan ole mitään tunnusmaista tyyliä, tai ainakaan en ole huomannut samankaltaisuuksia siinä, miten hän on lähestynyt edellämainittuja töitään. En voi kuitenkaan sanoa enempää, koska Frost/Nixon on vielä katsomatta. David Fincher on viimeisenä sen takia, että Benjamin Button oli huono, eikä ohjaajan läsnäoloa huomannut siitä mitenkään.
Paras alkuperäinen käsikirjoitus:
1. In Bruges
2. Wall-E
3. Happy-Go-Lucky
4. Frozen River
5. Visitor
En ole nähnyt Wall-E:tä, mutta olen kuullut sen idean, mikä vaikuttaa todella tuoreelta ja hauskalta. Mietin pitkään painaako omaperäinen idea vai nokkeal dialogi enemmän ja tulin siihen tulokseen, että dialogi. In Brugesissa on molempia. Sen kässäri on tavallaan sympaattinen mutta osin häiritsevä tarina kahdesta palkkamurhaajasta, joista toinen tappaa vahingossa keikan ohessa sivullisen pikkupojan. Miehet vetäytyvät Belgiaan Brugesin kaupunkiin muutamaksi viikoksi odottelemaan pomon yhteyden ottoa. Toinen konnista on innoissaan keskiaikaisesta arkkitehtuurista ja kulttuurista, toinen vihaa koko kaupunkia vielä senkin jälkeen kun sopii treffit paikallisen tytön kanssa. Pomo ottaa kuitenkin aikanaan yhteyttä ja kertoo, mitä sivullisen tahattoman tappamisen jälkeen tehdään. Happy-Go-Luckyssa oli loistavaa dialogia, mutta idea ja juoni olivat toisarvoiset.
Paras aikaisemmin julkaistuun materiaaliin pohjautuva käsikirjoitus:
1. Slumdog Millionaire
2. The Reader
3. Frost/Nixon
4. Doubt
5. The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionairen kässäri oli yhdessä kohtaa sekava, mutta toisaalta se voidaan ehkä laittaa intialaisten näyttelijöiden aksentin ja äänen laadun piikkiin. Pidän todella paljon siitä, miten kässärissä nivottiin Haluatko miljonääriksi -kilpailun kysymykset päähenkilön elämään, miten ne kysymykset toimivat tarinan kertojana. Kässärissä oli myös aina arvostettu temppu aloittaa tarina lopusta ja kertoa katsojalle vasta myöhemmin että se oli loppu - vaan ei ihan kokonaan. The Readerin käsikirjoituskin oli toteutettu hyvin, tosin loppuratkaisu häiritsi minua. Olisihan se vaikea lopettaa mitenkään muutoin, mutta Hannahin hahmon motiivit jäivät hämärän peittoon. Frost/Nixonista ja Doubtista sen verran, että kun näytelmät muutetaan elokuviksi, niihin jää tietty näytelmämäisyys, mikä on yleensä niin olennainen osa itse ideaa ja henkilöhahmoja että sitä on mahdoton poistaa. Näin kävi esimerkiksi Closerin kanssa - jotkut repliikit olisivat toimineet lavalla, mutta niiden dramaattisuus sai miltein koomisen ulottuvuuden telkkarista kuultuna. Benjamin Buttonissa ei tätä ansaitse, kun ottaa huomioon, että Fitzgeraldin alkuperäisestä tarinasta otettiin vain idea takaperin ikääntyvästä miehestä. Joku tiivisti ajatukseni hyvin IMDB:n arvostelussa: "It's like the writers sat down and thought of a great idea about a guy, Benjamin, aging backwards. What the writers then forgot to do was think of an interesting life-story for this Benjamin guy."
