Rakastuin Maria Lundin uuden levyn telkkarimainosten ihanaan 50- ja 60-lukuhenkisyyteen ja vaikkei Surupuvusta saanutkaan sen perusteella kovinkaan ihmeellistä kuvaa, oli kuitenkin pakko tsekata muita biisejä. Rakastuin ihan totaalisesti
Uinuvaan aurinkoon (Sleeping Sun), jota olen kyynelehtinyt viimeiset pari päivää tasaisin väliajoin. Kokonaan kuultuna
Surupukukin avautui ja tykkään siitä paljon enemmän kuin alkuperäisestä, joka on mielestäni tylsä ja monotoninen. Manban
Valokuviakin sai uutta väriä, mutta vannoutuneen J. Karjalais -vihaajan korvaan
Sekaisin Mariankaan versiona ei ihan täysin napannut, vaikka olikin kuunneltava toisin kuin originaali...
Universalin tililtä löytyvän haastattelun välisoittona voi kuulla myös Uniklubin Huomennaa, josta diggasin todella vaikken alkuperäistä biisiä tunnekaan, ja Apulannan Teit meistä kauniin, joka kuulosti kanssa mageelta.
Kokonaisuudessaan biisilistahan on tällainen:
1 Huomenna (Uniklubi)
2 Itkupilli (Neljä ruusua)
3 Uinuva aurinko (Nightwish)
4 Sut voin unohtaa
5 Surupuku (Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus)
6 Valokuvia (Mamba)
7 Lelukaupan häät (Miljoonasade)
8 Teit meistä kauniin (Apulanta)
9 Kaunis uni
10 Sekaisin (J. Karjalainen)
11 Elämän tarkoitus (Kolmas nainen)
Jazz (johon Marian yhdistän) ei ole ikinä iskenyt muhun, sillä en välitä vaskipuhaltimista ja olen aina kokenut sen jotenkin kaaoottiseksi (Juhan mielestä tosin industrial-kolina ja -rääkyminen ovat paljon sekaisempia - se jaksaa aina valittaa Emilien Opheliacin kertsistä.) ja ärsyttäväksi jammailuksi, joten saatoin vain ihmetellä kun Ajan sävel kolahti kuulemieni biisien osalta kyllä pirun kovaa. Pitäisi vielä kuulla koko levy ennen kuin ryntään ostamaan sitä...
(Aikaisemmin harrastin vain omasta elämästäni höpisemistä täällä, mutta jotenkin olen viime aikoina kokenut kauheaa tarvetta ihastella ja vihastella taiteellisia tuotoksia. Onneksi tämä on kuitenkin kaukana jostain arviointiblogeista, se olisi karseaa, sillä mä en osaa kirjoittaa arvosteluja.)