Dokkareita mielen voimasta
In Finnish. Oon katsonut Teemalta ja Areenasta pari mielenkiintoista dokkaria mitä mun on ollut tarkoitus suositella immeisille. Dokkarin nimi on Mielen salattu voima ja siinä on kolme osaa. Yleisellä tasolla aiheena oli mielen ja ruumin yhteys, sekä onko tajunta/mieli/sielu ja aivot sama asia.
Mielen salattu voima:
1/3: Usko, niin paranet
- Oli mielestäni mielenkiintoisin tässä sarjassa. Siinä puhuttiin lumelääketutkimuksista ja mm. meditaation vaikutuksista ihmisten elämään. Tämä oli myös ehkä helpoiten sulatettavissa skeptikoille näistä kolmesta. Olen itse pitkään ollut sillä kannalla, että mieli vaikuttaa kehoomme välillä hyvin suoraankin.
2/3: Onko meillä kuudes aisti?
- Tämän koin vähiten mielenkiintoiseksi näistä kolmesta. Aiheena oli telepatia, ennenäyt ja edelliset elämät. Ennenäyt on näistä ehkä mulle helpoiten sulatettavissa, varmaan siksi kun tiedän ihmisiä jotka sanovat sellaisia nähneensä.
3/3: Kuolema meno-paluu
- Tässä jaksossa puhuttiin rajakokemuksista ja erilaisista tutkimuksista siihen liittyen. Mielenkiintonen jakso. Mulle jäi varsinkin mieleen se syntymästä sokea nainen, joka oli pystynyt näkemään rajakokemuksensa aikana ensimmäistä kertaa elämässään. Mulla on yksi muisto, minkä näen ikään kuin oman ruumiini ulkopuolelta, juuri jostain katon rajasta. Mutta se ei kyllä ole mikään rajakokemus. Olen lukenut, että sellaiset muistot on mielen tapa joskus käsitellä traumaattisia muistoja, mikä on oikeastaan ihan järkeenkäypää, koska se antaa etäisyyttä niihin tunteisiin mitä siihen muistoon liittyy. Niitä tunteita ei koe niin suoraan (tai ollenkaan), koska ne liittyvät siihen ruumiiseen ja siihen ihmiseen, josta siinä muistossa on erillään (vaikka siis molemmat on minä). Sitä on vähän vaikea selittää.
Meillä on oikeastaan ollut mielenkiintoinen kasvatus tässä suhteessa, koska toinen vanhemmistamme oli täysi skeptikko, joka olisi pitänyt näitä dokkareita ihan roskana, ja toinen saattoi esim tuoda huoneeseemme limen imemään negatiivisia energioita (limet muuttuu mustaksi ja kovaksi, kun ne on tarpeeksi pitkään pöydällä). Mulle molemmat näkökannat on siis aika normaaleja ja ymmärrettäviä. Maailmassa on vielä niin paljon mitä me ei ymmärretä ja aika paljon siitä löytyy korvien välistä.
Meinaan koko ajan kirjoittaa dekkari, kun pitäisi kirjoittaa dokkari.Näin viime yönä unta, mun poikakaveri oli Arnold Schwarzenegger. Mun unessa se oli sellanen nuori ihan normaalin näköinen jäbä (mainitsen tämän, koska jo pari ihmistä on kommentoinut mulle, että Arskahan on vanha mies). J Arska oli muuten oikein mukava poikaystävä, hyvin huomaavainen.
Me oltiin meidän mökillä, siis Arska, minä ja mun perhe, ja Arska opetti meille miten tehdään hummerista ruokaa, meillä kun ei ollut mitään hajua moisesta. En ole koskaan syönyt hummeria. En varmaan edes tietäisi miten se pitäisi syödä, jos joskus saisin eteeni. Unessani joku perheenjäsenistä oli valmistanut ison kasan perunamuussia, joka oli sellasessa suurtalous-kokoisessa vuoassa ja siellä seassa oli kämmenen kokoisia hummerinpaloja (ilman niitä kuoria). Mua vähän epäilytti, että hummeria ei varmaan ole tarkoitus syödä sillein. Onneksi oli se Arska siellä neuvomassa, kun ei me oikein osattu.
Ei siinä unessa sitten oikein muuta tapahtunut, tai ainakaan en muista. Aamulla sitten nauratti, kun muistin, että olin nähnyt unta että Schwarzenegger oli poikaystäväni. xp Voin ihan rehellisesti sanoa, että moinen ei ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt mielessäni. Mitäköhän sieniä sitä oli tullut edellisenä iltana oikein syötyä... Lueskelin vähän vanhoja postauksia ja vastaan tuli postaus vuodelta 2008 missä pohdiskelin sitä, että pitäisi kirjoittaa siitä mitä pidän tärkeänä elämässä. No, eipä tullut koskaan tehtyä sitä postausta. Nyt mulla olisi siihen jo uusi näkökulmakin. :p On ollut tarkoitus kirjoitella näistä asioista uuteen mind map kirjaani, minkä tein tässä joitain viikkoja sitten (siitä tuli muuten hieno, pitäisi ottaa kuva). Kävi mielessä, että saisin sieltä ehkä jotain mitä voisin hyödyntää myös blogissani, kunhan nyt saisin sinne mitään kirjoitettua ensin.