Paras kuvaus:
1. Anthony Dod Mantle - Slumdog Millionaire
2. Roger Deakins, Chris Menges - The Reader
3. Claudio Miranda - The Curious Case of Benjamin Button
4. Wally Pfister - The Dark Knight
5. Tom Stern - Changeling
En väitä tietäväni paljoakaan elokuvauksesta, niinpä arvostelen tämän kategorian elokuvat sen mukaan, kuinka helposti katsoja uppoaa elokuvan maailmaan kuvakulmien houkuttelevuuden ja kuvien mielenkiitoisuuden avulla. Anthony Dod Mantle onnistui työssään siis todella hyvin, esimerkkinä hänen taidoistaan vaikka edellä mainittu kakka-kohtaus. Deakins ja Menges onnistuivat vangitsemaan The Readerin päähenkilöiden välisen intiimin yhteyden. Benjamin Buttonissa oli myös muutama onnistunut kuvakulma. Kameramies tuntui rakastavan Cate Blanchettia, koska elokuvaus oli parhaimmillaan hänen ollessa ruudussa. The Dark Knighista ei oikein jäänyt mieleen erikoisia kuvakulmia, mutta kyllähän se vaatii taitoa kuvata talojen välissä poukkoilevaa lepakkoukkoa. Changelingiä en ole edelleenkän nähnyt, mutten usko että se voittaa yhtäkään palkintoa, ihan vain sen perusteella, ettei siitä ole puhuttu ollenkaan.
Paras leikkaus:
1. Slumdog Millionaire
2. Milk
3. Frost/Nixon
4. The Curious Case of Benjamin Button
5. The Dark Knight
En tiedä tästäkään elokuva-alan osasta mitään! Slumdogissa leikkaus oli kuitenkin niin hyvä, että tällainen nyypiökin osaa sanoa sen olleen hyvä. Se ylläpiti jännitystä ja toimi saumattomasti käsikirjoituksen kanssa. Milkissä oli vähän sama juttu. Noista muista on vaikea sanoa mitään.
Paras lavastus:
1. Michael Carlin, Rebecca Alleyway - The Duchess
2. Kristi Zea, Debra Schutt - Revolutionary Road
3. Donald Graham Burt, Victor J. Zolfo - The Curious Case of Benjamin Button
4. James J. Murakami, Gary Fettis - Changeling
5. Nathan Crowley, Peter Lando - The Dark Knight
Tämä menee suurelta osin mututuntumalta, mutta historialliset draamat ovat yleensä vahvoilla tällaisissa kategorioissa. En ole vielä nähnyt The Duchessia, mutta olen saanut siitä sellaisen kuvan, että lavastuksen olisi varsin helppo tukea itse tarinaa. Yleensä historiallisten draamojen lavastajat ovat myös niitä taitavimpia alallaan. Revolutionary Roadiin pätee vähän sama. Siinä lavastus tuki hyvin tapahtumia ja tunnelmaa: täydellinen lähiöhelvetti oli toteutettu vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Benjamin Buttonista sanon sen verran, että historiasta kiinnostuneena ihmisenä sen lavastus kiinnosti minua, vaikkei se ihan parhaasta päästä ollutkaan. The Dark Knightin lavastusta en edes muista. Changeling on sen edellä historiallisuuden takia.
Paras puvustus:
1. Revolutionary Road
2. Australia
3. The Duchess
4. Milk
5. The Curious Case of Benjamin Button
Kaikki viisi elokuvaa ovat vahvoilla tässä kategoriassa, mutta Revolutionary Roadissa puvustus tuntui todella harkitulta ja sillä tuntui melkein olevan rooli itse elokuvassa. Parhaiten mieleen jäi Kate Winsletin halterneck-kukkamekko kohtauksesta, missä hän istuu hiljaa tanssipaikan pöydän ääressä kun hänen roolihahmon aviomies ja tuttavapari keskustelee mukavia ja myöhemmin tanssii tuttavapariskunnan miehen kanssa. Australiassa oli ihana klassinen puvustus, joka sopi hyvin tarinaan. The Duchess on puolestaan taas sellainen, että jos kuvataan rikkaiden englantilaisten ylimysten elämää 1700-luvulla, puvustus on pakostakin hieno. Milkissä oli hellyyttävät isot silmälasit ja lantiosta tiukkaakin tiukemmat trumpettihousut. Benjamin Buttonissa mieleen jäi lähinnä Caten punainen mekko ja keltainen takki, jotka voisin kernaasti ottaa omaan vaatevarastooni. Mutta minusta ei tuntunut, että puvustukseen olisi panostettu paljon.
Paras meikkaus:
1. Greg Cannom - The Curious Case of Benjamin Button
2. John Caglione Jr. Conor O'Sullivan - The Dark Knight
3. Mike Elizade, Thomas Floutz - Hellboy II - The Golden Army
Okei, Benjamin Buttonin meikkaus oli aika hieno, nostan sille hattua. The Dark Knightissakin oli hieno maskeeraus, mutta se meni esim Two-Facen kohdalla erittäin yli. En ole nähnyt Hellboy II:a eikä minulla oli mitään käsitystä koko elokuvasta.
Paras alkuperäinen musiikki:
1. A.R. Rahman - Slumdog Millionaire
2. Danny Elfman - Milk
3. James Newton Howard - Defiance
4. Thomas Newman - Wall-E
5. Alexandre Desplat - The Curious Case of Benjamin Button
Slumdog Millionairen musiikki oli ihana! Niin voimakas ja elämäniloinen! Se on jälleen kategorian huipulla ja muut ehdokkaat roimasti alapuolella. Milkissäkin oli ihan hyvä musiikki, mutta tottapuhuen en edes tiennyt sen olevan alkuperäinen. Luulin tunnistavani ainakin muutamassa kohdassa tunnettuja klassisia kappaleita - muussakin kuin Tosca-oopperakohtauksessa. Mutta musiikki kyllä jäi mieleen ja se oli varsin sopiva elokuvalle. Defiancen musiikista olen kuullut jonkinverran hyvää, sen takia se on kolmannella sijalla. Wall-E:stä en ole varma ja TCCBB:n musiikki oli niin mitäänsanomaton, etten ymmärrä ollenkaan, mitä se tekee tuolla ehdokkaiden seassa.
Paras alkuperäinen laulu:
1. Jai Ho - Slumdog Millionaire
2. O Saya - Slumdog Millionaire
3. Down to Earth - Wall-E
Jai Ho tuli niin sopivassa kohdassa elokuvaa ja se oli niin raikuva ja omaperäinen kappale, että ihmettelen jos se ei voita. O Saya tuntui vähän irralliselta, koska se tuli elokuvan lopussa, mutta hieno sekin oli. Disneyn kappaleet ovat tunnetusti hyviä ja ilmentävät elokuviaan hyvin, mutta tässä tapauksessa uskon Slumdogin vievän voiton.
Paras ääni:
1. Slumdog Millionaire
2. The Dark Knight
3. Benjamin Button
4. Wanted
5. Wall-E
Tiedän vielä vähemmän äänestä, joten en osaa sanoa muuta kuin että laitoin elokuvat järjestykseen sen mukaan, mikä kuulosti parhaalta.
Paras äänen editointi:
1. The Dark Knight
2. Slumdog Millionaire
3. Wall-E
4. Iron Man
5. Wanted
En yritä teeskennellä tietäväni äänen editoinnistakaan mitään. Noin luulisin palkinnon todennäköisesti menevän, jos vanhat merkit, että toiminta/fantasia-elokuvat menestyvät tässä kategoriassa.
Parhaat erikoistehosteet:
1. The Dark Knight
2. The Curious Case of Benjamin Button
3. Iron Man
Kyllä Dark Knightin tekijöiden on saatava jotain kiitosta siitä, kuinka hirveännäköiseksi he saivat Two-Facen. TCCBB:ssä oli vaikea erottaa, mikä oli meikkiä ja mikä erikoistehostetta. Iron Mania en ole nähnyt.
Paras piirretty elokuva:
1. Wall-E
2. Kung Fu Panda
3. Bolt
Wall-E vaikuttaa vain sellaiselta ihanalta vanhanajan Disney-elokuvalta, jos ei toteutuksen, niin ainakin opetuksen ja käsikirjoituksen perusteella. Kung Fu Panda on kuulemma myös aika tykki-leffa! Boltista en tiedä, mutta tuntuu että se pääsi ehdolle vain koska piirrettyjä valmistuu nykyään niin vähän.