Mielen salattu voima:
1/3: Usko, niin paranet
- Oli mielestäni mielenkiintoisin tässä sarjassa. Siinä puhuttiin lumelääketutkimuksista ja mm. meditaation vaikutuksista ihmisten elämään. Tämä oli myös ehkä helpoiten sulatettavissa skeptikoille näistä kolmesta. Olen itse pitkään ollut sillä kannalla, että mieli vaikuttaa kehoomme välillä hyvin suoraankin.
2/3: Onko meillä kuudes aisti?
- Tämän koin vähiten mielenkiintoiseksi näistä kolmesta. Aiheena oli telepatia, ennenäyt ja edelliset elämät. Ennenäyt on näistä ehkä mulle helpoiten sulatettavissa, varmaan siksi kun tiedän ihmisiä jotka sanovat sellaisia nähneensä.
3/3: Kuolema meno-paluu
- Tässä jaksossa puhuttiin rajakokemuksista ja erilaisista tutkimuksista siihen liittyen. Mielenkiintonen jakso. Mulle jäi varsinkin mieleen se syntymästä sokea nainen, joka oli pystynyt näkemään rajakokemuksensa aikana ensimmäistä kertaa elämässään. Mulla on yksi muisto, minkä näen ikään kuin oman ruumiini ulkopuolelta, juuri jostain katon rajasta. Mutta se ei kyllä ole mikään rajakokemus. Olen lukenut, että sellaiset muistot on mielen tapa joskus käsitellä traumaattisia muistoja, mikä on oikeastaan ihan järkeenkäypää, koska se antaa etäisyyttä niihin tunteisiin mitä siihen muistoon liittyy. Niitä tunteita ei koe niin suoraan (tai ollenkaan), koska ne liittyvät siihen ruumiiseen ja siihen ihmiseen, josta siinä muistossa on erillään (vaikka siis molemmat on minä). Sitä on vähän vaikea selittää.
Meillä on oikeastaan ollut mielenkiintoinen kasvatus tässä suhteessa, koska toinen vanhemmistamme oli täysi skeptikko, joka olisi pitänyt näitä dokkareita ihan roskana, ja toinen saattoi esim tuoda huoneeseemme limen imemään negatiivisia energioita (limet muuttuu mustaksi ja kovaksi, kun ne on tarpeeksi pitkään pöydällä). Mulle molemmat näkökannat on siis aika normaaleja ja ymmärrettäviä. Maailmassa on vielä niin paljon mitä me ei ymmärretä ja aika paljon siitä löytyy korvien välistä.
Meinaan koko ajan kirjoittaa dekkari, kun pitäisi kirjoittaa dokkari.Näin viime yönä unta, mun poikakaveri oli Arnold Schwarzenegger. Mun unessa se oli sellanen nuori ihan normaalin näköinen jäbä (mainitsen tämän, koska jo pari ihmistä on kommentoinut mulle, että Arskahan on vanha mies). J Arska oli muuten oikein mukava poikaystävä, hyvin huomaavainen.
Me oltiin meidän mökillä, siis Arska, minä ja mun perhe, ja Arska opetti meille miten tehdään hummerista ruokaa, meillä kun ei ollut mitään hajua moisesta. En ole koskaan syönyt hummeria. En varmaan edes tietäisi miten se pitäisi syödä, jos joskus saisin eteeni. Unessani joku perheenjäsenistä oli valmistanut ison kasan perunamuussia, joka oli sellasessa suurtalous-kokoisessa vuoassa ja siellä seassa oli kämmenen kokoisia hummerinpaloja (ilman niitä kuoria). Mua vähän epäilytti, että hummeria ei varmaan ole tarkoitus syödä sillein. Onneksi oli se Arska siellä neuvomassa, kun ei me oikein osattu.
Ei siinä unessa sitten oikein muuta tapahtunut, tai ainakaan en muista. Aamulla sitten nauratti, kun muistin, että olin nähnyt unta että Schwarzenegger oli poikaystäväni. xp Voin ihan rehellisesti sanoa, että moinen ei ollut koskaan aikaisemmin edes käynyt mielessäni. Mitäköhän sieniä sitä oli tullut edellisenä iltana oikein syötyä... Lueskelin vähän vanhoja postauksia ja vastaan tuli postaus vuodelta 2008 missä pohdiskelin sitä, että pitäisi kirjoittaa siitä mitä pidän tärkeänä elämässä. No, eipä tullut koskaan tehtyä sitä postausta. Nyt mulla olisi siihen jo uusi näkökulmakin. :p On ollut tarkoitus kirjoitella näistä asioista uuteen mind map kirjaani, minkä tein tässä joitain viikkoja sitten (siitä tuli muuten hieno, pitäisi ottaa kuva). Kävi mielessä, että saisin sieltä ehkä jotain mitä voisin hyödyntää myös blogissani, kunhan nyt saisin sinne mitään kirjoitettua ensin.