Paras ulkomaalainen elokuva:
1. Vals Im Bashir
2. Der Baader Meinhof Komplex
3. Entre Les Murs
4. Revanche
5. Okuribito
Vals Im Bashirista olen kuullut paljon hyvää ja se vaikuttaa ajankohtaiselta elokuvalta, jossa on käytetty kekseliäästi animaatiota. Der Baader Meinhof Komplexista olen kuullut myös paljon ylistystä, mutta minusta tuntuu että se jää kakkoseksi Vals Im Bashiriin verrattuna. Muista minulla ei ole minkäänlaista tietoa, mutta järjestin ne nimen mukaan paremmuusjärjestykseen.
Paras dokumentti:
1. Encounters at the end of the world
2. The Betrayal
3. Trouble the Water
4. Man on Wire
5. The Garden
Nämäkin ovat pääasiassa nimen kiinnostavuuden perusteella laitettu paremmuusjärjestykseen. Minusta Encounters at the end of the World kuulostaa todella jännältä ja voisin katsoa sen pelkästään nimen perusteella.
En jaksa alkaa arvailemaan lyhytdokumentteja, -animaatioita tai lyhytelokuvia, koska en saa mitään tyydytystä siitä, että arvaan voittajan elokuvista joiden lajityypistä tai säännöistä minulla ei ole mitään kokemusta. Olen sitäpaitsi tehnyt tätä kolme tuntia ja haluan nukkumaan, jotta jaksan herätä katsomaan tuloksia aamulla!!
Olen aika innoissani tuosta gaalasta. Vaikka yleensä suhtaudun Hollywoodiin suurin varauksin ja rypistelen otsaani niille jotka ovat tunkeneet omaansa niin paljon botoxia, etteivät voi tehdä samoin. Oscar-gaalan ajan annan kuitenkin itselleni luvan ihastella loistetta, kauneutta, jännitystä ja yhteisöllisyyttä. Muistan kun katsoin ensimmäisen kerran gaalan kun Kuninkaan paluu oli ehdolla vuonna 2004 ja kirosin sitä, kun seuraavana päivänä piti mennä kouluun. Katsoin vähän punaista mattoa yöllä, mutta sitten nukahdin ja aamulla herätessäni avasin seitsemän aikaan taas telkkarin ja näin kun Barrie Osbourne piti kiitospuhetta ja tajusin, että KP oli voittanut ja kiljuin, hypin ja tein kaikkea muuta fanityttöilyyn liittyvää. Tuon vuoden oscareita katsoin ehkä eniten. Muistan vieläkin suuren osan voittajista. Sen jälkeen olen katsonut gaalan joka vuonna, paitsi 2007 vain koosteen, koska minua ei kiinnostanut yksikään ehdokas. Minusta on mielenkiintoista myös miten eri gaalat ovat heijastaneet sen vuoden poliittista tilannetta: Irakin sodan aikaan kaikki ottivat itsensä niin hiton todesta ja viime vuonna kun presidentinvaalit alkoivat olla lähellä, Jon Steweart hietti läppää George Bushista ja Barack Obamasta.
Tänä vuonna juontaa Hugh Jackman ja minulla on melko suuret odotukset ihan vain sen takia, että mies on Broadway-näyttelijä ja hänen luulisi hallitsevan lavallaolon hyvin. En tiedä odottaisinko liikoja jos odottaisin vähintään Billy Crystal-tasoisia vitsejä. Saatanpa hyvinkin odottaa. Niin ja! Ilmeisesti kun gaalan mallia on taas muutettu (huhhuh mitäköhän ne keksii tälläkertaa? Eikö viime vuoden oisko kiva jos luettas niinku nää vähempiarvoset kategoriat tuolta toiselta puolelta salia -älynväläys ollut tarpeeksi?) niin se tulee sisältämään pätkiä tulevista vuoden 2009 elokuvista, myös Half-Blood Princestä!! Toivottavasti kyse olisi joistakin uusista pätkistä! Enkeleistä ja Demoneistakin olisi jännittävä nähdä pätkiä. Olen itseasiassa nyt innostunein Oscareiden suhteen sitten Kuninkaan Paluun voittovuoden.
Mutta nyt menen nukkumaan ja yritän päättää voinko mennä aamulla töihin ennen kuin katson gaalan vai onko minun katsottava gaala ensin.